Lue keskustelun säännöt.
Vuosi tuli täyteen seksitaukoa parisuhteessa
Kommentit (42)
Odottavan aika on pitkä. Mutta mitä hiton järkeä on jäädä vain odottamaan. Jos ei kahteen viikkoon ole seksiä, niin sopii kysyä puolisolta, että miksei ole. Mikä mättää ja mitä sen eteen voidaan tehdä. Ei se odottamalla mihinkään muutu. Perusteluna ei riitä, ettei kiinnosta. Miksei kiinnosta ja aikooko olla parisuhteessa vai haluaako kaverisuhteen ja vapaan liikkumisen vieraissa. Parisuhteeseen kuuluu seksi. Kissa kannattaa nostaa pöydälle ennenkuin siitä tulee ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille 2. Ollaan kyllä lähekkäin ja hellyyttä saa, mutta tajusin juuri ettei enään kävellä käsikkäin. Jompikumpi työntää aina rattaita.
Viimeisin treffiiltakin kun oltiin kaksin ja ois voinut kävellä käsikkäin meni riidellessä :(
En halua rikkoa vauvalta perhettä. Haluaisin vauvalle sisaruksen, jotta oisivat kaksin vahvempia. Välillä en usko että kykenen siihen. Välillä olen aivan loppu tähän suhteeseen. Onko virhe saada toinen lapsi vai virhe erota?
Haluat vauvalle sisaruksen jotta olisivat kaksistaan vahvempia? Öö mikä logiikka. Lapsella voi olla sisar, joka kanssa välit täysin poikki ja riidoissa. Ei se sisarsuhde sitä katso. Tai sitten voi olla lapsi ilman sisarusta mutta hänellä ystävä joka on kuin sisko.
Vähä sama homma ku yksi äiti hoitaa kymmenen lasta mutta yksikään lapsi ei hoida yhtä äitiä.. Ja jos teillä on parisuhde missä et viihdy tai ole hyvä olla niin se heijastuu lapsen/lapsien elämään. Miksi tekisit toisen lapsen perheeseesi kärsimään? Eikä yksi riitä?
Totta, sisaruussuhde on arpapeliä, mutta itselle sisko rakas ja tärkeä tukikallio. En voisi kuvitella elämää ilman ihmistä joka on rehellinen ja aina tukena. Olen "sisko" bestikselleni joka on ainut lapsi. Vaikka hänelle olen kuin sisko niin hän ei ole minulle kuin sisko. Niin rakas ja läheinen kuin onkin.
Suhde taas on muutoin hyvä ja seksistä on puhuttu. On vain vaikeaa lähteä yks kaks harrastaa seksiä tauon jälkeen varsinkin kun vauva nukkuu perhepedissä ja vieraita ramppaa. Kaikessa on aina puolensa ja suhteessa + ja -.
Käyttäjä2079 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille 2. Ollaan kyllä lähekkäin ja hellyyttä saa, mutta tajusin juuri ettei enään kävellä käsikkäin. Jompikumpi työntää aina rattaita.
Viimeisin treffiiltakin kun oltiin kaksin ja ois voinut kävellä käsikkäin meni riidellessä :(
En halua rikkoa vauvalta perhettä. Haluaisin vauvalle sisaruksen, jotta oisivat kaksin vahvempia. Välillä en usko että kykenen siihen. Välillä olen aivan loppu tähän suhteeseen. Onko virhe saada toinen lapsi vai virhe erota?
Haluat vauvalle sisaruksen jotta olisivat kaksistaan vahvempia? Öö mikä logiikka. Lapsella voi olla sisar, joka kanssa välit täysin poikki ja riidoissa. Ei se sisarsuhde sitä katso. Tai sitten voi olla lapsi ilman sisarusta mutta hänellä ystävä joka on kuin sisko.
