Miksi ihmiset kutsuvat töissä toisiaan sukunimillä?

Itse käytän toisesta sukunimeä koska meillä on sama etunimi.

Se on kai jotenkin coolimpaa tai kunnioittavampaa, ehkä siinä on jotain tiettyä sisäpiirimäisyyden henkeä nostattavaa. Sukunimi on kuin lempinimi sen oikean kutsumanimen sijaan.

Joidenkin mielestä tämä on kai hauskaa itse ajattelen että näin otetaan etäisyyttä, Niemin on vain duunikamu ei oikea kamu.

Perinteisesti miehet kutsuu toisiaan sukunimellä ja naiset kutsuu toisiaan etunimellä. Perinteisesti työelämä on ollut miesten valtakuntaa joten siksi.

Potilaille kutsun lääkäreitä sukunimellä ja hoitajia etunimellä. Keskenään kun juttelemme, niin silloin käytän ylilääkäristäkin etunimeä.

Meillä on useampi Sanna, Riikka, Jere, Laura... Sukunimi on helpompi, ei samannimisiä, paitsi yhtä sukunimeä löytyy neljältä ihmiseltä.

Jostain syystä käytän tasan yhdestä ihmisestä töissä sukunimeä. Ei perustu asemaan, eikä mihinkään vastaavaan, hänellä on kyllä kaima töissä mutta niin on monella muullakin ja silti kutsun heitä etunimellä. En oikein tiedä mistä johtuu. Me ollaan komentoportaan samalla tasolla eli päälliköitä kumpikin - mutta muita päälliköitä kutsun etunimellä. Välit on hyvät ja välittömät kaikkien kanssa. Se on vaan tapa joka jäi.

Mulla sama. En tiedä miksi, mutta yhtä työkaveria kutsun sukunimeltä. Ja hän on nainen. Hakkarainen 🙃. Hän ei taida tykätä siitä enkä tiedä miksi 😅

Armeijatyyliä. Tykkään, vaikka olenkin nainen.

En tiedä, onko käytäntö yleisempi, mutta kävin ns. eliittilukiota ja sieltä jäi tapa kutsua ihmisiä sukunimellä, ellei henkilö ole hyvinkin tuttu ja olla tehty ns. "sinunkauppoja".

Ihan vaan siksi kun monta saman nimistä niin paljon helpompi erottaa ihmiset sukunimellä. Pojan jalkapallo jengissä kaikkia jätkiä joita on enemmän kuin yksi samalla etunimellä kutsutaan sukunimellä. Emil nimisiä löytyy vissiin 4 tai 5 joten paljon helpottaa huomattavasti selkeämpää ohjeiden antoa kentällä. Samoin pojat jatkavat keskustelua koulussa ja siitä armeijaan.

Meillä kyllä kutsutaan lempinimillä,ei kyllä kukaan kohde ole sitä keksinyt,esim.Vilkas,Jörö,Adhd,HungryMike jne.

Ihan selvyyden vuoksi kutsun joko etunimellä tai sukunimellä. Meillä on suuri määrä Villejä, Kalleja, Lauroja, Anuja, Päivejä, mutta toisaalta myös useilla on sam sukunimi vaikkei ole sukua. Ihan siis minä on selvintä.

Tasokkaissa työpaikoissa eli miesvaltaisilla aloilla kutsutaan sukunimellä kuten armeijassa, naisten kesken on vaan irmeleitä ja ursuloja.

En ole ikinä tavannut naisia jotka puhuisivat toisista ihmisistä sukunimillä. Sen sijaan suurelle osalle 35 ja alle miehistä tuntuu olevan tavallisempaa puhua toisista miehistä, niin ystävistä kuin työkavereista, sukunimellä. Sitä en tiedä miksi näin on.

Olen töissä isossa, miesvaltaisessa yrityksessä. Eli toisin sanoen, meillä on useita Pekkoja, Matteja ja Paseja. Ihmisen muistikapasiteetti on rajallinen, osasta muistan varmuudella vain etunimen, toisista vain sukunimen.

En kutsu. Riippuu ihan mikä on kutsumanimeksi vakiintunut, mutta usein se helpottaa kun yrittää kertoa kahdelle Maijalle samaan aikaan mitä niiden tulisi tänään tehdä.

Sinkkumies

Vierailija kirjoitti:

Itse käytän toisesta sukunimeä koska meillä on sama etunimi.

Minä taas käytän etunimestä väännöstä, koska minua kutsutaan sukunimellä (tai väännöksillä).

Sinkkumies

Poikaa nimeltä Päivi kutsun sukunimellä.

Sinkkumies

Naisvaltaisella alalla meitä on osastolla viisi Liisaa (keksitty nimi). Joten on Liisa A, Liisa H, Liisa S, Liisa T ja Liisa Y sukunimien mukaan. Miksi ei suoraan puhutella sukunimillä jotka on erilaiset jokaisella? Tässä asiassa miehet ovat järkevämpiä.