Olen ihan täysin kyllästynyt parisuhteeseeni
Ahdistaa ja vituttaa edes olla samassa huoneessa tuon miehen kanssa. Hän ei ikinä tue missään, ei lohduta tai mitään. On hiljaa tai jopa sanoo, että "tuo nyt ei ole mikään oikea ongelma". Aiemmin koko ajan nälvi minua ihan normaaleistakin asioista. Se on sentään loppunut kun puhuttiin. Hän ei parisuhteessa koe tarvitsevansa läheisyyttä tai sitä että jaetaan asioita toiselle. Mikä ihmeen parisuhde se tällainen on? Olen ihan helvetin yksinäinen ja minua ahdistaa. Ja lapsikin tuli tuon kanssa tehtyä, joten en voi itsekkäästi vain lähteä.
Kommentit (20)
Mulla sama tilanne! Jo kuukausia yksin yrittänyt, laiha lopputulos. Toisaalta tietysti ymmärrän miestäkin, enkä yksin häntä "syyllistä". Kuitenkin kun itse koittaa panostaa ja järjestää juttuja, huomioi ym ym ym,,,,eikä saa juuri mitään itse toiselta, niin se SYÖ naista ja kovaa :(
En halua erota, en. Rakastan häntä ja lapsiakin on, MUTTA itkettää!!!!!!!!!!!!!
En suoraan sanottuna tiedä, miten tässä käy? Olen alkanut katsella muita miehiä silläsilmällä jo.-......
Kuvittelen miltä tuntuisi suudella (mies ei halua, vuosivuodelta vähentynyt, viime suutelukerrasta aikaa yli VUOSI). VI---TAA RANKASTI, tässäkö loppuelämä.....?
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama tilanne! Jo kuukausia yksin yrittänyt, laiha lopputulos. Toisaalta tietysti ymmärrän miestäkin, enkä yksin häntä "syyllistä". Kuitenkin kun itse koittaa panostaa ja järjestää juttuja, huomioi ym ym ym,,,,eikä saa juuri mitään itse toiselta, niin se SYÖ naista ja kovaa :(
En halua erota, en. Rakastan häntä ja lapsiakin on, MUTTA itkettää!!!!!!!!!!!!!
En suoraan sanottuna tiedä, miten tässä käy? Olen alkanut katsella muita miehiä silläsilmällä jo.-......
Kuvittelen miltä tuntuisi suudella (mies ei halua, vuosivuodelta vähentynyt, viime suutelukerrasta aikaa yli VUOSI). VI---TAA RANKASTI, tässäkö loppuelämä.....?
Joo nimenomaan, tässäkö tämä loppuelämä on? Minäkin ymmärrän osittain, sillä viihdyn itsekin paljon yksin, mutta parisuhteessa haluaisin olla läheisempi, mutta en uskslla yhtään avautua jos jokin vaivaa, juuri tuomitsemisen ja vähättelyn pelossa. Ihan kuin olisi toiselle näkymätön. Kuitenkin mies sanoo, että minä ja lapsi ollaan hänelle kaikki, mutta ei vaan koe mitään normaaleja ihmisyyteen kuuluvia tarpeita. Olen ajatellut katsoa nyt tämän vauvavuoden ainakin, että miten menee. Nyt tuntuu että ihan kuin olisin joku haamu jota ei ole edes olemassa.
Ap
Siellä on jalkapallon mm-kisat. Minä laitoin sipsejä kulhoon ja istuin kainaloon katsomaan. Ei siksi että jalkapallo kiinnostaa vaan kiva olla lähekkäin.
No mitä sitten toivoisit että mies työviikon päätteeksi tekee? Ehdotitko jotain? Eikö se ole suorastaan normaalia että rentoudutaan sohvalla ja juodaan olut pari.
Miksi sinua pitäisi tukea ja lohduttaa? Onko sattunut jotain?
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinua pitäisi tukea ja lohduttaa? Onko sattunut jotain?
