Elämän päätarkoitus on biletys
Ihmettelen erästä kaveripariskuntaa, jonka pääasiallinen kiinnostuksenkohde on bilettäminen ja juominen. Kyseessä siis n. 40-vuotiaista ihmisistä. Heillä ei ole lapsia, eikä siihen kiinnostustakaan, mikä on ihan ok. Minua vaan ihmetyttää näin ikätoverina se, että jos lähdetään vaikka kaupunkilomalle, niin sielläkin tärkeintä on se kuppilan löytyminen ja illanvietto. Minusta heidän elämä vaikuttaa kauhean tyhjältä. En tiedä onko se sitten ilkeästi sanottu, ehkä. Kyse on mukavista työssäkäyvistä ihmisistä ja tiedän varsin hyvin, että jokainen elää elämäänsä niinkuin haluaa. Olisi kuitenkin kiva kuulla muiden mielipiteitä ja varsinkin sellaisten, jotka elävät samallalailla.
Kommentit (15)
Niin, teillä on erilaiset arvomaailmat. Sinulle tärkeä arvo on perhe ja lapset, joten muut arvot näyttävät vähemmän tärkeiltä ja elämä ilman lapsia tyhjältä/vähemmän merkitykselliseltä. Ehkä ystävillesi tärkeämpi arvo taas on vapaus ja hauskanpito. He taas ehkä näkevät lapsiperhe-elämän tylsänä tai vähemmän merkityksellisenä, koska he eivät hae samoja asioita. Olette erilaisia ihmisiä eikä kummassakaan valinnassa ole mitään väärää. Ei ole oikein tai väärin tehdä tai olla tekemättä lapsia. Ei myöskään ole oikein tai väärin pitää hauskanpitoa tärkeänä, eikä ole vain yhtä käsitystä hauskanpidosta. Kuulostat Ap hieman katkeralta, oletko kenties aivan varma omista valinnoistasi tai siitä haluatko olla erilaisten ihmisten ystävä kuin itse olet? Hyväksytkö ystäväsi sellaisina kuin he ovat, vai toivotko salaa että he jakaisivat arvomaailmasi? Mitä tyydytystä oikein saisit siitä oman näkökulmasi vahvistuksesta, että täällä suurin osa nyt haukkuisi ko. pariskunnan elämän tyhjäksi? Mitä se muuttaisi, mihin oikein pyrit?
Vierailija kirjoitti:
Niin, teillä on erilaiset arvomaailmat. Sinulle tärkeä arvo on perhe ja lapset, joten muut arvot näyttävät vähemmän tärkeiltä ja elämä ilman lapsia tyhjältä/vähemmän merkitykselliseltä. Ehkä ystävillesi tärkeämpi arvo taas on vapaus ja hauskanpito. He taas ehkä näkevät lapsiperhe-elämän tylsänä tai vähemmän merkityksellisenä, koska he eivät hae samoja asioita. Olette erilaisia ihmisiä eikä kummassakaan valinnassa ole mitään väärää. Ei ole oikein tai väärin tehdä tai olla tekemättä lapsia. Ei myöskään ole oikein tai väärin pitää hauskanpitoa tärkeänä, eikä ole vain yhtä käsitystä hauskanpidosta. Kuulostat Ap hieman katkeralta, oletko kenties aivan varma omista valinnoistasi tai siitä haluatko olla erilaisten ihmisten ystävä kuin itse olet? Hyväksytkö ystäväsi sellaisina kuin he ovat, vai toivotko salaa että he jakaisivat arvomaailmasi? Mitä tyydytystä oikein saisit siitä oman näkökulmasi vahvistuksesta, että täällä suurin osa nyt haukkuisi ko. pariskunnan elämän tyhjäksi? Mitä se muuttaisi, mihin oikein pyrit?
Ajattelen tismalleen sanoin, mutta sinä osasit pukea sen paremmin sanoiksi, joten en yritä toistaa.
Te molemmat olette väärässä. Elämän tarkoitus on joko vallantavoittelu ja sen hamuaminen ja kuolemattomuus sekä siitä kumpuava ikuinen elämä. Tai muiden ihmisten ja olentojen varauksetonta rakastaminen.
