Lue keskustelun säännöt.
Hankala tilanne, lähdenkö vai jäänkö?
Aika väsynyt
18.06.2018 |
Olemme nelissäkymmenissä oleva pari. Kolme lasta, ei enää vauvoja, ei vielä teinejä.
Yhdessä yli vuosikymmenen.
Molemmilla ollut erilaisia vaiheita tässä matkan varrella. Liiallista mustasukkaisuutta, talousvaikeuksia, kunnioituksen puutetta puolin ja toisin.
Molempien elämä kapeutunut vaan töihin ja kotiin.
Eroa mietitty pariin otteeseen, kerran näistä ihan tosissaan laskettiin omaisuuden jakoa jne.
Kuitenkin sinnitelty yhdessä.
Nyt viimeiset vuodet vaan pyöritetty arkea. Päävastuu on ja on aina ollut minulla. Päävastuu lapsista, taloudesta, tuloista, kaikesta elämäämme liittyvästä.
Mies on töissä yrittäjänä aivan ympäripyöreitä aikoja. Rahaa ei silti näy. Saattaa viikkokausia vain illalla tupsahtaa klo 20-00 välillä kotiin. Ei noudata sopimuksiamme rahan suhteen. Ei siis anna minulle yhdessä sopimaamme rahamäärää talouden pyöritystä varten. Vetoaa työkuluihin tai vielä maksamattomiin keskeneräisinä töihin.
Ei pidä varsinaisia vapaapäiviä kuin vain pakosta, siis alle viisi päivää vuodessa.
Lasten kanssa periaatteessa pärjää, mutta ihan omilla säännöillään. Ei pysty pitäytymään normaaleissa tavoissa, ei välitä nukkumaanmenoajoista, ei ruokailurytmistä, hänen käsitys lasten hoidosta voi tarkoittaa työauton kyydissä istumista koko päivän.
Voi jättää lapset vaikka sukulaiselleen hoitoon kun on unohtanut sopia töistä vapaata näihin ajankohtiin.
Jotenkin omituisesti kuitenkin on saanut manipuloitua minut vain jäämään. Nyt kun tätä kirjoitan, niin en todellakaan ymmärrä miten.
Ihan niin kuin olisi kuitenkin ”minun vika”, että on hankalaa ja jotenkin koen syyllisyyttä tästä kaikesta.
Meillä oli ennen ihan hyvä seksielämä, mutta nykyisin olen vaan jotenkin ihan kuollut ja väsynyt vain kaikkeen. En todella enää koe mitään tunteita miestä kohtaan.
Olen varmaan jotenkin kroonisesti jo masentunut tästä elämästä.
Riitelemme jonkin verran, äyskitään, tiuskitaan ja sitten mykkäkoulua.
Minulla on sellainen tuntuma, että mies saattaa alkaa aktiivisen hankalaksi jos yritän lopettaa suhteemme.
Silloin kun viimeksi yritin irrottautua tästä, niin oli uhkaavan oloinen, tästä on jäänyt sellaista ihmeellistä elämään tänne kotiin, että esim. jos illalla olemme molemmat kotona ja lapset pitäisi saada nukkumaan, niin hän hoitaa iltahommia isompien lasten kanssa. Vitkuttelee, riehuttaa, pelaa tabletilla ja sitten itsekin meinaa hermostua kun lapset eivät yhtäkkiä sekunnissa koneen kiinnilaitoin jälkeen pysty rauhoittumaan. Saatan tällaisessa tilanteessa käydä sanomassa, että kiva jos nyt rauhoittuisivat jo nukkumaan kun seuraavan aamun väsymys jää sitten minun käsiini hoidettavaksi (mies lähtee jo aikaisin töihin). Silloin usein tiuskaisee jotain tyyliin, ”äiti haluaa että me nyt lopetetaan hauskanpito” tai ”olkaa hiljaa kun äiti taas valittaa”. Samalla voi sulkea oven nenäni edestä.
Olen ihan rauhallisesti yrittänyt sanoa toistuvasti, että ei ehkä tarvitsisi kääntää asioita minun ”viaksi” tai jotenkin luoda tuntumaa siitä , että olisin jotenkin ”vastaan heitä”. Miksei voisi vain sanoa, että hei nyt kello onkin jo paljon, pitää nukkua.
