Lue keskustelun säännöt.
Oletteko koskaan mustasukkaisia kun miehenne tiirailee kauniimpia naisia?
14.06.2018 |
Minä meinaan olen. Naapuriimme on muuttanut kaunis nuori nainen joka on timmissä kunnossa. Minäkin olen ihan kaunis, mutta en ole yhtä timmi ja nuori kuin naapuri.
Minä en oikein tiedä miksi koen niin suurta kateutta :/
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Aika jännää, että kaikkia muita luonnonnähtävyyksiä sa ihailla ja katsella, mutta naisia ei.
Voi jeesusmaaria... kuka nyt taas on kieltänyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kyllä. Mustasukkainen ja surullinen. Tiedän olevani itse ihan viehättävä, mutta tiedän myös että minua kauniimpia ja viehättävämpiä naisia löytyy joka kulmalta ja mediasta varsinkin. Mies on aina ollut avoin ihailunsa suhteen ja kertoo minulle suoraan jos joku näyttää hänen mielestä kauniilta tai seksikkäältä. Mies katsoo avoimesti pornoa, hänellä on kauniita naisia tietokoneensa taustakuvana ja hän käyttää mm. strippausohjelmistoa koneellaan missä kauniit naiset keikkuvat hänen ruudullaan. Minun on pakko hyväksyä tämä, koska en voi muuttaa mieheni luonnetta. Hän vain sattuu tykkäämään niin paljon naiskauneudesta että haluaa täyttää sillä päivänsä. Syy miksi olen mustasukkainen ja surullinen on se, että tiedän etten ole mieheni silmissä se kaunein ja ihanin. Hän sanoo sen minulle suoraan. Hänen mielestään minun pitää olla realistinen asian suhteen. Tuntuuhan se pahalta että joku muu nainen (tai siis useat muut naiset) saavat mieheni sykähtämään enemmän kuin minä.
Itse en ole innostunut muista miehistä oikeastaan ollenkaan sen jälkeen kun tutustuin mieheeni. Hän on ollut silmissäni se kaikkein komein ja ihanin. Ei ole ollut mitään ihastuksia tai muutakaan... En ole edes katsonut toista miestä suhteemme aikana sillä ajatuksella että tässä olisi ihanampi/komeampi mies kuin omani. En tiedä mistä tämä johtuu... Ehkä olen vain oikeasti löytänyt jotain juuri minulle sopivaa. Vaikka moni malli, näyttelijä tms. olisikin yleisillä kriteereillä symmetrisempi kasvoiltaan tai treenatumpi tai hänellä olisi tasaisempi iho, en silti näe tällaista miestä omaa miestäni komeampana tai seksikkäämpänä.. Vaikka mieheni on lihonut suhteemme aikana n. 20 kg. Kai tämä on jonkinlainen romanttinen luonteenpiirre itsessäni... Rakastan miestäni ja menin hänen kanssaan syystä naimisiin.
Olenko jotenkin lapsellinen, kun minua kyllä häiritsee muiden naisten katseleminen ja himoitseminen? Siis kyllähän huomata saa ja silmät on päässä, mutta itse jotenkin 'asiallisesti' huomaan ihmiset, joita ei tulisi himoita. Sinkkunakin, esimerkkinä nyt että mulla oli taannoin hyvännäköinen lääkäri ja tottahan mä sen näen että kasvot on komeat, mutta minimoin sen alkuperäisen "vau" reaktion ja en mitenkään jää katselemaan, koska se olis asiatonta potilas/lääkäri suhteessa. Samalla lailla ajattelen, että viehättävät ihmiset huomataan silloin kun on parisuhteessa.
En ole, koska itsekin tiirailen komeita miehiä toisinaan. Olisihan se nyt väärin olla, jos itsekin katselen.