Noiden kahden lisäksi ei ole oikein ole muita kriittisen analyysin kestäviä vaihtoehtoja.
Orastavaa alkoholismia kun ei enää osaa olla selvinpäin vapaa-ajalla. Alkoholista on tullut ensisijainen nautinto ja elämän tarkoitus.
Oletin itseasiassa, että minut haukutaan pataluhaksi, kun kehtaan tällaisia kysellä. :) Niin, arvomaailma on meillä tuossa kohtia erilainen, mutta ei se ole yksi ja ainoa määrittävä tekijä meissä. Sitä voi olla kaveri sellaistenkin kanssa, joiden kaikkia ratkaisuja ei aina välttämättä ihan ymmärrä. Ajattelin, että tämä av on niin iso palsta, että täällä varmaan samanlaisia ihmisiä on kun hekin ja ehkäpä he voisivat avata asiaa minulle tylsimykselle.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Te molemmat olette väärässä. Elämän tarkoitus on joko vallantavoittelu ja sen hamuaminen ja kuolemattomuus sekä siitä kumpuava ikuinen elämä. Tai muiden ihmisten ja olentojen varauksetonta rakastaminen.
Noiden kahden lisäksi ei ole oikein ole muita kriittisen analyysin kestäviä vaihtoehtoja.
Ohhoh! Taidat olla oikeassa.
Osaatkos sanoa, tapahtuuko usein että ihminen siirtyy jommastakummasta toiseen?
Vierailija kirjoitti:
Te molemmat olette väärässä. Elämän tarkoitus on joko vallantavoittelu ja sen hamuaminen ja kuolemattomuus sekä siitä kumpuava ikuinen elämä. Tai muiden ihmisten ja olentojen varauksetonta rakastaminen.
Noiden kahden lisäksi ei ole oikein ole muita kriittisen analyysin kestäviä vaihtoehtoja.
Aika korkealentoista. Tosin kun katselee vaikka Yhdysvaltoja, niin moni miljardööri on pyrkinyt joko politiikaan tai saamaan ihmisten arvostusta lahjoittamalla hyväntekeväisyyteen. Trump ja Gates etunenässä.
Vierailija kirjoitti:
Oletin itseasiassa, että minut haukutaan pataluhaksi, kun kehtaan tällaisia kysellä. :) Niin, arvomaailma on meillä tuossa kohtia erilainen, mutta ei se ole yksi ja ainoa määrittävä tekijä meissä. Sitä voi olla kaveri sellaistenkin kanssa, joiden kaikkia ratkaisuja ei aina välttämättä ihan ymmärrä. Ajattelin, että tämä av on niin iso palsta, että täällä varmaan samanlaisia ihmisiä on kun hekin ja ehkäpä he voisivat avata asiaa minulle tylsimykselle.
Ap
Miksi heidän nautinnontavoittelunsa olisi "tyhjempää" kuin teidän?
Vierailija kirjoitti:
Te molemmat olette väärässä. Elämän tarkoitus on joko vallantavoittelu ja sen hamuaminen ja kuolemattomuus sekä siitä kumpuava ikuinen elämä. Tai muiden ihmisten ja olentojen varauksetonta rakastaminen.
Noiden kahden lisäksi ei ole oikein ole muita kriittisen analyysin kestäviä vaihtoehtoja.
(Offtopic) Poissulkevatko nuo muuten mielestänne toisensa? Ensimmäinen esimerkki mikä tuli itselle mieleen ensimmäisestä kuvauksesta, oli rocktähti. Tähdellä on valtaa ja hän saa ihailua ja huomiota, ja jää taiteellaan parhaimmassa tapauksessa elämään musiikkinsa kautta ikuisesti vaikka kuolisi fyysisesti. Mikseipä tällainen henkilö silti voisi toisaalta samaan aikaan rakastaa varauksetta kaikkea ja kaikkia ja käyttää valtaansa hyvään, eli ehkä se varaukseton rakastaminen onkin jo itsessään taidetta? Ehkä tähti on jopa menestynyt näiden kahden onnistuneen yhdistämisen seurauksena? Sori nyt meni todella sivuraiteille.....