Luo siis ajatusta siitä , että minä olisin jokin ilkeä ilonpilaaja.
Kuitenkin lapset toimivat todella kivasti silloin kun olen heidän kanssaan yksin illat ja oikeastaan vaan miehen paikalla ollessa tulee tällaista ihme säätöä aina.
Puh, mikä ajatusvirta. Ajatuksia, kommentteja?
Kommentit (21)
Aina kannattaa erota. Vuoroviikkosysteemillä saat puolet lastesi lapsuudesta vapaata. Tsemiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo äkkiä eroamaan, ei kukaan ansaitse tuollaista. Jos mies alkaa hankalaksi niin pysy itse vain järkähtämättömän tyynenä ja ystävällisenä ja viileänä ja yhteistyöhaluisena. Älä siis anna mennä tunteisiin ja provosoidu, lopettanee äkkiä kun huomaa ettei käytöksellään ole mitään valtaa sinuun.
Tee kaikki lähtö järjestelyt valmiiksi asuntoa myöten ja lähde. Kerää kaikki fakta talteen esimerkiksi taloudenpidosta, rahoista, asioiden ja lasten hoitamisista yms. hyvään talteen, niin voit käyttää niitä hyväksesi, jos riitaa ja hankaluutta tulee. Älä ole liian sinisilmäinen, vaan mielummin koveta itsesi miehen suhteen. Ei tuo ole lapsille hyvää ja rauhallista elämää ja lapsetkin kyllä tajuavat paljon. He ovat pian teinejä, jolloin asiat menevät vielä monimutkaisemmiksi, joten toimi nyt. Ota vastuu itsellesi täysin ja pidä kaikki ohjakset kädessäsi, älä mene maanitteluihin, hyviin tai pahoihin yhtään mukaan, sillä todennäköisesti ihan kaikkea on tulossa, kun asia selkenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos asiaa pitää kysyä silloin kannattaa erota.
Vierailija kirjoitti:
Aina kannattaa erota. Vuoroviikkosysteemillä saat puolet lastesi lapsuudesta vapaata. Tsemiä!
Ja millä perusteella tämä vuoden isä kykenee huolehtimaan lapsistaan vuoroviikkosysteemillä kun ei tähän mennessäkään ole lapsistaan välittänyt tuon taivaallista?
Pahoittelut ap, itsellä elämä meni kuvailemasi tavalla myös. Mitään rikki viisasta neuvoa ei ole antaa, sun täytyy luottaa itseesi joka on sulle ja lapsille se paras.
Erosta nyt 10v enkä kadu muuta kuin miksi en lähtenyt aiemmin. Isä ei tapaa lapsiaan kun "yrittäjänä on niin kiire" ja oli oikeasti multa edes höpsöä ajatella muuttuvan kun siihen mennessäkään ei ollut välittänyt. Ja kyllä lastenvalvojat ja lapsipolit oli käytössä, kaikkeni yritin että isä lapsiaan tapais mut kun ei kiinnostanut.
Voisihan pariterapiaa kokeilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina kannattaa erota. Vuoroviikkosysteemillä saat puolet lastesi lapsuudesta vapaata. Tsemiä!
Ja millä perusteella tämä vuoden isä kykenee huolehtimaan lapsistaan vuoroviikkosysteemillä kun ei tähän mennessäkään ole lapsistaan välittänyt tuon taivaallista?
Pahoittelut ap, itsellä elämä meni kuvailemasi tavalla myös. Mitään rikki viisasta neuvoa ei ole antaa, sun täytyy luottaa itseesi joka on sulle ja lapsille se paras.
Erosta nyt 10v enkä kadu muuta kuin miksi en lähtenyt aiemmin. Isä ei tapaa lapsiaan kun "yrittäjänä on niin kiire" ja oli oikeasti multa edes höpsöä ajatella muuttuvan kun siihen mennessäkään ei ollut välittänyt. Ja kyllä lastenvalvojat ja lapsipolit oli käytössä, kaikkeni yritin että isä lapsiaan tapais mut kun ei kiinnostanut.Voisihan pariterapiaa kokeilla?
