Mieheni päätti ottaa minusta avioeron koska en suostu syömään uusia perunoita hänen kanssaan
Tilanne kehittyi siten, että sanoi yhdessä ruokaa laittaessa vahingossa ruohosipulia valkosipuliksi. Siitä mieheni kävi inttämään ja saivartelemaan, tavallaan jumittui, mitä eroa on kyseisillä sipulilajeilla. Pyysin anteeksi koska välillä tulee sanottua väärin työn touhussa. Käytännössä ei tapahtunut minkäänlaista vahinkoa itsensä perunankeiton ja muun ruoanlaiton suhteen.
Kun mieheni pyöritteli ja pyöritteli vahingossa väärällä nimelläni kutsumaan sipulilajiketta kuin nenästä kaivettua räkää räkäpalloksi sormien välillä minun mittani täyttyi. Lopetin ruoanlaiton siihen paikkaan ja sanoin etten osallistu enää ruoanlaittoon tai ateriaan. Että syököön perunansa ja lisäkkeensä aivan juuri kuten haluaa.
Siihen mieheni vastasi että hän ottaa minusta avioeron ja menee heti maanantaina maistraattiin jos en syö perunoita hänen kanssaan. Minä vastasin että ok ja poistuin keittiöstä.
Nyt mieheni kävi uhkailemassa minua täällä makuuhuoneessa, että hankkii minut pakkolähetteellä mielisairaalaan. Uhkailkoot! Minä sanoin hänelle suoraan, ettei tuollainen pakonomainen nillittäminenkään ole täysin täyspäisen ihmisen käytöstä.
Eli se siitä avioliitosta sitten. Lapset jääkööt isälleen. Minä laitoin heti hakemuksen kaupungin asuntojonoon.
Kommentit (57)
Itse olisin ainakin pelkästään onnellinen jos noin surkea avioliitto loppuisi.
Tuskin se liittonne kaatuu perunoiden syömiseen, vaan mies on jo liian pitkään sietänyt perseilyäsi.
Vierailija kirjoitti:
Tuskin se liittonne kaatuu perunoiden syömiseen, vaan mies on jo liian pitkään sietänyt perseilyäsi.
Kyllä se on meillä mies perseillyt enemmän liiton aikana. Kaikenlaista on riittänyt vuosien varrelle. En syvenny siihen nyt tässä sen enempää. Minulla tuli myös mitta täyteen tuon ikuisen saivartelun ja nillityksen kanssa.
Ei mikään ihme, että lasten sosiaaliset taidot ovat vajaat koska ovat oppineet isältään samanlaisen saivartelun, nillityksen ja herneen nenään vetämisen. Ei mikään ihme että muut vieroksuvat heitä.
Muista niellä välillä niin ukkosi hymyilee.
Niin siis sinähän tässä sen herneen nenään vedit.
Jotenkin tuntuu, että uudet perunat tais olla vain jäävuoren huippu. T. keittiötsykolooki
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Hyvää jatkoa!
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuntuu, että uudet perunat tais olla vain jäävuoren huippu. T. keittiötsykolooki
Varsinainen Sherlokki... Musta muuten vaikuttaa ihan samalta. Tuohon perheeseen ei kannata viedä punasipulia, salottisipulia, kevätsipulia, valkosipulia tai ruohosipulia... Meillä olisi kyllä voitu korjata virhe, mutta hetken päästä olisi ehkä tidettu että sipuli kuin sipuli, kunhan ei kukkasipuli.
Ja sitten asut kaupungin asunnossa onnettomasti elämäsi loppuun asti. The end.
Vierailija kirjoitti:
Tuskin se liittonne kaatuu perunoiden syömiseen, vaan mies on jo liian pitkään sietänyt perseilyäsi.
Btw: kerro minulle mitä miellät naisen tekemäksi avioliitossa perseilyksi?
Olen ollut raitis, purrut hammasta, sietänyt paljon nöyryyttämistä, en ole nalkuttanut vaan yrittänyt kertoa asioista rauhallisesti ja ystävällisesti. Mies on saanut rakentaa uraansa kaikessa rauhassa jne enkä ole puuttunut hänen menoihinsa enkä tekemisiinsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin se liittonne kaatuu perunoiden syömiseen, vaan mies on jo liian pitkään sietänyt perseilyäsi.
Kyllä se on meillä mies perseillyt enemmän liiton aikana. Kaikenlaista on riittänyt vuosien varrelle. En syvenny siihen nyt tässä sen enempää. Minulla tuli myös mitta täyteen tuon ikuisen saivartelun ja nillityksen kanssa.