Vähä sama homma ku yksi äiti hoitaa kymmenen lasta mutta yksikään lapsi ei hoida yhtä äitiä.. Ja jos teillä on parisuhde missä et viihdy tai ole hyvä olla niin se heijastuu lapsen/lapsien elämään. Miksi tekisit toisen lapsen perheeseesi kärsimään? Eikä yksi riitä?Samoilla linjoilla. Siihen, mitä 11 sanoi sisaruudesta ja vahvuudesta, ei ole mitään lisäämistä.
Miksi sinun (ap) pitäisi uhrautua ja jatkaa suhteessa, jossa olet onneton, jonkun kuvitellun sisaruuden takiako? Miksi uhrautuisit, onko se sinusta naisen tehtävä?
Vanhempien onneton parisuhde kuormittaa lasta enemmän kuin se, että hän on ainoa lapsi. Lapset näkee, kuulee ja vaistoaa kaiken ja kehittää seivytymiskeinoja tai panssareita, joista vanhemmat voivat olla täysin tietämättömiä ja jotka vaikuttavat pitkälle aikuisuuteen.
Ero ei merkitse lapselle jommankumman vanhemman menettämistä, kunhan vanhemmat vain ovat niin aikuisia, että hoitavat lapseen liittyvät asiat erossa järkipäisesti. 11 kirjoitti, että ystävä voi olla läheisempi kuin sisarus, ja sitä voi olla jomman vanhempien uusista suhteista syntyvät mahdolliset sisaruspuolet.
En ole ap. Enkä uhriudu. Rakastan miestäni ja usein kaikki on mallillaan. Paitsi tämä tauko seksissä, joka heijastuu suhteeseen. Riitojen aikana mietin onko tässä järkeä hyvinä aikoina olen onnellinen. Lapselle näykyy normisuhde jossa on ylä ja alamäkiä.
Sisar on läheisin vaikka mikä on. Läheisempi kuin vanhemmat. Kasvatuksella voi vaikuttaa sisarsuhteeseen ja siihen että siitä tulee vahvuus eikä heikkous.
Sisarpuolet ovat asia erikseen. Joillekin kuin täyspäinen sisar toiselle jotain ihan muuta.
Heikki kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on pian 4 vuotta edellisestä kerrasta. Pari päivää sitten mies ehdotti ekaa kertaa koko tuona aikana, mutta ei toteutunut. Mulla ei ole toimivaa ehkäisyä nyt ja oikeastaan henkilökohtaisista syistä mulla on aika vähän vaihtoehtoja ehkäisyikeinoista, joita voisin kokeilla. Parhaiten sopisi mies, joka ehkäisisi. Mutta tuskin tuolla seisoisi kumin kanssa, kun ei oikein muutenkaan. Pyöri tuolla nurkissa yksi sellainen, seitsemän vuotta sitten päiväysvanhaksi mennyt...
Eipä se rakkauskaan tahdo jaksaa tuollaista taukoa, varsinkin kun mies on ollut niin häijy mulle. Tiedän, että muualtakin saisi, mutta olen liian periaatteellinen sellaiseen.Eihän se toimi, jos sitä ei käytä. Menee hetki, että saa jälleen toimimaan. Itsellä pitkä tauko, teetti kuukausien työn, jotta sai taas paikat kuntoon. Vaatii oikeaa asennetta molemmilta. Minä siis mies. Ja kannattaa miettiä, millä periaatteet perustelee. Parisuhdeseksi on parasta kyllä, mutta jos joutuu olemaan ihan ilman, kyllä sitä tilaisuuden tullen on haastavaa sanoa ei. Ei tosin mikään ihannetilanne.
Olet varmaan oikeassa. Vähiin meni ennenkuin loppui, eli miehestä johtuen kaikki välit olivat kuukausia. Ja minä olin ainoa, jolla oli asennetta. Ei mikään ihannetilanne. Nykyään ei ole kyllä vaikeaa lainkaan kieltäytyä, vaikka aikanaan oli hyvin vaikeaa.
Periaatteista ajattelen, ertä vaikka toinen ei sovittuihin asioihin (eihän ne suhteet seksittöminä ala) sitoutuisikaan, voin ainakin pitää oman pääni puhtaana.