Ero pakottaa miestä muuttumaan enemmän kuin nalkutus. Tavattoman monet isät saa mahdollisuuden isyyten vasta erossa äidin omissa lapset auttomattisesti itselleen. Aloituksestakin saamme lukea varsin katkeraan tekstisä siitä miten väärin isä lasten kanssa toimii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina kannattaa erota. Vuoroviikkosysteemillä saat puolet lastesi lapsuudesta vapaata. Tsemiä!
Ja millä perusteella tämä vuoden isä kykenee huolehtimaan lapsistaan vuoroviikkosysteemillä kun ei tähän mennessäkään ole lapsistaan välittänyt tuon taivaallista?
Pahoittelut ap, itsellä elämä meni kuvailemasi tavalla myös. Mitään rikki viisasta neuvoa ei ole antaa, sun täytyy luottaa itseesi joka on sulle ja lapsille se paras.
Erosta nyt 10v enkä kadu muuta kuin miksi en lähtenyt aiemmin. Isä ei tapaa lapsiaan kun "yrittäjänä on niin kiire" ja oli oikeasti multa edes höpsöä ajatella muuttuvan kun siihen mennessäkään ei ollut välittänyt. Ja kyllä lastenvalvojat ja lapsipolit oli käytössä, kaikkeni yritin että isä lapsiaan tapais mut kun ei kiinnostanut.Voisihan pariterapiaa kokeilla?
Monesti vasta ero herättää miehen alkamaan isäksi lapsilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina kannattaa erota. Vuoroviikkosysteemillä saat puolet lastesi lapsuudesta vapaata. Tsemiä!
Ja millä perusteella tämä vuoden isä kykenee huolehtimaan lapsistaan vuoroviikkosysteemillä kun ei tähän mennessäkään ole lapsistaan välittänyt tuon taivaallista?
Pahoittelut ap, itsellä elämä meni kuvailemasi tavalla myös. Mitään rikki viisasta neuvoa ei ole antaa, sun täytyy luottaa itseesi joka on sulle ja lapsille se paras.
Erosta nyt 10v enkä kadu muuta kuin miksi en lähtenyt aiemmin. Isä ei tapaa lapsiaan kun "yrittäjänä on niin kiire" ja oli oikeasti multa edes höpsöä ajatella muuttuvan kun siihen mennessäkään ei ollut välittänyt. Ja kyllä lastenvalvojat ja lapsipolit oli käytössä, kaikkeni yritin että isä lapsiaan tapais mut kun ei kiinnostanut.Voisihan pariterapiaa kokeilla?
Ero pakottaa miestä muuttumaan enemmän kuin nalkutus. Tavattoman monet isät saa mahdollisuuden isyyten vasta erossa äidin omissa lapset auttomattisesti itselleen. Aloituksestakin saamme lukea varsin katkeraan tekstisä siitä miten väärin isä lasten kanssa toimii.
Mahdoitko lukea mitä kirjoitin?
Puhuinko nalkuttamisesta? En. Vaan lasten oikeudesta tavata isäänsä.
Kuulostaa aika ikävältä yhdessäololta ja turha odottaa, että mies muuttuisi paremmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina kannattaa erota. Vuoroviikkosysteemillä saat puolet lastesi lapsuudesta vapaata. Tsemiä!
Ja millä perusteella tämä vuoden isä kykenee huolehtimaan lapsistaan vuoroviikkosysteemillä kun ei tähän mennessäkään ole lapsistaan välittänyt tuon taivaallista?
Pahoittelut ap, itsellä elämä meni kuvailemasi tavalla myös. Mitään rikki viisasta neuvoa ei ole antaa, sun täytyy luottaa itseesi joka on sulle ja lapsille se paras.
Erosta nyt 10v enkä kadu muuta kuin miksi en lähtenyt aiemmin. Isä ei tapaa lapsiaan kun "yrittäjänä on niin kiire" ja oli oikeasti multa edes höpsöä ajatella muuttuvan kun siihen mennessäkään ei ollut välittänyt. Ja kyllä lastenvalvojat ja lapsipolit oli käytössä, kaikkeni yritin että isä lapsiaan tapais mut kun ei kiinnostanut.Voisihan pariterapiaa kokeilla?
