Miksi ihmiset ovat yleensä peruskouluiässä vielä kovin homovastaisia, mutta muuttuvat yhtäkkiä kauhean suvaitsevaisiksi joskus ennen kahtakymmentä ikävuotta?

Poliittinen korrektius ja sosiaalinen teeskentely.

Minä en ainakaan ollut yhtään homovastainen eikä myöskään kukaan kavereistani. Tämä siitä huolimatta, että asuin pienellä junttikylällä. Toki jossain pohojanmaalla voi olla vielä vanhoillisia käsityksiä, kun monet uskonnolliset liikkeet ovat voimissaan. 

Henkinen kasvu. Eikä peruskoululaisetkaan ole homovastaisia vaan pelkäävät kaikkea erilaista ja leimautumista itse erilaisiksi.

Aivojen kehittyminen.

En muista ainakaan itse olleeni, eivätkä olleet kaveritkaan. Miksi meitä olisi häirinnyt jonkun homous sen ikäisenä enemmän kuin nyt aikuisena?

Naisilla otsalohkon alue kehittyy tuohon noin kahteenkymmeneen mennessä aikuiseen tilaan. Miehillähän, kuten on nähtävissä, kestää jonnekin kahteenviiteen vuoteen asti.

Peruskouluikäisen aivot nyt on muutenkin kehittymättömämmät, ymmärryskyky ja kyky asettua toisen asemaan kehittyy vielä roimasti. Murrosikäiset nyt on muutenkin paljon itsekeskeisempiä kuin aikuiset. Ei tää rajoitu vain homoihin, kyllähän peruskouluikäiset vieroksuu kaikkea muutakin "poikkeavaa", kuten vaikkapa vammaisia, erikoisen näköisiä tai mielenterveysongelmista kärsiviä. Ei kaikki ylipäätään muutu "kauhean suvaitsevaisiksi", vaan aikuistuessa tulee lisää ymmärrystä, opitaan ihan faktatietoa mutta myös ylipäätään empatiaa, mitkä lisäävät ymmärrystä muista (erilaisistakin) ihmisistä ja empatiaa heitä kohtaan. 

Koska pienimunaiset paskiaiset pelkäävät itse olevansa homoja. Rauhoittuvat vasta sen jälkeen kun pääsevät pukille muutaman kerran. Ja sitten menevät naimisiin ja on turvallisen miehekästä panna vaimo nyrkin ja hellan väliin.

Koska homot ahdistelee peruskouluikäisiä lapsia.