Vierailija kirjoitti:
Kohtalontoveri. Meillä harrastettiin seksiä viimeksi 10.6.2017. Ei mikään romanttinen muutenkaan tuo siippa, vaikka muuten hyvä mies (ja isä) onkin. Mutta kyllähän se kirpaisee, kun ei saa ikinä kokea olevansa haluttu.
Oletko pääkaupunkiseudulla? Uskallatko lähteä kahville ilman velvoitteita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten joku jaksaa vuodenkin jälkeen uskoa että kyseessä on vain tauko eikä seksin loppuminen pysyvästi?
Minun tapauksessani varmaan se seikka, ettei sitä seksiä ole koskaan paljon tai usein ollutkaan, edes alkuaikoina. Ei siinä vuoden parin välit niin hirveästi totutusta poikkea, etteikö voisi odottaa jotain tapahtuvan taas joskus. Seksiä on aina ollut harvakseltaan.
Sun kannattaa harkita ystävyyssuhdetta luotettavan miehen kanssa. Sellaista esimerkiksi, jossa ei kysellä turhia osoitteita, numeroita jne. sopikaa että kummallakin on esimerkiksi free puh numero, jonka tiedot ei ole missään tiedostoissa ja annaatte sen toisillenne tekstiviestejä varten ja viestittelette, kun on halu rakastella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten joku jaksaa vuodenkin jälkeen uskoa että kyseessä on vain tauko eikä seksin loppuminen pysyvästi?
Minun tapauksessani varmaan se seikka, ettei sitä seksiä ole koskaan paljon tai usein ollutkaan, edes alkuaikoina. Ei siinä vuoden parin välit niin hirveästi totutusta poikkea, etteikö voisi odottaa jotain tapahtuvan taas joskus. Seksiä on aina ollut harvakseltaan.
Sun kannattaa harkita ystävyyssuhdetta luotettavan miehen kanssa. Sellaista esimerkiksi, jossa ei kysellä turhia osoitteita, numeroita jne. sopikaa että kummallakin on esimerkiksi free puh numero, jonka tiedot ei ole missään tiedostoissa ja annaatte sen toisillenne tekstiviestejä varten ja viestittelette, kun on halu rakastella.
Ei kiitos. Jos seksi olisi minulle niin kovin tärkeää, olisin varmaan eronnut jo ajat sitten. Eronnut, en alkanut toimia puolisoni selän takana noin alhaisesti ja loukkaavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa tutulta.
Omassa parisuhteessa seksin määrä vähenee koko ajan. Siitä tuli kierre, vaimo ei innostunut, suostui kuitenkin sillointällöin. Sitten kun seksiä oli, se ei kestänyt (huoh) kauaa. Ja sitten taas seuraavaan kertaan meni taas vähän kauemmin jne.
Hyvä runkkaus voittaa huonon seksin helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ole ollut 1,5vuoteen. Tuskin enää tulee, olen jo alkanut miettiä, että pakkaan tavarat ja muutan pois ton pihtarin ja pornon suurkuluttajan luota.
Tiedän, että miehiä ja naisia on niin moneksi. Voin kommentoida vain miehenä ja tämä ei tietenkään kaikkia koske, mutta ehkä juuri sinua tämä koskee? Oletko mennyt rehellisesti itseesi? Varsinkin jos mies on ollut joskus ahkera hommailija niin mitä tapahtui? Olen vierestä seuraillut kuinka osa naisista vain "sekoaa" lapsen saatuaan. Perheessä on kaikki harrastukset, velat ja kulissit kunnossa. Ukosta et vain jaksa välittää. Kyllä miehetkin ovat tuntevia olioita. Hyperaktiivisuus lapsen hyssyttelyssä -ei- ole hyvää vanhemmuutta.