Monesti vasta ero herättää miehen alkamaan isäksi lapsilleen.
Mahdoitko lukea mitä kirjoitin?
Ei oo kuule vieläkään herännyt...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina kannattaa erota. Vuoroviikkosysteemillä saat puolet lastesi lapsuudesta vapaata. Tsemiä!
Ja millä perusteella tämä vuoden isä kykenee huolehtimaan lapsistaan vuoroviikkosysteemillä kun ei tähän mennessäkään ole lapsistaan välittänyt tuon taivaallista?
Pahoittelut ap, itsellä elämä meni kuvailemasi tavalla myös. Mitään rikki viisasta neuvoa ei ole antaa, sun täytyy luottaa itseesi joka on sulle ja lapsille se paras.
Erosta nyt 10v enkä kadu muuta kuin miksi en lähtenyt aiemmin. Isä ei tapaa lapsiaan kun "yrittäjänä on niin kiire" ja oli oikeasti multa edes höpsöä ajatella muuttuvan kun siihen mennessäkään ei ollut välittänyt. Ja kyllä lastenvalvojat ja lapsipolit oli käytössä, kaikkeni yritin että isä lapsiaan tapais mut kun ei kiinnostanut.Voisihan pariterapiaa kokeilla?
Ero pakottaa miestä muuttumaan enemmän kuin nalkutus. Tavattoman monet isät saa mahdollisuuden isyyten vasta erossa äidin omissa lapset auttomattisesti itselleen. Aloituksestakin saamme lukea varsin katkeraan tekstisä siitä miten väärin isä lasten kanssa toimii.
Mahdoitko lukea mitä kirjoitin?
Puhuinko nalkuttamisesta? En. Vaan lasten oikeudesta tavata isäänsä.
Aloitus oli silkkaa nalkuttamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina kannattaa erota. Vuoroviikkosysteemillä saat puolet lastesi lapsuudesta vapaata. Tsemiä!
Ja millä perusteella tämä vuoden isä kykenee huolehtimaan lapsistaan vuoroviikkosysteemillä kun ei tähän mennessäkään ole lapsistaan välittänyt tuon taivaallista?
Pahoittelut ap, itsellä elämä meni kuvailemasi tavalla myös. Mitään rikki viisasta neuvoa ei ole antaa, sun täytyy luottaa itseesi joka on sulle ja lapsille se paras.
Erosta nyt 10v enkä kadu muuta kuin miksi en lähtenyt aiemmin. Isä ei tapaa lapsiaan kun "yrittäjänä on niin kiire" ja oli oikeasti multa edes höpsöä ajatella muuttuvan kun siihen mennessäkään ei ollut välittänyt. Ja kyllä lastenvalvojat ja lapsipolit oli käytössä, kaikkeni yritin että isä lapsiaan tapais mut kun ei kiinnostanut.Voisihan pariterapiaa kokeilla?
Monesti vasta ero herättää miehen alkamaan isäksi lapsilleen.
Mahdoitko lukea mitä kirjoitin?
Ei oo kuule vieläkään herännyt...
Mahdoitko lukea mitä itse kirjoitit?
Hei ap! Meillä samaa! Hieman kauemmin oltu yhdessä.
Välillä mies ok (eli silloin kun hänellä itsellään on hyvä olo = nukkunut, syönyt jne...).
Normaalisti ajattelee vain itseään ja kaikki on minun harteilla. Tiedän tunteen. Tätä on hankala selittää. Mutta olen tullut siihen lopputulokseen, että mies yksinkertaisesti on niin tyhmä, ettei osaa / halua ottaa muita huomioon. Sekä elää epäterveellisesti, että on väsynyt, ei huolehdi itsestään. Joten ei jaksa huolehtia muistakaan.
Lisäksi laittaa itsensä etusijalle. Sekä sillä on niin huono itsetunto, että jutut menee aina tuohon, että minä olen kaikkeen "syyllinen".