En enää koska olen hyväksynyt sen faktan että joudun elämään seksittömässä avioliitossa kunnes lapset ovat isoja .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä. Mustasukkainen ja surullinen. Tiedän olevani itse ihan viehättävä, mutta tiedän myös että minua kauniimpia ja viehättävämpiä naisia löytyy joka kulmalta ja mediasta varsinkin. Mies on aina ollut avoin ihailunsa suhteen ja kertoo minulle suoraan jos joku näyttää hänen mielestä kauniilta tai seksikkäältä. Mies katsoo avoimesti pornoa, hänellä on kauniita naisia tietokoneensa taustakuvana ja hän käyttää mm. strippausohjelmistoa koneellaan missä kauniit naiset keikkuvat hänen ruudullaan. Minun on pakko hyväksyä tämä, koska en voi muuttaa mieheni luonnetta. Hän vain sattuu tykkäämään niin paljon naiskauneudesta että haluaa täyttää sillä päivänsä. Syy miksi olen mustasukkainen ja surullinen on se, että tiedän etten ole mieheni silmissä se kaunein ja ihanin. Hän sanoo sen minulle suoraan. Hänen mielestään minun pitää olla realistinen asian suhteen. Tuntuuhan se pahalta että joku muu nainen (tai siis useat muut naiset) saavat mieheni sykähtämään enemmän kuin minä.
Itse en ole innostunut muista miehistä oikeastaan ollenkaan sen jälkeen kun tutustuin mieheeni. Hän on ollut silmissäni se kaikkein komein ja ihanin. Ei ole ollut mitään ihastuksia tai muutakaan... En ole edes katsonut toista miestä suhteemme aikana sillä ajatuksella että tässä olisi ihanampi/komeampi mies kuin omani. En tiedä mistä tämä johtuu... Ehkä olen vain oikeasti löytänyt jotain juuri minulle sopivaa. Vaikka moni malli, näyttelijä tms. olisikin yleisillä kriteereillä symmetrisempi kasvoiltaan tai treenatumpi tai hänellä olisi tasaisempi iho, en silti näe tällaista miestä omaa miestäni komeampana tai seksikkäämpänä.. Vaikka mieheni on lihonut suhteemme aikana n. 20 kg. Kai tämä on jonkinlainen romanttinen luonteenpiirre itsessäni... Rakastan miestäni ja menin hänen kanssaan syystä naimisiin.
Mikä oli tuo syy, että menit naimisiin? Ei ilmeisesti ainakaan se, että miehesi arvostaisi sinua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä. Mustasukkainen ja surullinen. Tiedän olevani itse ihan viehättävä, mutta tiedän myös että minua kauniimpia ja viehättävämpiä naisia löytyy joka kulmalta ja mediasta varsinkin. Mies on aina ollut avoin ihailunsa suhteen ja kertoo minulle suoraan jos joku näyttää hänen mielestä kauniilta tai seksikkäältä. Mies katsoo avoimesti pornoa, hänellä on kauniita naisia tietokoneensa taustakuvana ja hän käyttää mm. strippausohjelmistoa koneellaan missä kauniit naiset keikkuvat hänen ruudullaan. Minun on pakko hyväksyä tämä, koska en voi muuttaa mieheni luonnetta. Hän vain sattuu tykkäämään niin paljon naiskauneudesta että haluaa täyttää sillä päivänsä. Syy miksi olen mustasukkainen ja surullinen on se, että tiedän etten ole mieheni silmissä se kaunein ja ihanin. Hän sanoo sen minulle suoraan. Hänen mielestään minun pitää olla realistinen asian suhteen. Tuntuuhan se pahalta että joku muu nainen (tai siis useat muut naiset) saavat mieheni sykähtämään enemmän kuin minä.
Itse en ole innostunut muista miehistä oikeastaan ollenkaan sen jälkeen kun tutustuin mieheeni. Hän on ollut silmissäni se kaikkein komein ja ihanin. Ei ole ollut mitään ihastuksia tai muutakaan... En ole edes katsonut toista miestä suhteemme aikana sillä ajatuksella että tässä olisi ihanampi/komeampi mies kuin omani. En tiedä mistä tämä johtuu... Ehkä olen vain oikeasti löytänyt jotain juuri minulle sopivaa. Vaikka moni malli, näyttelijä tms. olisikin yleisillä kriteereillä symmetrisempi kasvoiltaan tai treenatumpi tai hänellä olisi tasaisempi iho, en silti näe tällaista miestä omaa miestäni komeampana tai seksikkäämpänä.. Vaikka mieheni on lihonut suhteemme aikana n. 20 kg. Kai tämä on jonkinlainen romanttinen luonteenpiirre itsessäni... Rakastan miestäni ja menin hänen kanssaan syystä naimisiin.