On vaikeaa innostua naisesta, joka on kenties muuttunut kylmäksi, vaatii ummet ja lammet olematta valmis olemaan itse haluttava ja on usein vielä ehtinyt olemaan ruoka-aikaan kotona, kun suklaa on niin hyvää ja sohvalla on kiva istua. Jos jokin näistä koskee sinua, on myös Sinun vastuullasi korjata tilanne! Tai vaihtoehtoisesti vapauttaa puoliso hakemaan parempaa seuralaista. Avioliiton ei ole tarkoitus olla vankila. Miksi juuri sinä halusit naimisiin? Koska Disney tai muu yhteisö kertoo, että niin tehdään?
Toivottavasti te ihmiset saisitte näistä kommenteista apua elämäänne. Paljon ihmiset eroavatkin, mutta jos lähtötilanne on ollut kunnossa on minusta tavoiteltavaa saada suhde kuntoon. Ensimmäinen asia muistettavaksi on se, että sinä yksin et puhu "meidän suulla". ME päätimme ja me yritämme. Joko sinä yrität, tai et. Ja kumppani yrittää tai ei. Jaettu vastuu on ei-kenenkään vastuu. Olen huomannut naisilla olevan tapana suojautua me-muurin taakse itsekkäissä tai epävarmoissa kannanotoissaan. Täytyy voida mennä itseensä, itse kunkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masku70 kirjoitti:
Meillä loppui superaktiivisen miehen seksihalut sihen, kun siitä tuli työtä, nainen vati sitä ja hyvä mies ei saanut itse ikinä mitään huomiota. Moni nainen osa vaatia, muttei antaa. Ja voin kehumatta sanoa että olin luultavasti kaikkea sitä mitä nainen aina haaveilee. Nyt vain kuollut mies.
Tuttu tunne ja ei köyttä yksin jaksa vetää jos aloitteetkin joutuu aina tekemää. En kyllä ymmärrä teitä jotka 5 v ootte suhteessa ilma seksiä... Miksi? Onko se edes mikään suhde jos kaverinkin kanssa panee enemmän ?
Vierailija kirjoitti:
Seksitön suhde ei ole parisuhde, mikäli toinen seksiä haluaisi. Kannattaa etsiä muualta sitä perustarpeen tyydytystä mitä kotona ei saa.
Kyllä se kannattaa ensin suhde lopettaa ennenkuin vieraisiin lähtee koska se vieras seksi jääkin sitten tavaksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seksittömiä kausia voi hyvässäkin suhteessa olla. Tuon kommentin allekirjoitan, että itsestä huolehtiminen on myös toisesta välittämistä. Muistan, kun synnytysvalmennuksessa (isänä) meille opetettiin seksin jatkumisen tärkeyttä ja sitä, että mies on monesti herännyt siihen, että elää parisuhteessa lapsensa äidin kanssa. En ikinä olisi uskonut, että se sattuisi omalle kohdalle. Minut on pitänyt parisuhteessa se usko, että asiat palautuvat vielä ja löydämme toisemme uudelleen. Nyt se usko alkaa olla koetuksella. Olin uskollinen usean vuoden ajan. Nyt olen hakenut lohtuseksiä, joka tosin ei ikinä korvaa sitä, mitä seksi parisuhteessa parhaimmillaan voi olla. Eli en allekirjoita tuota, että se jäisi tavaksi, jos asiat on kunnossa. Loppujen lopuksi läheisyys on osoitus välittämisestä ja siitä, että ollaan sitouduttu toiseen kaikella tavalla. Että huomioidaan myös toisen tarpeet. Usein vain sorrutaan siihen, että toisen tekemättömät asiat huomataan ja ne puutteet, joiden kanssa pitää elää.
Kirjoitan blogia samasta aiheesta, tervetuloa lukemaan:
Vierailija kirjoitti:
Kohtalontoveri. Meillä harrastettiin seksiä viimeksi 10.6.2017. Ei mikään romanttinen muutenkaan tuo siippa, vaikka muuten hyvä mies (ja isä) onkin. Mutta kyllähän se kirpaisee, kun ei saa ikinä kokea olevansa haluttu.