Ei mikään ihme, että lasten sosiaaliset taidot ovat vajaat koska ovat oppineet isältään samanlaisen saivartelun, nillityksen ja herneen nenään vetämisen. Ei mikään ihme että muut vieroksuvat heitä.
Just. Kyllä sulla itselläsi on ainakin selvästi puutteita. Toivottavasti muuten et koskaan möläytä lapsillesi mitään noin tyhmää...
Mistä näitä omille vioille sokeita oikein löytyy pilvin pimein?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin se liittonne kaatuu perunoiden syömiseen, vaan mies on jo liian pitkään sietänyt perseilyäsi.
Btw: kerro minulle mitä miellät naisen tekemäksi avioliitossa perseilyksi?
Olen ollut raitis, purrut hammasta, sietänyt paljon nöyryyttämistä, en ole nalkuttanut vaan yrittänyt kertoa asioista rauhallisesti ja ystävällisesti. Mies on saanut rakentaa uraansa kaikessa rauhassa jne enkä ole puuttunut hänen menoihinsa enkä tekemisiinsä.
En ole tuo, jolta asiaa kysyit. Mutta noin mustavalkoinen ihminen (täsmentämättäkin selvää kenen eduksi asiat ovat milläkin värillä väritettyjä) herättää aina epäilyt.
Loppu hyvin kaikki hyvin.
Toivottavasti löydät uuden asunnon ennen sieniaikaa.
Vierailija kirjoitti:
Karmeita nuo lapsivaimot!
En ole lapsivaimo.
Vierailija kirjoitti:
Niin siis sinähän tässä sen herneen nenään vedit.
Kuinka pitkään minun olisi sinun mielestäsi purra hammasta? Kysyn nyt ihan uteliaisuuttani tästä asiasta. Kuinka pitkälle sinä annat kiusata itseäsi avioliitossasi?
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten asut kaupungin asunnossa onnettomasti elämäsi loppuun asti. The end.
Mitä vikaa on kaupungin asunnoissa? Ihmisiähän niissäkin asuu. En joudu sentään asumaan muiden kanssa samassa asunnossa.
Oletko se sama joka yksi päivä kertoi miehen selittävän kaikki sanomisesi lapsille uudestaan tieteellisesti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin se liittonne kaatuu perunoiden syömiseen, vaan mies on jo liian pitkään sietänyt perseilyäsi.
Kyllä se on meillä mies perseillyt enemmän liiton aikana. Kaikenlaista on riittänyt vuosien varrelle. En syvenny siihen nyt tässä sen enempää. Minulla tuli myös mitta täyteen tuon ikuisen saivartelun ja nillityksen kanssa.
Ei mikään ihme, että lasten sosiaaliset taidot ovat vajaat koska ovat oppineet isältään samanlaisen saivartelun, nillityksen ja herneen nenään vetämisen. Ei mikään ihme että muut vieroksuvat heitä.
Just. Kyllä sulla itselläsi on ainakin selvästi puutteita. Toivottavasti muuten et koskaan möläytä lapsillesi mitään noin tyhmää...
Mistä näitä omille vioille sokeita oikein löytyy pilvin pimein?!
Olen yrittänyt jo yli kymmenen vuotta opettaa lapsille sosiaalisia taitoa. Neuvoa kuinka heidän pitää käyttäytyä ja kertoa miksei kannata jäädä inttämään ja jankkaamaan vaan antaa asioiden rullata eteenpäin jotta asiat ja tekemiset sekä kanssakäyminen jatkuisi eteenpäin hyvässä hengessä. Lapsukaiset ovat pilanneet todella monet orastavat kaverisuhteensa tyhjänpäiväisen jankkaamisen ja herneen nenäänvetämisen vuoksi. Olen kysynytkin heiltä, oliko se oman mielipiteen läpisaaminen kaiken arvoista? Vastaukseksi olen saanut inttämistä ja jankkaamista ja lopulta he ovat vetäneet herneen nenäänsä sekä menneet ovia paiskoen huoneisiinsa mököttämään.
Jos kauniisti puhuminen on möläyttelemistä niin ok, olen syyllistynyt siihen. Ehkä olisi ollut parempi kun en olisi sekaantunut mitenkään lapsukaisten kasvatusasiaan vaan antanut asioiden edetä omalla painollaan.
Ihan oikein. Uudet perunat jos jättää syömättä niin kyseessä on pyhäinhäväistys.