Miten eroon yksipuolisesta ystävyydestä?
Eli ystävästä, joka puhuu aina itsestään eikä muutenkaan osaa oikein ottaa muita huomioon. Esim. kääntää aina keskustelun itseensä, ei kysele kuulumisia eikä ole kiinnostunut asioistasi. Sen sijaan saattaa vuodattaa paljonkin omia murheitaan ja kaivata olkapäätä ja loputonta empatiaa. Ylipäänsä ottaa yhteyttä vain, jos on jotain vailla tai haluaa hehkutella jotain asiaa.
Monella on varmaan kokemusta tälläisestä, mutta miten pääsisi kaverista eroon?
Kommentit (3)
Faktamies kirjoitti:
Helppoa. Ottaisin tähän psykologisen lähettysmistavan. Sen sijaan, että yrität aktiivisesti erota ystävästä, kannattaa kokeilla passiivista lähestymistapaa. Passiivisessa lähestymistavassa muutos tapahtuu erittäin hiljalleen jos laisinkaan. Tämä on paljon parempi vaihtoehto kuin ns. feidaaminen, joka tulee yllättäen. Passiivista lähestymistapaa voi harjottaa mm. kutsumalla ystävän kahvittelemaan ja olematta kaatamatta hänelle kahvia. Saa kataa siis itse. Eli toisin sanoen tämä voitaisiin nähdä minimalistisena vittuiluna, joka on kuitenkin niin hienotunteista, että siitä jää korkeintaan paha maku suuhun, mutta siitä muodostuu kuukausien varrella kokonaisuus, joka kannattaa ystävääsi erottautumaan sinusta. Tällöin sinun ei tarvitse itse pohdiskella sitä, miten pääset ystävästä eroon kun hän tekee prosessin puolestasi. Tätä tarkoitetaan passiiviella lähestymistavasta ja olen kirjoittanut Aalto-yliopistosta gradun aiheesta 90-luvulla. Voin lähettää kopion, jos haluat lukea lisää!
Kutsuu kamun kahvittelemaan muttei kaada hälle kahvia. Ei ristus.
Ja teit sitten oikein gradun tuosta... sulla varmaan paljo kavereita?
Vierailija kirjoitti:
Faktamies kirjoitti:
Helppoa. Ottaisin tähän psykologisen lähettysmistavan. Sen sijaan, että yrität aktiivisesti erota ystävästä, kannattaa kokeilla passiivista lähestymistapaa. Passiivisessa lähestymistavassa muutos tapahtuu erittäin hiljalleen jos laisinkaan. Tämä on paljon parempi vaihtoehto kuin ns. feidaaminen, joka tulee yllättäen. Passiivista lähestymistapaa voi harjottaa mm. kutsumalla ystävän kahvittelemaan ja olematta kaatamatta hänelle kahvia. Saa kataa siis itse. Eli toisin sanoen tämä voitaisiin nähdä minimalistisena vittuiluna, joka on kuitenkin niin hienotunteista, että siitä jää korkeintaan paha maku suuhun, mutta siitä muodostuu kuukausien varrella kokonaisuus, joka kannattaa ystävääsi erottautumaan sinusta. Tällöin sinun ei tarvitse itse pohdiskella sitä, miten pääset ystävästä eroon kun hän tekee prosessin puolestasi. Tätä tarkoitetaan passiiviella lähestymistavasta ja olen kirjoittanut Aalto-yliopistosta gradun aiheesta 90-luvulla. Voin lähettää kopion, jos haluat lukea lisää!
Kutsuu kamun kahvittelemaan muttei kaada hälle kahvia. Ei ristus.
Ja teit sitten oikein gradun tuosta... sulla varmaan paljo kavereita?
Niille kavereille kaadetaan kahvia, joihin ei sovelleta pasiivista lähestymistapaa, jossa tavoitteena saada vastapuolen osapuoli rikkomaan kaveruussuhteen. Olen varsin vaikutusvaltainen henkilö ja minulla on runsaasti kavereita.
Helppoa. Ottaisin tähän psykologisen lähettysmistavan. Sen sijaan, että yrität aktiivisesti erota ystävästä, kannattaa kokeilla passiivista lähestymistapaa. Passiivisessa lähestymistavassa muutos tapahtuu erittäin hiljalleen jos laisinkaan. Tämä on paljon parempi vaihtoehto kuin ns. feidaaminen, joka tulee yllättäen. Passiivista lähestymistapaa voi harjottaa mm. kutsumalla ystävän kahvittelemaan ja olematta kaatamatta hänelle kahvia. Saa kataa siis itse. Eli toisin sanoen tämä voitaisiin nähdä minimalistisena vittuiluna, joka on kuitenkin niin hienotunteista, että siitä jää korkeintaan paha maku suuhun, mutta siitä muodostuu kuukausien varrella kokonaisuus, joka kannattaa ystävääsi erottautumaan sinusta. Tällöin sinun ei tarvitse itse pohdiskella sitä, miten pääset ystävästä eroon kun hän tekee prosessin puolestasi. Tätä tarkoitetaan passiiviella lähestymistavasta ja olen kirjoittanut Aalto-yliopistosta gradun aiheesta 90-luvulla. Voin lähettää kopion, jos haluat lukea lisää!