Olen ulkoistanut hänet itsestäni, niin sanoakseni, että jaksan. Toisesta korvasta vaan ulos, en anna hänen kiukuttelun tulla iholle. Hän ei osaa käsitellä omia tunteitaan, vaan aina minussa vika. Erittäin raskasta seuraa. Sanoo kyllä rakastavansa, itse en tajua, eikö mies muka ymmärrä miten huonosti ottaa minut huomioon? Ei tee kotona mitään, jos on väsynyt, minulta ei kysy jaksanko yksin kaiken? jne, jne, Sitten vähättelee "no ompa rankkaa pestä koneellinen pyykkiä ja laittaa tiskikone päälle" Ei v-ttu tajua, miten paljon teen!
Tämäkin mies saattaa laittaa oven kiinni nenän edestä, kun haluaa olla rauhassa, ulkoistaa itsensä koko perheestä!! Sitten häntä ei saa häiritä!
Teen lasten ja ystävien kanssa mukavia asioita, kuvittelen joskus, että löydän jopa suhteen (=miehen, jonka kanssa voi jutella ja saa halatakin). Olen yksin suhteessa, paska tilanne.
Jos voisin neuvoa ajassa taaksepäin, olisin lähtenyt, nyt liian syvällä, en jaksa repiä itseäni irti, enkä alkaa talosta riitelemään, tämä on lasten koti. Ehkä joskus.....
Suurin ongelma on aina ollut suoranainen valehtelu. Lupaa vaikka tulla tunnin päästä, tulee neljän tunnin päästä.
Lupaa viedä lapset puistoon, tulee vasta kun pitäisi mennä nukkumaan.
Vannoo, että saa rahat ensi viikolla, olen pian itse ulosotossa kun jättänyt lähes 20000€ viimeisen puolentoista vuoden aikana yhteisestä kassavirrasta maksamatta.
Olen kaikista näistä asioista suoraan sanonut, että kertoisi mielummin rehellisesti ettei ole tulossa, ei pysty maksamaan. Putoan aina jos varaan mitään asioita hänen varaansa.
Silloin kun on kotona, niin kyllä leikkii lasten kanssa ja heidän välinen tunnelma ihan kiva.
Asunto on minun ja olen käyttänyt vuosien varrella kaikki säästöni kun olen yrittänyt pitää tätä laivaa pinnalla.
Ap
Jos tuntuu että parisuhteessa olisi vielä jotain säilyttämisen arvoista ja elättelet toiveita rakastamisesta niin sitten kannattaa vielä yrittää ja saada mies tajuamaan että kaipaat parisuhdetta. Parisuhdeterapiassa voisitte käydä toiveitamme läpi ja vielä yrittää yhdessä.
Jos kuitenkin ero tuntuu todennäköisemmältä vaihtoehdolta, ole järkevä ja jämäkkä. Palkkaa asianajaja, joka on sinun puolellasi. Ei siis mitään perhetuttua tai miehesi rotary-kaveria. Vaikka saattaa tuntua turhalta ja kaalliilta ratkaisulta, kuulostaa tilanteenne sellaiselta, että jos jäät yksiksesi asioita sopimaan, jäät alakynteen ja mies vetäytyy liitosta oman omaisuutensa kanssa, yhteinen koti jaetaan ja sinulle jää vastuu lapsista eikä mieheltä liikene elatusmaksuja eikä aikaa lapsille.
Asianajan tuella saat omaisuudestanne oman osuutesi. Jos miehellä on yritys, on siinä rahaa kiinni ja jos ei teillä ole avioehtoa, sinulla on oikeus puoleen teidän kaikesta yhteenlasketusta omaisuudesta. Jos avioehto on, olethan huolehtinut että omaisuus, jota olet maksanut (asunto), on sinun nimissä. Asianajaja osaa myös neuvoa, millaisiin elatusmaksujärjestelyihin ja lasten huoltajuus- ja asumisjärjestelyihin kannattaa ryhtyä ja miten niistä sovitaan. Älä alistu vaikka tuntuu että mies voi alkaa hankalaksi. Kannattaa sopia kaikki tarkasti asianajan avulla heti aluksi eikä luulla että pääset helpommalla kun teet kuten mies ehdottaa.
Liian pitkä sepostus, en jaksanu lukea, mut eroa vaan.