Tiedätkö lähipiiristä/suvusta tosielämän Hyacinth Buckettia?

Kyllä, arvottaa henkilöt aseman ja omaisuuden mukaan.

Anoppini.

Autokoulunopettaja

Tiedän, ja miehensäkin on kuin Richard.

Hienosteleva, itseään parempana pitävä, lapsiensa (tavallisia) ja itsensä erinomaisuutta korostava, koskaan ei tehnyt virheitä jne jne.

Olin tekemisissä vuosia, mutta lopetin, kun tajusin, että minähän taidankin olla rouvan itsetehostuksen palvelija.

Minä olen aina toivonut, että asuisin Bucketien, sorry Bouquetien naapurissa.

Jotenkin tunnen sympatiaa Hyacinthia kohtaan, vaikka koominen hahmo onkin.

Ne ilmeet on ihan verrattomia.

(Mme Bouquet ei kyllä arvostaisi minua; tuskin saisin kutsua juomaan teetä Royal Daulton -kupista, josa käsinmaalattuja talvioita.)

Vierailija kirjoitti:

Tiedän, ja miehensäkin on kuin Richard.

Hienosteleva, itseään parempana pitävä, lapsiensa (tavallisia) ja itsensä erinomaisuutta korostava, koskaan ei tehnyt virheitä jne jne.

Olin tekemisissä vuosia, mutta lopetin, kun tajusin, että minähän taidankin olla rouvan itsetehostuksen palvelija.

Tunnet siis mun siskon? Kohtelee minua just kuin Daisya, ja äitiä kuin Hyasintti isäänsä. 

Sisareni. Ja ollaan samalla tavalla työväenluokkaisia kuin Hyacinth sisaruksineen. Minä kai olen Rose.

-pedanttinen, mitä tulee puhtauteen ja järjestykseen

-pitää kodin sisustamisesta, asetelmista

-pitää ruuanlaitosta, kerää aiheeseen liittyvää kirjallisuutta

-tarjoamiset ja kattaus aina viimeisen päälle, virheetöntä, mutta sovinnaista

-tekee kauniita käsitöitä, askartelee kauniita asioita

-harrastaa valokuvausta: mikä tarkoittaa hänen ja hänen läheisten poseerausta milloin missäkin, näitä esitellään vierailla 

-arvottaa asioita, esineitä, asuinalueita ja ihmisiä hinnan mukaan, mitä kalliimpi/rikkaampi sitä parempi

-ihmissuhteet ovat pitkälti ns. hyötysuhteita tai ainakin on kova pyrkimys päästä tekemisiin sisareni mielestä merkittävien ihmisten piiriin

-keskiasteen opinnot

-harrastaa esim. kulttuuria vain jos siitä on hyötyä (mahdollisuus päästä piireihin), taiteesta ja  muusta kulttuurista hän tietää ällistyttävän vähän

-pelkää lähes patologisesti wt-leimaa - pitää pitää vain niistä asioista, jotka varmasti eivät ole wt

-käy kuuntelemassa naistuttaviensa kanssa esim. sinfoniakonsertteja, oikeasti pitää vain disco-musiikista ja joistakin iskelmistä

-hänen mielestään on tyylikäs, kunhan vain on merkkivaatteet päällä (todellisuudessa tätimäinen, sovinnainen ja persoonaton, mutta ehdottoman siisti)

Kaiken kaikkiaan siis pinnallinen ja nousukasmainen, taitava käsistään, hyvä ruuanlaittaja, luotettava ja huolehtivakin, jopa työväenluokkaisista vanhemmistaan - kunhan tulevat takaoven kautta ja autonromu parkeerataan jonnekin hieman kauemmaksi. Ajoittain hauska, varsinkin pikkuisessa nousuhumalassa, jolloin tietynlainen jäykkyys poistuu. Täydellinen Hyacinth!

Itse olen köyhähkö akateeminen, en välitä kodinhoidosta, rahat menevät kulttuuriin, matkailuun ja harrastuksiin, ihmiset valikoituvat luonteensa perusteella, huumori varsinkin merkitsee paljon, samoin mielenkiinnon kohteet. Olen melkoinen huithapeli ja ihailen sisareni käden taitoja, järjestelmällisyyttä ja sitä helppoutta, jolla hän pitää kodin ja talouden hyppysissään. Mutta hänen pinnallisuuttaan ja pyrkyryyttään en oikein jaksa, vaikka joskus se naurattaa, enemmän kuitenkin on tullut niitä nolostuttavia tilanteita.

up

Mun mummo. Jopa näyttää samalta.

Entinen pomo oli  sellainen. Oli itse kotoisin takahikiältä ja pääsi  piireihin.

Mummin sisko, joka oli toimittajana pikkupaikkakunnalla. Hän oli siisti, HYVIN kriittinen ja piti miestään talutusnuorassa.

Kylmää kyytiä saivat kaikki vierailijat. Olin vielä ulkona, kun hän haukkui viisi kohtaa minussa.

Tuli vierailtua aika harvoin hänen luonaan.

Heh, entinen pomoni. Tosin vain hyvällä tavalla, verraton tyyppi!

Yksi mun ala-asteaikaisista opettajista oli Hyacinthin psykopaattiversio. Puistattaa vieläkin..

Sisarusparvemme vanhin sisko naurattaa meitä muita mm. taidenäyttelytörmäilyillään ja professoriystävillään, mutta tarpeen tullen myös huolehtii meistä nuoremmista suorasukaiseen tyyliinsä. Vetäytyy tilanteesta jos ruvetaan puhumaan tunteista, en tiedä onko se Hyacinth-piirre.

Äitini. On snobi vaikka yrittää esittää jotain laupiasta samarialaista. Asenteet alemman luokan kansalaisia kohtaan kuitenkin puskee läpi kovasti puhuessaan ihmisistä selän takana.

Isoäitini ja tätini. Kumpikin kuin Hyacinth, joskin tädissä myös Rosen piirteitä (viidesti naimisissa!)

Sisareni. Ja ole se jolla sauna on ja tilaa ponille ;)

Isosisko. Ei kyllä tajua itse omaavansa samoja piirteitä kuin Hyacint. Luulee, että kaikki pitävät hänestä. Hössöttää ja puuttuu muiden asioihin. Mielestäni pohjimmiltaan hiukan säälittävä nainen.

Naapurin rouva ja yksi työkaveri ovat tällaisia. Matkoja hehkutetaan aivan kuin ne olisivat tänä päivänä jotakin erikoista. Tuppaudutaan sellaisten ihmisten seuraan, joita pidetään hienoina. Omat jälkeläiset, talot, juhlat ym. kehutaan taivaisiin ja keskustelukumppanin vastaavat nyrpistellään, arvostellaan, mitätöidään. Paheksutaan melkein kaikkea. Muistetaan aina mainita, jos jokin omistamansa vaate tai härpäke on jotakin merkkiä.

Minä! Olen alenmuudentuntoinen ja peitän sitä noin. Suren ja häpeän itseäni. Sanon usein yksin ollessani ääneen; anteeksi, antakaa anteeksi. Juu, masentunuthan minä, yli kuusikymppinen, eikä kotikasvatuksessani sallittu masennusta, eikä alakuloa, ne piti peittää.

Kävin hetken terapiassa ja terapeutti, suureksi ihmeekseni, sanoi minun olevan älykäs ja ratkaisukeskeinen, itsetunto vaan on nolla.