Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tehdä kun masentuu työttömyyden takia?
14.06.2018 |
En haluaisi alkaa käyttämään masennuslääkkeitä työttömyyden ja rahaongelmien takia. Olen yhden lapsen yksinhuoltaja ja ollut nyt 2 vuotta työttömänä. Mitään yötyötä tai iltatyötä en voi tehdä kun lapsen isä ei tapaa lasta kuin 2 x kk muutaman tunnin kerrallaan ongelmiensa takia. Vuorohoitopaikkaa ei saa kuin jos on vakituinen vuorotyö.
Nyt tuntuu etten jaksaisi enää edes yrittää. Asunnostanikin täytyisi muuttaa (58 neliöin kaksio) kun on liian kallis Kelan mukaan. Juuri muutimme eron jälkeen tähän ja sain 3 kk jälkeen lapselle pk paikan läheltä ja lapsi sai naapurista kavereita joita hänellä ei ole koskaan aiemmin ollut.
Haen töitä mutten kelpaa mihinkään. Ei ole varaa opiskella enkä tiedä mitä opiskelisin kun tuntuu että joka alalla ihmiset ovat työttömiä. En tiedä mitä tehdä, alkanut tuntua etten enää osaa mitään enkä kelpaa mihinkään. Olen syrjäytynyt.
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Et saa ilman koulutusta sellaista työtä, jolla voit elättää itsesi ja lapsesi. Jos haluat elämässä eteenpäin, sinun tulee hakeutua opiskelemaan ja sitä kautta töihin. Tietenkään työllistyminen ei ole varmaa opintojen jälkeenkään, mutta kyllä se huomattavasti parantaa mahdollisuuksia. Moneen työhön riittää, kun on edes joku koulutus, vaikka se ei samalta alalta olekaan. Se ei näytä hyvältä, että ei ole mitään ammattia. Siksi kannattaa aina käydä koulu loppuun, vaikka ala niin omalta tunnukaan.
En vaan kykene opiskelemaan, tunnen itseni niin tyhmäksi. Tämä työttömyys on vaikuttanut niin että tunnen näin. Elän päivän kerrallaan.
N 1400 nettopalkka olisi riittävä, siihen saan mieheltä elatusvun 200 e ja lapsilisän 120 e kk. Ei tarvitisi olla kenenkään avun varassa ja tulsimme toimeen. Omaan ruokaan menee n 40 e kk ja lapsen ruokaan 100 e kk (ostan aina hedelmiä ja vihanneksia hänelle).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
PLS kirjoitti:
Hei alkuperainen, en yleensa vastaile naihin mut nyt tuntuu etta on pakko! Tuntuu niin tutulta tilanteesi! Olen ollut samassa tilanteessa! Ratkaisin sen muuttamalla poikani kanssa ulkomaille kun han oli tarpeeksi iso ja kuitenkin riittavan nuori viela sopeutumaan uuteen maahan. Tietysti tiedan, ettei kaikki voi muuttaa ulkomaille saadakseen vakituisia toita! Ei ole sinun syysi etta Suomessa on korkea tyottomyys, tai etta olet herkka ihminen ja et sen vuoksi halua sosiaalialalle. Kunhan lapsesi on hieman isompi, niin ota vastaan vaikka sitten siivoustyota, etta saat jalan oven valiin tyoelamassa. Vuorotyota (jossa tienaisi vahan paremmin) ei yh-aiti tietysti voi ajatellakaan kun ei lasta voi yksin kotiinkaan jattaa. Koeta neuvotella Kelan kanssa ettei tarvitsisi muuttaa, kay vaikka sossussa puhumassa, jos saisit sossuvirkailijan puolellesi siina asiassa etta muutto aiheuttaisi huomattavaa haittaa lapsellesi. Toivottelen sinulle voimia ja jaksamista, muista aina etta et todellakaan ole turha ihminen kun sinulla on pieni ihminen jolle olet se maailman merkittavin ihminen! <3
Kiitos! Ihanaa kesää sinulle ja pojallesi ja onnea uuteen elämään! Olet rohkea!
T: ap
Älä masennu, varmasti sinäkin jotain osaat - et vain ole vielä hoksannut, mitä se on. Mieti, mistä asioista olet aina tykännyt, mikä tuntui mukavalta ja luontevalta tekemiseltä. Mieti sitten, voisiko sellainen tekeminen liittyä johonkin ammattiin. Kun sitten keksit mikä se olisi, niin sitten vain määrätietoisesti sitä kohti. Voi olla, että se vaatii opiskelua, mutta siitä ei pidä lannistua. On aivan eri asia opiskella alaa, jolle pääseminen on selkeä tavoitteesi, ehkä jopa intohimosi, kuin päämäärättömästi sitä sun tätä.
Opiskelu (perheellisenä ja hyvin pienituloisena - ei mikään helppo nakki!) nosti minutkin näköalattomuuden suosta kunnon veronmaksajaksi, jopa iloiseksi ja tyytyväiseksi, koska löysin omimman alani ja myös työllistyin uskomattoman helposti kun olin sen löytänyt. Toivon, että sinullekin käy näin.
Ota kaikki apu ja tuki vastaan, mitä on saatavilla. Mene työkkärin ammatinvalinnanohjaajalle, vaadi tapaamista työnvälittäjän kanssa, että voitte käydä tilanteesi läpi, ja hän voi auttaa sinua. Älä etenkään jää yksin hautomaan sinne kotiin masennustasi! Hoida se asia kuntoon ensimmäiseksi! Saat varmasti keskusteluapua tuossa tilanteessa. Käänny vaikka terveyskeskuksen puoleen jos mielenterveystoimisto tms jännittää. Sosiaalitoimistosta voi saada kotiapua vaikka muutamaksi tunniksi, jolloin voit käydä rauhassa hoitamassa asioita. Olet vielä nuori, mitä tahansa voi tapahtua, sattumien kautta tässä on itse kukin päätynyt opiskelemaan ja töihin. Vaikutat streitiltä, jalat maassa -tyypiltä, pärjäät ihan varmasti kun saat jostain langanpäästä kiinni! Toivotan sinulle voimaa ja varmuutta!
Voi kurja :( Koita muistaa, että työ on kuitenkin vain pieni osa elämää. Rahattomuus tietty masentaa, ymmärrän! Koita jaksaa jo lapsesikin takia, ja hae apua, keskustelu- ym. kaikkea muutakin, onneksi autavia tahoja on! Vielä suosittelisin Raamatun lukua, sieltä löytyy todellinen toivo <3 Esim. Psalmi 23 <3
Kaikkea hyvää sulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et kahteen vuoteen ole saanut töitä, niin suosittelisin kyllä lämpimästi opiskelua. Ammattikoulun käyminen ei kauhean vaativa prosessi ole.
Alue: Aihe vapaa
Aseta itsellesi tavoitteeksi, että jos et ole ensi kevääseen mennessä saanut töitä, haet opiskelemaan.