voiko pienten lasten äiti ystävystyä lapsettoman kanssa?

Olepa itsellesi rehellinen - kuinka usein voit tavata ko henkilöitä harrastuksen ulkopuolella ilman lapsia? Esim kerran viikko -miksipä ei. Kerran kuussa - todennäköisesti tuo ikäiset lapsettomat ihmiset haluavat kuitenkin hieman tiiviimpää ystävyyttä. Tietysti riippuu siitäkin, kuinka vuorovaikutteista harrastus on.

Ja tämä siis sillä oletuksella, että pystyt keskustelemaan muustakin kuin lapsista.

Vierailija kirjoitti:

Olepa itsellesi rehellinen - kuinka usein voit tavata ko henkilöitä harrastuksen ulkopuolella ilman lapsia? Esim kerran viikko -miksipä ei. Kerran kuussa - todennäköisesti tuo ikäiset lapsettomat ihmiset haluavat kuitenkin hieman tiiviimpää ystävyyttä. Tietysti riippuu siitäkin, kuinka vuorovaikutteista harrastus on.

Ja tämä siis sillä oletuksella, että pystyt keskustelemaan muustakin kuin lapsista.

Nämä ovat juuri syitä joihin itsekkin päädyin, että taitaa olla mahdoton yhtälö.

Osaan ja nimenomaan kaipaan muunlaista tekemistä/keskustelua kuin lapset. Niistä saan puhua ihan riittämiin muskarissa ja perhekahviloissa. =)

Tietenkin voi... Äidillä olisi syytä olla myös omaa elämää, aina ei tarvitse puhua lapsista, vaikka he rakkaita ovatkin. Uudet harrastukset ovat hyvä tapa tutustua uusiin ihmisiin. Eikä lapseton tarkoita että vihaa lapsia...

Tottakai voi, jos sulla vaan on kiinnostusta muihinkin asioihin kuin lapsiin. Mulla on monta kaveria, jotka on äitejä, mutta ei me koskaan lapsista keskustella, tai ainakin hyvin harvoin. 

Riippuu myös paljon näistä muista naisista osaavatko nauttia kaverin kanssa vietetystä ajasta myös päivällä. Eli tykkäävät kenties lähteä jonnekkin seikkailu juttuun tai muuta tavallista tekemistä, eikä pelkästään baari ja iltarientoja.

Itsellä on vähän vaikeuksia pitää ystävyyttä yllä lapsettomien kavereiden kanssa kun välillä tuntuu että aina pitäisi lähteä viikonlopuksi mökille ryyppäämään tai bailaamaan baariin illasta aamuun. Mielelläni tekisin jotain hiukan iisimpää

Valitettavasti lapsettomat halveksivat perheellisiä, joten ystävyys ei ole mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä on vähän vaikeuksia pitää ystävyyttä yllä lapsettomien kavereiden kanssa kun välillä tuntuu että aina pitäisi lähteä viikonlopuksi mökille ryyppäämään tai bailaamaan baariin illasta aamuun. Mielelläni tekisin jotain hiukan iisimpää

Kyse ei ole lapsettomuudesta, vaan vääränlaisesta kaveriporukasta. Mun lapsettomat kaverit ei harrasta mitään ryyppyreissuja tai aamuun asti bailaamista.

Miksei voisi. Mutta itse en ensisijaisesti haluaisi äitejä kavereikseni. Kuulostaa pahalta, mutta tuntuu että äitien kanssa elämäntilanteet on niin erilaiset ja mua ei vaan oikeasti kiinnostaisi jutella lapsista. Toki äidit on muutakin kuin äitejä, mutta lapset on niin iso osa elämää, joten pakosti elämä pyörii perhe-elämän ympärillä. Mutta luulen, että oon vaan poikkeus ja hirveän julma ihminen :D Ikäni voi myös vaikuttaa (24), jolloin vielä löytyy ystäviksi helpommin lapsettomia ihmisiä. 

