Olenko outo kun minusta oikea elämä on kiinnostavampaa kuin fiktiiviset elokuvat ja kirjat?
Minusta on jotenkin vaikea ymmärtää miksi ihmiset katsovat niin paljon elokuvia ja lukevat kirjoja. Millainen ihminen tarvitsee niitä ajanvietteeksi jatkuvasti?
Kommentit (10)
No jos elämäsi on mielenkiintoista niin hyvä niin. Mikä oli esim viimeisen viikon mielenkiintoisin tapahtuma kohdallasi? Jos omakin elämä on yhtä jännittävä kuin vaikka Marsiin muuttaminen niin toki ei kaipaa virikkeitä, minulla ei ole.
No harrastatko sä sitten jotain, vai tuijotteletko vaan seiniä ja kattoa päivät pitkät?
Et ole kovin kummallinen. En itsekään jaksa näin vanhemmiten olla kovin kiinnostunut fiktiosta. Tuntuu siltä, että kaikkea on ihan lähellä ja elämän ei-draamalliset yksityiskohdat ovat mielenkiintoisia. En kaipaa viihdykettä. Kirjallisuutta tosin on muutakin kuin fiktiivistä.
Minunkin kiinnostukseni fiktioon on vähentynyt. Alan katsoa jotain elokuvaa tai lukea kirjaa, mutta se jää kesken, koska tulen ajatelleeksi, että tämäkin on vain jonkun mielikuvitusta. Pitkään katsoin pelkästään dokumentteja ja luin elämäkertoja ja muita tosipohjaisia teoksia, mutta nyt olen onneksi taas satunnaisesti löytänyt jotakin kivaa fiktiivistäkin.
Sehän ei ole niin yksinkertaista, että keksitty on vain keksittyä eikä ole kiinnostavaa. Kaikilla keksityillä tarinoilla on jonkinlainen yhteys todellisuuteen. Vähän niin kuin unissa esiintyy valve-elämästä tuttuja ihmisiä ja ongelmia. Ne kertovat jotain elämästä.
Yhtä hyvin voisi kysyä, että miksi ylipäätään tarvitsee jutella tai millään lailla viestiä kenenkään kanssa, kun on oma kiinnostava elämä ja omat ajatukset, eikä tarvitse tietää kenenkään muun ajatuksista tai tunteista.
Muutaman tuhannen teoksen kirjastossani on muutama fiktiivinen opus. Ei lukeminen aina tarkoita Pilvihipiäisen selailua.
En ole kolmeen viikkoon poistunut asunnostani. Mun elämästä tehtävä elokuva olisi maailman tylsin.
Siksi katson elokuvia.
En ole lukenut enää pariinkymmeneen vuoteen keksittyjä tarinoita. Olen kyllä yrittänyt aloittaa montakin joka paikassa kehuttua kirjaa, mutta ne eivät uppoa ollenkaan. Fantasiakirjoja en pystynyt lukemaan edes lapsena, vaikka muuten luin lähes kaikki nuorille suunnatut kirjat mitä lähikirjastosta löytyi.
Leffoissa olen hieman armeliaampi, mutta leffa saa olla todella hyvin tehty, että viitsin sitä varttia enempää katsoa.
Silloin kun luen, niin tykkään lukea mm. elämänkertoja ja matkakirjoja valokuvineen. Myös lehtien aidoista ihmisistä kertovat tarinat ovat ihan mukavaa luettavaa.
N44
Entäs tämä palsta? Tämäkin on 80% fiktiivinen.