Mikä oli tuo syy, että menit naimisiin? Ei ilmeisesti ainakaan se, että miehesi arvostaisi sinua.
Hän on oikeasti ihan hyvä mies ja hän rakastaa minua. Mies tekee paljon parisuhteemme ja kodin eteen. Kyllä mies minua arvostaa, ei kyse ole siitä. Hän vain toteuttaa mieltymyksiään eri tavalla kuin minä. Ei kai tässä mitään oikeaa ongelmaa voi tehdä siitä etten ole mieheni silmissä se kaunein? Maailma on pullollaan TODELLA kauniita naisia, siis täydellisiä. Miten minä normisuomalainen persjalkainen pyllerö voisin siinä kilpailla? Olen miehelle hyvä kumppani sitten muuten. Meillä synkkaa ajatukset ja arkemme on mukavaa, meillä on samoja arvoja. Kenelläpä meillä olisi 100% täydellinen kumppani?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisipa oma naisenikin ollut yhtä ymmärtäväinen asian suhteen kuin moni täällä.
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä. Mustasukkainen ja surullinen. Tiedän olevani itse ihan viehättävä, mutta tiedän myös että minua kauniimpia ja viehättävämpiä naisia löytyy joka kulmalta ja mediasta varsinkin. Mies on aina ollut avoin ihailunsa suhteen ja kertoo minulle suoraan jos joku näyttää hänen mielestä kauniilta tai seksikkäältä. Mies katsoo avoimesti pornoa, hänellä on kauniita naisia tietokoneensa taustakuvana ja hän käyttää mm. strippausohjelmistoa koneellaan missä kauniit naiset keikkuvat hänen ruudullaan. Minun on pakko hyväksyä tämä, koska en voi muuttaa mieheni luonnetta. Hän vain sattuu tykkäämään niin paljon naiskauneudesta että haluaa täyttää sillä päivänsä. Syy miksi olen mustasukkainen ja surullinen on se, että tiedän etten ole mieheni silmissä se kaunein ja ihanin. Hän sanoo sen minulle suoraan. Hänen mielestään minun pitää olla realistinen asian suhteen. Tuntuuhan se pahalta että joku muu nainen (tai siis useat muut naiset) saavat mieheni sykähtämään enemmän kuin minä.
Itse en ole innostunut muista miehistä oikeastaan ollenkaan sen jälkeen kun tutustuin mieheeni. Hän on ollut silmissäni se kaikkein komein ja ihanin. Ei ole ollut mitään ihastuksia tai muutakaan... En ole edes katsonut toista miestä suhteemme aikana sillä ajatuksella että tässä olisi ihanampi/komeampi mies kuin omani. En tiedä mistä tämä johtuu... Ehkä olen vain oikeasti löytänyt jotain juuri minulle sopivaa. Vaikka moni malli, näyttelijä tms. olisikin yleisillä kriteereillä symmetrisempi kasvoiltaan tai treenatumpi tai hänellä olisi tasaisempi iho, en silti näe tällaista miestä omaa miestäni komeampana tai seksikkäämpänä.. Vaikka mieheni on lihonut suhteemme aikana n. 20 kg. Kai tämä on jonkinlainen romanttinen luonteenpiirre itsessäni... Rakastan miestäni ja menin hänen kanssaan syystä naimisiin.
En voisi kuvitellakaan olevani parisuhteessa tuollaisen miehen kanssa. Enkä usko että sinäkään olet nainen ja oikeasti tuollaista kirjoitat. Jotain tyydytystä trollaamisesta ilmeisesti saat ja se sinulle suotakoon. Itsehän tuosta eniten kärsit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole miestä. Olen se, jota varatut tiirailee.