Mun kaikilla ystävillä on lapsia yhtä lukuunottamatta, ja ihan hyvin ollaan onnistuttu ystävyydessä. En vielä mielellään meille ota lapsia kylään (mulla on tajuttoman iso koira ja kun se on kuitenkin vain eläin niin en luota alle kouluikäisten seurassa), hyvin nämä naiset tulevat sitten ilmankin vierailulle mun luokse, tai minä käyn heidän luonaan (vaikka olen vela). :) 

Joskus kahvitellaan, toisinaan saunotaan ja joskus käydään rimpsalla. Eikä puhuta koko ajan niistä lapsista ;) 

Eihän se mahdotonta ole, mutta näin lapsettomana omat kokemukset pienten lasten äitien kanssa kaveruudesta ovat aika negatiiviset.

- äidillä ei ole koskaan aikaa kavereilleen

- jos nähdään, äiti ei puhu juuri koskaan mistään muusta kuin lapsistaan (vertaa, jos lapseton kaverisi puhuisi vain miehestään ja kertoisi hänen katkenneesta varpaankynnestään, kadonneesta hanskastaan tjsp = evvk)

- jos äiti soittaa, hän todellisuudessa koko ajan puhuu vain omalle lapselleen tai pahimmassa tapauksessa työntää luurin lapselleen jokeltelua varten (=evvk)

- kylään pitäisi aina mennä vain hänen luokseen, koska lapset ja on niin vaikeaa lähteä kotoa mihinkään

- kun mene kylään, 90% ajasta äidin fokus on lapsissaan ja heidän huoltamisessa tai kertoessa, miten lapsien potalla käynnit ovat sujuneet (=evvk)

Summa summarum: tunsin aika usein olevani pelkkä avautumisreitti mökkihöperölle ihmiselle, joka oli älyllisesti pahasti taantunut, eikä kyennyt enää keskustelemaan muusta kuin pissakakkavaunuhoitoräkä-tason asioista. Koin ystäväni muuttuneen täysin itsekeskeiseksi ihmiseksi, joka oli muodostanut symbioottisen suhteen lapsiinsa ja kaikkien muiden ihmisten ja tahojen ympärillä täytyy joustaa heidän vuokseen.

Eräs toinen (yh-äiti) kykeni kyllä muuhunkin keskusteluun räväkämpänä persoonana, mutta taustamotiivi oli yrittää saada lapselleen vahti, jotta pääsisi itse ryyppäämään ja miehiä etsimään.

Tietenkin voi! Typerää stereotypiaa, että lapseton ihminen on = villi ja vapaa, ryyppää joka viikonloppu, matkustelee 4x vuodessa, vihaa lapsia. Ihminen, jolla lapsia = tylsä, huumorintajuton, puhuu pelkästään lapsista ja hengaa vain ja ainoastaan kotona.

Itselläni ei vielä ole lapsia, mutta mulla on ystäviä joilla on. Ja ihan hyvin voin tutustua uusiin ihmisiin, oli niillä sitten lapsia tai ei. Ja mielelläni myös vietän aikaa ystävieni lasten kanssa ja kuulen heidän kuulumisia. Mutta tehdään muutakin ja puhutaan muustakin. Henkilökemia vaikuttaa siihen paljon enemmän kuin se, että kenellä on lapsia ja kenellä ei :)

Se taitaa olla aika monen äidin ongelma että ei ole muuta puhuttavaa. Itse en ole edes kertonut että olen äiti jos ei jossain sivulauseessa tule ilmi.

Haluni olisi tosissaan saada ihan kokonaisvaltaisia kaveri suhteita. Siihen kuuluisi luonnollisesti myös perhe jossain vaiheessa, mutta pointtina (ainakin aluksi) olisi saada seuraa kaikkeen muuhun kuin leikki puistoon.

Juuri tuollaiset seikkailupuistot ja viinilasillinen saunan jälkeen kuulostaisi mukavalta kaverin kanssa. Tai vain se simppeli kahvihetki. Kaverin tietysti pitäisi ymmärtää että olen äiti, eikä anna sen häiritä kaveruutta vaikka en voi 24/7 olla käytettävissä.