Vierailija kirjoitti:
Orastavaa alkoholismia kun ei enää osaa olla selvinpäin vapaa-ajalla. Alkoholista on tullut ensisijainen nautinto ja elämän tarkoitus.
Alkoholi ainoana laillisena päihteenä on aika koukuttava. Tiedän kun olen ihan vähää vaille ongelmainen. Vielä ei ole aiheutunut mitään esim. poissaoloja tai sellaista mutta riskirajoilla olen. Ilman päihteitä en halua olla.
Kohtuus ja alkoholia miedommat on se mihin pyrin.
Vierailija kirjoitti:
Oletin itseasiassa, että minut haukutaan pataluhaksi, kun kehtaan tällaisia kysellä. :) Niin, arvomaailma on meillä tuossa kohtia erilainen, mutta ei se ole yksi ja ainoa määrittävä tekijä meissä. Sitä voi olla kaveri sellaistenkin kanssa, joiden kaikkia ratkaisuja ei aina välttämättä ihan ymmärrä. Ajattelin, että tämä av on niin iso palsta, että täällä varmaan samanlaisia ihmisiä on kun hekin ja ehkäpä he voisivat avata asiaa minulle tylsimykselle.
Ap
Sanot toisaalta itse, että tuo elämäntyylivalinta ei ole teissä ainut määrittävä tekijä, mutta toisaalta tuomitset kuitenkin sen perusteella toisen elämän "tyhjäksi". Huomaatko jotain pientä tekopyhyyden poikasta tässä? Tottakai jokainen on valintoineen aina JONKUN mielestä tylsimys. Vapaaehtoisesti lapsettomien mielestä lapset ovat usein tylsiä, ja sinun mielestäsi pelkkä biletys on tylsää. Mutta jos sinä olet varma omistasi, miksi tarvitset varmistusta tai muiden mielipiteitä tästä? Eikö se riitä, että tiedät itse eläväsi omien arvojesi mukaista elämää? Etkö voi olla vain onnellinen ystäviesi puolesta, että he osaavat pitää hauskaa vaikka sinä saisit hauskuuden/merkityksen eri asioista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletin itseasiassa, että minut haukutaan pataluhaksi, kun kehtaan tällaisia kysellä. :) Niin, arvomaailma on meillä tuossa kohtia erilainen, mutta ei se ole yksi ja ainoa määrittävä tekijä meissä. Sitä voi olla kaveri sellaistenkin kanssa, joiden kaikkia ratkaisuja ei aina välttämättä ihan ymmärrä. Ajattelin, että tämä av on niin iso palsta, että täällä varmaan samanlaisia ihmisiä on kun hekin ja ehkäpä he voisivat avata asiaa minulle tylsimykselle.
Ap
Sanot toisaalta itse, että tuo elämäntyylivalinta ei ole teissä ainut määrittävä tekijä, mutta toisaalta tuomitset kuitenkin sen perusteella toisen elämän "tyhjäksi". Huomaatko jotain pientä tekopyhyyden poikasta tässä? Tottakai jokainen on valintoineen aina JONKUN mielestä tylsimys. Vapaaehtoisesti lapsettomien mielestä lapset ovat usein tylsiä, ja sinun mielestäsi pelkkä biletys on tylsää. Mutta jos sinä olet varma omistasi, miksi tarvitset varmistusta tai muiden mielipiteitä tästä? Eikö se riitä, että tiedät itse eläväsi omien arvojesi mukaista elämää? Etkö voi olla vain onnellinen ystäviesi puolesta, että he osaavat pitää hauskaa vaikka sinä saisit hauskuuden/merkityksen eri asioista?
Valinnoistaan epävarmat ihmiset tuntevat olonsa turvallisemmaksi, jos elävät keskellä yhtenäiskultuuria. Mikä tietysti tarkoittaa, että muut elävät heidän parhaaksi kokemallaan tavalla.
Miksi ihmeessä hengaatte yhdessä jos teillä on ihan eri kiinnostuksen kohteet?