Suhteen alussa ehkä olin vähän. Mutta nyt kymmenen vuoden päästä tiedän kyllä, että ei mies minua kovin kevyesti jätä. Jos jättää, niin tuskin ulkonäön takia. Meillä on oma historia, oma huumori ja oma maailma, josta mieskään ei varmasti ihan kevyin perustein luovu. Saahan sitä fantasioida. Joskus minäkin katselen, että onpas komeita miehiä. Mutta ei se mitään tarkoita, että on silmää kauneudelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enemmän naiset katselee komeita miehiä. Ihan järkyttävää miten paljon varatut naiset tiirailee komeita miehiä ja supisevat keskenään. Mullekin monet varatut kaverit kertoneet ihan suoraa kommenttia eri miesten ulkonäöstä jne.
En oo kyllä yhtään mustasukkainen.... :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en oo. Meillä on tosi hyvä suhde, ei tarvi kummankaan olla mustasukkainen yhtään mistään. :)
Vierailija kirjoitti:
Suhteen alussa ehkä olin vähän. Mutta nyt kymmenen vuoden päästä tiedän kyllä, että ei mies minua kovin kevyesti jätä. Jos jättää, niin tuskin ulkonäön takia. Meillä on oma historia, oma huumori ja oma maailma, josta mieskään ei varmasti ihan kevyin perustein luovu. Saahan sitä fantasioida. Joskus minäkin katselen, että onpas komeita miehiä. Mutta ei se mitään tarkoita, että on silmää kauneudelle.
Niin, se vaan jotenkin kirpaisee että se kauniimpi nainen on tässä "samalla pihalla". Sitä sitten näkee tässä melkein päivittäin ja hän käy ottamassa bikineissään aurinkoa pihalla mistä meidän parvekkeelta näkyy selvästi.
Minulla on itselläni raskausarpia ja muutenkin kropan malli muuttunut synnytyksestä.
Meillä on silti hyvä suhde ja todella omituinen oma huumori ja muutenki tapa elää. En usko että naapurin naisella olisi kauheasti yhteistä mieheni kanssa.
Huonoa itsetuntoa,mustasukkaisuutta ja kateutta tämä on.
haluaisin olla hälläväliä asenteella, mutta kun tuo epävarmuus kumpuaa jostain todella syvältä sisimmästäni.
Niin, ja kaikille tiedoksi etten ole sanonut saanaakaan kyseisestä naisesta miehelleni. Menen vaan aina hiljaiseksi ja kärsin pääni sisällä.
Hymmm.. vielä kateellisempi olen varmaan teille jotka eivät ole mustasukkaisia kuin sille napurin naiselle :D
Vierailija kirjoitti:
En oo kyllä yhtään mustasukkainen.... :D
Miten teet sen :D vääntäkää rautalangasta. en ole silti varma menisikö kaaliin.
En.
Me molemmat pidämme kauniista ihmisistä. Minä katselen (nuoria) miehiä ja mies kauniita naisia.
Mies vanhenee siinä, missä minäkin ja ymmärtää tilanteen.
Olen aina välillä. Tai pieni vilkaisu ei haittaa koska eihän kauneutta voi vaan piilottaa ja kulkea laput silmillä. Mutta jos mies jää tuijottamaan..katsoo monesti sitten olen mustasukkainen ehdottomasti vaikka luotankin mieheeni.
Vierailija kirjoitti:
Niin miten se miehesi käyttäytyy ko naista kohtaan?
He moikkailevat toisilleen, naapurin nainen ei välttämättä moikkaa minulle. Eikä mieheni moikkaile naisen poikaystävää ja katselee persettä (minä näen kyllä)
Eli ei siis mitään pahaa. Olen vaan epävarma kotiäiti.
Mutta onneksi en ole ainoa jolla on samanlaisia ajatuksia.
Miks kukaa ois mustasukkane timmistkropasta?