Ahdistus töihin menosta

Kuulostaa jo niin pahalta, että kannattaisi tosiaan hakea apua. Tietysti loman päättyminen ahdistaa, mutta kyllähän sen kestää vaikka hampaat irvessä ja sitten helpottaa. Mutta sinun oireet ei kuulosta normaalilta, joten suosittelen soittoa terveyskeskukseen/ työterveyteen huomenna tai jos olo on sietämätön niin päivystykseen menoa tänään. Oma mielenterveys on tärkeintä! Voimia! ♥️

Hae sairaslomaa. Heti.

Ensin loma, sitten saikkua. Palkallinen joutenolo auttaa.

Vaikuttaa siltä että työttömyyskin saattaisi olla parempi vaihoehto kuin tuossa työpaikassa jatkaminen kun olet noin pahasti ahdistunut...Tai voitaisiinko työnkuvaasi muuttaa osa-aikaiseksi?

Komppaan edellisiä. Sairasloma voisi nyt tulla kyseeseen, pitkä sellainen. Ammattiauttajalle jutteleminen varmaankin auttaisi myös, ehkä joku lääkityskin...

Valitettavasti työttömyys ei ole vaihtoehto, koska asumis- ja muut menot sen verran isoja, ettei miehen tili riitä. Jos olisi taloudellisesti mahdollista, niin olisin jo irtisanoutunut.

Minulla oli aiemmassa työpaikassa aina ahdistusta. Aina kun lähdin töihin tai seuraava päivä oli työpäivä. Aina kun lähdin lomalle ahdisti se että X päivän jälkeen loma loppuu.

En tiedä kuinka helposti tuohon sairaslomaakaan saa, itse en ole sellaista apua saanut. Pidemmän päälle et pysty tuossa paikassa jatkamaan. Onko alan vaihto mitenkään mahdollinen?

Lisäys: itsekin mietin silloin voisinko jotenkin tahallani murtaa käteni, että pääsisin saikulle...

- 7

AP sairaslomalle välittömästi! Heti huomenna menet työterveyteen ja kerrot kaiken tuon. Sitten jäät sairaslomalle.

Voisitko alkaa osa-aikaiseksi? Tai hakea töihin esim. Johonkin varastolle?

Olin vielä kaksi vuotta sitten melkein samassa jamassa. Lyhyesti, vain lopettaminen silloisessa työn auttoi. Toimenkuvan muuttaminen ei olisi onnistunut, enkä kyseisessä toksisessa ilmapiirissä olisi kyennyt olemaan enää hetkeäkään vaikka työtoverit olivat mukavia. Työn luonne vain aiheutti niin pahoja ahdistuksia.

Tämä ei ollut ilmiselvää kun aloitin, vaan asiat hiipivät pikkuhiljaa uudeksi normaaliksi. Olin myös luonteeltani pikkutarkka perfektionisti. Alkoholi auttoi ahdistukseen, tiettyyn rajaan saakka jolloin alkoholin puute alkoi aiheuttamaan vielä musertavampaa ahdistusta. Viivyttelin lopettamista osittain myös kotikasvatuksen vuoksi: kotona oli aina tärkeää että oli töitä, ei sillä väliä mitä, kunhan jotain. Itselleni 90-luvun lama-ajan värittämä ja iskostettu ajatus että pitää olla kiitollinen siitä että on töitä, on jälkikäteen ajateltuna tuottanut vain turhaa kärsimystä. Pitkittelin sairasloman ja lääkärin avun hakua ja lopullista lopettamista, koska ajatus työttömyydestä ja mielikuvat työttömän elämästä töitä etsiessä ja kärvistellessä rahoja laskien olivat pelottavampia kuin silloisessa juoksuhaudassa kärvisteleminen.

Viimein orastava burnout alkoi puskea läpi tosielämäänkin, ja tosiasiat oli tunnustettava. Lopetin ilman mitään tietoa tulevasta. Rahaa on nyt ehkä vähemmän, mutta entä sitten. Mielenterveys on tärkeämpää. Puoli vuotta, vuosi meni vain lepäillessä ja akkuja lataillessa. Löysin meditaation, luontoretket. Tällä hetkellä opiskelen uusia asioita aikuisopiskeluna. Kaksi vuotta sitten en olisi kyennyt uskomaan että kirjoittaisin av-palstalle joskus tätä viestiä.

Burnout EI ole mikään leikin asia ja se voi pahimmillaan viedä nuoremmankin ihmisen eläkkeelle tai ylipäänsä viedä ihmisen hautaan. Muistakaa aina hakea sairaslomaa ajoissa!!! Terveys ensisijainen, tuollaisiin työpaikkoihin ei mennä!! AP, sinun kropallasi on hätä kuten huomaat..et todellakaan ole kunnossa.

Hae apua Mutta mikä siinä työssä ahdistaa?Onko sille asialle mahdollista tehdä jotain?Tai vaikka vaihtaa halvempaan asuntoon.Ei ne puitteet ole sen arvoisia että terveys kannattaa menettää.

Mistä aloittajan tuntemukset johtunevat ? Onko työpaikkakiusaamista tms. asioita joita voisi selvitellä työnanatajan kanssa tai kolmikannassa ?

Itselläni oli lähes 10 vuotta samanlainen tilanne työssäni, oli työpaikkakiusaamista sekä samanaikaiseti läheisen vakava sairaus sekä erilaista , itsestäni johtuvaa muutakin hankaluutta työpaikalla, sekä taloudellisessa tilanteessani. Olin melkein kaksi kuukautta sairaslomalla, ja sitten vaihdoin työpistettä.

Näillä muutoksilla tilanne korjaantui pikkuhiljaa, eikä vastaavia yhtä hankalia tilenteita ole enää vastaan tullut. Toki jotain pientä,  hyvin varovainen täytyy kyllä olla mitä työkavereilleen kertoo asioistaan ym.   sekä kaikessa muussakin, etteivät pääse mistään iskemään "vyön alle".

Työyhteisö jossa olen on tunnettu huonosta ilmapiiristään, mutta taloudellinen tilanteeni tuolloin oli sellainen etten voinut irtisanotua, ja nykyisin ikä on sellainen etten varmasti enää vakit. työtä saa. 

Mutta kuten sanottu, olen hyvin nyt pärjännyt, eikä tilantee ole menneet enää samanlaiseen kuin vuosia sitten. 

Sairaslomaa ehdottomasti ja heti! Saa vähän aikaa hengähtää ja miettiä asioita. Olen ollut joskus samassa tilanteessa, lisänä oli vielä erittäin huono tilanne omassa elämässä, mietin avioeroa jne. Menin lääkäriin ja itkin siellä että ahdistaa niin paljon etten pysty menemään töihin enkä kotia! Sain heti sairaslomaa, sitten jaksoin laittaa avioeronkin vireille ja kun palasin takaisin töihin, sain muutettua työtehtäviä vähän helpompaan suuntaan. Rohkeasti vaan lääkärin juttusille, ei ole enää mikään häpeä tänä päivänä sairastua henkisesti jne. 

Eiiii