En tarkoittanut että juuri nyt pitäisi, vaan ylipäätään jos joskus tarvitsisin näitä asioita, niin asiani ei joko ole tärkeä, tai sitten hän ilmoittaa, että HÄN ei pidä siitä että minulla on paha olla.
Ap
Entä mies itse? Ei tarvitse itse koskaan tukea eikä lohtua yhtään missään? Hänellä ei myöskään ole mitään mainittavia ongelmia, joista tarvitsisi puhua? Toimii arjessa kaikin tavoin täydellisesti?
Minäkin ajattelin ennen, että miehessä on vikaa, kun ei tue tarpeeksi jos minulla on vaikeaa. Esim vaikeaa töissä, stressiä, tms - aina yritti vain kääntää huomion positiiviseen ja se oli minusta kokemukseni vähättelyä ja ärsyttävää. Sitten sain keskenmenon ja mies oli aivan ihana. Kuunteli, jutteli, lohdutti, paijasi, monta viikkoa. Sanoi että kyllä tätä saakin surra, kun surin. Ymmärsin ja jotenkin kasvoin siitä: mies kyllä tukee ja lohduttaa kun oikeasti on aihetta, ja minun aiemmat valitukseni oli aika lapsellisia. Olen ihan selkeästi itse muuttunut, enkä enää vähän väliä ole tukea ja lohdutusta vailla.
Vierailija kirjoitti:
Entä mies itse? Ei tarvitse itse koskaan tukea eikä lohtua yhtään missään? Hänellä ei myöskään ole mitään mainittavia ongelmia, joista tarvitsisi puhua? Toimii arjessa kaikin tavoin täydellisesti?
Ei koe itse tarvetta puhua omista ongelmistaan eikä tarvitse lohtua. Ongelmia hänellä kyllä on, mutta eipä niihinkään halua apua.
Ap
Miksi teette lapsia tollasten miesten kanssa? Onko teillä niin kova kiire sitoa mies teihin kiinni, että pitää pamahtaa paksuksi heti kun aletaan seurustella?
Siellä on jalkapallon mm-kisat. Minä laitoin sipsejä kulhoon ja istuin kainaloon katsomaan. Ei siksi että jalkapallo kiinnostaa vaan kiva olla lähekkäin.
Tämä, sinne vaan viereen vaikka fudis ei kiinnosta. Älä odota 1:1 vastinetta huomioinnissa heti huomenna. Kyl se siitä, älä marttyyriudu, tee yhdessäolosta miehelle helppoa, älä vaadi. Jos mies tykkää fudiksesta, älä ehdollista kisoja "katottiin matsi eilen, tänään mennää kävelylle" Eilisen matsi saatto olla joku sekunda ja tänään pelaa Brasilia. Olemalla läsnä hänen jutuissa, saat hänet olemaan läsnä sinun jutuissa. Tai sit on tietysti mahollista että on vaan juntti, eikä siitä parane.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä mies itse? Ei tarvitse itse koskaan tukea eikä lohtua yhtään missään? Hänellä ei myöskään ole mitään mainittavia ongelmia, joista tarvitsisi puhua? Toimii arjessa kaikin tavoin täydellisesti?
Ei koe itse tarvetta puhua omista ongelmistaan eikä tarvitse lohtua. Ongelmia hänellä kyllä on, mutta eipä niihinkään halua apua.
Ap
No ainakin on samat säännöt kaikille. Aika nuivaa kyllä, että tuollainen haluaa parisuhteessa elää, menisihän se yksinkin. Onko aina ollut tuollainen?
Minäminäminä. Minäminäminä.
Et todellakaan ansaitse parisuhdetta.
Toki on mukavaa kun sait lompakon nalkkiin ja siitoskoneen itsekkäille haluillesi saada lapsi.
Narinasi kertoo kaiken sinusta.
Vierailija kirjoitti:
Siellä on jalkapallon mm-kisat. Minä laitoin sipsejä kulhoon ja istuin kainaloon katsomaan. Ei siksi että jalkapallo kiinnostaa vaan kiva olla lähekkäin.