Meillä tuo vuosi tuli täyteen kuun vaihteessa. Olisihan sen mahtavaa harrastaa seksiä rakastamansa naisen kanssa, mutta minkäs teet. Eipä silti ei hän aloitteita ole tehnyt juuri muutenkaan, joten halutuksi en ole itseäni tuntenut kuin todella harvoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se fyysisen läheisyyden puute taitaakin olla se todellinen ongelma, ei niinkään seksin määrä.
Juuri tämä! Ilman seksiä pärjään kyllä, mutta ilman haleja ja läheisyyttä suhde näivettyy.
Juuri tämä myös! Ilman seksiä tulee helposti sellanen fiilis, että paskaakos tässä sitten itsekään ja näin jää halit ja läheisyydet unholaan, eli jospa vaan siihen peilin suuntaan.
onnekas mutta apea kirjoitti:
Tiedän, että miehiä ja naisia on niin moneksi. Voin kommentoida vain miehenä ja tämä ei tietenkään kaikkia koske, mutta ehkä juuri sinua tämä koskee? Oletko mennyt rehellisesti itseesi? Varsinkin jos mies on ollut joskus ahkera hommailija niin mitä tapahtui? Olen vierestä seuraillut kuinka osa naisista vain "sekoaa" lapsen saatuaan. Perheessä on kaikki harrastukset, velat ja kulissit kunnossa. Ukosta et vain jaksa välittää. Kyllä miehetkin ovat tuntevia olioita. Hyperaktiivisuus lapsen hyssyttelyssä -ei- ole hyvää vanhemmuutta.
On vaikeaa innostua naisesta, joka on kenties muuttunut kylmäksi, vaatii ummet ja lammet olematta valmis olemaan itse haluttava ja on usein vielä ehtinyt olemaan ruoka-aikaan kotona, kun suklaa on niin hyvää ja sohvalla on kiva istua. Jos jokin näistä koskee sinua, on myös Sinun vastuullasi korjata tilanne! Tai vaihtoehtoisesti vapauttaa puoliso hakemaan parempaa seuralaista. Avioliiton ei ole tarkoitus olla vankila. Miksi juuri sinä halusit naimisiin? Koska Disney tai muu yhteisö kertoo, että niin tehdään?
Toivottavasti te ihmiset saisitte näistä kommenteista apua elämäänne. Paljon ihmiset eroavatkin, mutta jos lähtötilanne on ollut kunnossa on minusta tavoiteltavaa saada suhde kuntoon. Ensimmäinen asia muistettavaksi on se, että sinä yksin et puhu "meidän suulla". ME päätimme ja me yritämme. Joko sinä yrität, tai et. Ja kumppani yrittää tai ei. Jaettu vastuu on ei-kenenkään vastuu. Olen huomannut naisilla olevan tapana suojautua me-muurin taakse itsekkäissä tai epävarmoissa kannanotoissaan. Täytyy voida mennä itseensä, itse kunkin.
Mutta, myös vaimon pitäisi ajatella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohtalontoveri. Meillä harrastettiin seksiä viimeksi 10.6.2017. Ei mikään romanttinen muutenkaan tuo siippa, vaikka muuten hyvä mies (ja isä) onkin. Mutta kyllähän se kirpaisee, kun ei saa ikinä kokea olevansa haluttu.
Meillä tuo vuosi tuli täyteen kuun vaihteessa. Olisihan sen mahtavaa harrastaa seksiä rakastamansa naisen kanssa, mutta minkäs teet. Eipä silti ei hän aloitteita ole tehnyt juuri muutenkaan, joten halutuksi en ole itseäni tuntenut kuin todella harvoin.
Joko olet siirtynyt ulkoruokintaan?
Minun tapauksessani varmaan se seikka, ettei sitä seksiä ole koskaan paljon tai usein ollutkaan, edes alkuaikoina. Ei siinä vuoden parin välit niin hirveästi totutusta poikkea, etteikö voisi odottaa jotain tapahtuvan taas joskus. Seksiä on aina ollut harvakseltaan.