Lue keskustelun säännöt.
Haaveilen usein, että koko omaisuuteni mahtuisi rinkkaan ja voisin koska tahansa nousta junaan ja lähteä pois. Muita?
17.06.2018 |
Vaikka todellisuudessa tykkään vakiintuneesta elämästä ja jonkinlaisena materialistina myös tavaroistani ja autostani. Vakituiset tulot ja viihtyisä koti tekee elämästä elämisen arvoista, mutta sitten toisaalta kuitenkin haluaisin eroon tästä kaikesta. Tuskin olen ainoa laatuani. Onko kellään kokemusta, helpottaako tämä kaipuu sillä, että lähtisi edes muutamaksi viikoksi liikkeelle ilman päämäärää?
Kommentit (7)
Suosittelen päästämään irti materialismista. On valtavan vapauttava tunne luopua tavaroista. Ja elää minimalistisesti. Olen tämän muutoksen tehnyt itse enkä ymmärrä miten se kaikki materia oli niin kivaa joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihdetaan omaisuutemme päittäin niin kumpikin on tyytyväisiä.
Minä aikoinaan pakkasin matkalaukkuni ja muutin vuodeksi ulkomaille. Opin kieltä, näin maailmaa, sain uusia kavereita ja löysin vaimon. Voin suositella lämpimästi kaikille.
Olen tavallaan kokenut tuon, kun olin vuoden mittaisella reppureissulla. Ei sitä tunnetta oikein voi kuvailla kun voi mennä minne vain, tai kun on viipynyt kuukausia jossain maassa ja on aika suunnata uuteen maahan jossa erinäköiset ihmiset, uusi valuutta ja ilmasto.
Nyt olen taas materian vankina enkä varmaan ikinä koe sitä tunnetta.
Olen elänyt noin. Reissannut Aasiassa ja Afrikassa. Viimeksi omaisuus kulki rinkassa pari vuotta sitten. Ikää 53. Tällä hetkellä omaisuutta löytyy sänky, kaksi mattoa, pöytä ja tietokone ja pienempää elämiseen tarvittavaa roinaa. Kaikki hankittu kirppareilta kierrätyskeskuksista.
Teen tällä hetkellä tilapäistöitä ja asun halvassa vuokrayksiössä. Matkaan lähden taas kunhan on jonkin verran mammonaa kasassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on omaisuutta vain yhden matkalaukullisen verran.
En ole lähtenyt ulkomaille reppureissaamaan (toki 2-5 viikon etelänmatkaa teen vuodessa).
Muuten elän ja teen töitä Suomessa, mutta muutan jatkuvasti töiden perässä ja teen vain määräaikaisia tai keikkatöitä. Asun hostelleissa, hotelleissa, solukämpissä ja alivuokralaisina.
Pidän elämästäni näinkin vaikka onhan tämä tapa välillä hieman stressaavaakin. Toisaalta näen paljon ja tapaan jatkuvasti uusia ihmisiä, vaikka toki ei mitään hirveän kauaskantoisia ystävyyssuhteita ehdikään muodostua.
Ei helpottanut. Olen siis lähtenyt jo 3 kertaa. Nyt tavaraa on kolmen matkalaukullisen verran, se on liikaa. Täytyy siis karsia ja lähteä taas ennen kuin jämähdän nykyiseen oleskelupaikkaani.