Tämä, sinne vaan viereen vaikka fudis ei kiinnosta. Älä odota 1:1 vastinetta huomioinnissa heti huomenna. Kyl se siitä, älä marttyyriudu, tee yhdessäolosta miehelle helppoa, älä vaadi. Jos mies tykkää fudiksesta, älä ehdollista kisoja "katottiin matsi eilen, tänään mennää kävelylle" Eilisen matsi saatto olla joku sekunda ja tänään pelaa Brasilia. Olemalla läsnä hänen jutuissa, saat hänet olemaan läsnä sinun jutuissa. Tai sit on tietysti mahollista että on vaan juntti, eikä siitä parane.
MIKSI se menee AINA näinpäin???! Naisen täytyy YMMÄRTÄÄ MIESTÄ, mutta miehen ei naista??? AINA????
Onko ne jotain lapsia?
Milloin mies ajattelee noin? Ei koskaan, se menee ja tekee mitä haluaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siellä on jalkapallon mm-kisat. Minä laitoin sipsejä kulhoon ja istuin kainaloon katsomaan. Ei siksi että jalkapallo kiinnostaa vaan kiva olla lähekkäin.
Tämä, sinne vaan viereen vaikka fudis ei kiinnosta. Älä odota 1:1 vastinetta huomioinnissa heti huomenna. Kyl se siitä, älä marttyyriudu, tee yhdessäolosta miehelle helppoa, älä vaadi. Jos mies tykkää fudiksesta, älä ehdollista kisoja "katottiin matsi eilen, tänään mennää kävelylle" Eilisen matsi saatto olla joku sekunda ja tänään pelaa Brasilia. Olemalla läsnä hänen jutuissa, saat hänet olemaan läsnä sinun jutuissa. Tai sit on tietysti mahollista että on vaan juntti, eikä siitä parane.
MIKSI se menee AINA näinpäin???! Naisen täytyy YMMÄRTÄÄ MIESTÄ, mutta miehen ei naista??? AINA????
Onko ne jotain lapsia?
Milloin mies ajattelee noin? Ei koskaan, se menee ja tekee mitä haluaa!
Mielestäsi aikuinen ihminen tarvitsee luvan televisionkatseluun ?
Onko sinulla lupa maata av-palstalla miehiä haukkumassa?
Olisikin se noin helppoa, että hän syttyisi edes siitä, että olen mukana hänen jutuissaan. Mutta kun ei, hän ei tarvitse minua olemaan mukana missään. Mieluumin vetäytyy omien juttujensa pariin ja ollaan kaksi ihmistä yksin. Koko ajan. Ei välillä, mikä olisi ihan tervettä. En tajua miksi ei vaan antaisi mun mennä, kun ei se elämä siitä paljoakaan muuttuisi.
Ap
Ota ap itse vähän etäisyyttä. Tee omia juttuja, jotain josta saat itsellesi iloa ja nautintoa. Joko miestä alkaa taas kiinnostaa suhde, tai sitten se oli siinä. Jos olet koko ajan siinä vaatimassa ja helposti saatavilla, niin mies helposti lopettaa arvostamisen. Ärsyttävää, mutta niin se vaan menee, etenkin suhteissa, joissa ei ole todella vahvaa molemminpuolista rakkautta tai yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Ihan itse valitset jäädä tuollaiseen parisuhteeseen. Syyllinen tilanteeseen löytyy peilistä. Joko hyväksyt toisen vikoineen päivineen tai eroat tekosyistä huolimatta, ei siinä muita vaihtoehtoja oikein ole.
Arvasin jo tämänkin, että nyt työviikon päätteeksi vetäytyi omiin oloihinsa katsomaan futista ja juomaan muutaman oluen. Ei kyllä ole yksinäisempää yksinäisyyttä kuin olla yksinäinen parisuhteessa.
Ap