Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä, jos menneisyyden ajatteleminen herättää mielessä vihaa ja raivoa?
12.06.2018 |
Sanotaan että menneisyys pitäisi hyväksyä sellaisena kuin se on ollut. Entä jos siihen ei pysty? Entä jos loppuelämäni tunnen ajoittain olevani niin tuskainen menneisyyteni takia, että haluaisin polttaa kaiken ympärilläni tuhkaksi? Voinko silloin koskaan olla hyvä ihminen?
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Viha on yksi toipumisen vaihe. Käsittele tunteesi. Kun pystyt suremaan menneisyyttäsi, olet lähellä sen hyväksymistä.
Olen ollut vuosia ajoittain hyvin vihainen sekä surullinen menneisyyteeni takia. Pelkään kovasti sitä, etten oikein pääse tästä eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viha on yksi toipumisen vaihe. Käsittele tunteesi. Kun pystyt suremaan menneisyyttäsi, olet lähellä sen hyväksymistä.
Olen ollut vuosia ajoittain hyvin vihainen sekä surullinen menneisyyteeni takia. Pelkään kovasti sitä, etten oikein pääse tästä eteenpäin.
Eipä sitä voi hoputtaa. Käytkö terapiassa? Sieltä voisit saada työvälineitä asioiden käsittelyyn.
Voisitko kertoa miksi olet vihainen. Pura se kaikki pahaolo nyt tässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viha on yksi toipumisen vaihe. Käsittele tunteesi. Kun pystyt suremaan menneisyyttäsi, olet lähellä sen hyväksymistä.
Olen ollut vuosia ajoittain hyvin vihainen sekä surullinen menneisyyteeni takia. Pelkään kovasti sitä, etten oikein pääse tästä eteenpäin.
Eipä sitä voi hoputtaa. Käytkö terapiassa? Sieltä voisit saada työvälineitä asioiden käsittelyyn.
Toivon pääseväni pian aloittamaan kognitiivisen psykoterapian.
Vierailija kirjoitti:
Voisitko kertoa miksi olet vihainen. Pura se kaikki pahaolo nyt tässä.
Elämässäni on ollut paljon suuria pettymyksiä enkä ole oikein päässyt niistä yli, vaikka olen yrittänyt. Välillä vaikeat tunteet sitten vain ryöpsähtövät pintaan, jos tulee jokin hankalalta tuntuva tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka sä kuinka vihaisit ja raivoisit niin menneisyyttä et voi muuttaa eli energia kannattaa suunnata johonkin sua eteenpäin vievään juttuun tuon sijaan.
Mutta onko hyväksyminen sama asia kuin se, että ei enää tuntisi mitään ajatellessaan menneisyyttään? Kyllä kai jonkin voi hyväksyä tapahtuneeksi ja silti tuntea vihaa ja surua. Ymmärrän hyvin sun tuntemuksia, mulla on samanlaisia. Joskus muuten TUNTUU että tunteminen on jotakuinkin kielletty, että ei ole ”kokonainen ja tasapainoinen henkilö”, jos jokin vielä hetkauttaa. Että voimakas ihminen olis sellainen joka vain hymistelee tuulen puhaltaessa toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, eikä päässä liikkuisi muuta kuin lähimmäisenrakkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin se viha pitää jotenkin kohdata. Et tietenkään voi alkaa tuhopolttajaksi tai väkivallantekijäksi. Eikä itseäänkään kannata vahingoittaa. Mutta jotenkin se viha pitäisi kohdata. Sillä ei se niinkään toimi, että hoet mielessäsi, että viha ei ole hyvä tunne, älä tunne vihaa, älä tunne vihaa... Se nimittäin juurikin estää sen vihan käsittelyn.
Miettii keittiöpsykologi.
Tottakai asiat koskettaa edelleen ja erilaisia tunteita herää, mutta hyväksymisen jälkeen tunteiden kärki taittuu ja ne on hallinnassa, eikä riepottele sielua niin kuin syysmyrsky.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sinulla nykyisyys? Jos ei ole, se on rakennettava. Vain niin pääset konkreettisestikin jättämään vanhan taakse.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka sä kuinka vihaisit ja raivoisit niin menneisyyttä et voi muuttaa eli energia kannattaa suunnata johonkin sua eteenpäin vievään juttuun tuon sijaan.
Olen tehnyt näin, mutta palaan silti säännöllisesti takaisin lähtöpisteeseen. Pettymyksen tunteeni eivät ole väistyneet sillä, että olen yrittänyt suunnata huomiota muihin asioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tottakai asiat koskettaa edelleen ja erilaisia tunteita herää, mutta hyväksymisen jälkeen tunteiden kärki taittuu ja ne on hallinnassa, eikä riepottele sielua niin kuin syysmyrsky.
Niin juuri. Vihan sijaan alkaa tuntea esimerkiksi kaihoa siitä, että ei saanut sellaista lapsuutta / nuoruutta kuin olisi ollut kohtuullista.
Älä ajattele menneisyyttäsi. Mitään et pysty muuttamaan, joten sitä on aivan turha vatvoa. Lakkaa ajattelemasta sitä. Kun huomaat että ajattelet sitä, käännä mielesi pois siitä. Keksi jotain muuta. Olet jäänyt pakkoajatusten ansaan etkä osaa päästää irti. Ei se käsittelemällä ja vatvomalla parane. Elä tässä hetkessä, älä menneisyydessä. On aivan väärä käsitys että menneisyyttä pitäisi jotenkin käydä läpi että siitä voisi päästää irti. Ei tarvitse, sinun ei tarvitse enää ajatella sitä. Jos olet vihainen tai katkera se johtuu siitä että HALUAT pitää kiinni menneisyydestä ja pysyä kiinni noissa tunteissa. Ei ole pakko. Lopeta nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun viha nousee, niin hakkaa tyynyä tai hypi tasajalkaa. Koe koko viha. Lupaan sinulle, että se poistuu 20 minuutissa. Sen jälkeen olo helpottuu.
Ja aina sama yhä uudelleen ja uudelleen.... hyväksy edes se, että sinä tunnet vihaa. Kyllä se vuosien varrella vähän helpottaa.
En minä pysty vaikuttamaan siihen, että sitä materiaalia on levitetty täällä pitkin poikin kylää. kuitenkin tämä asia koskee koko identiteettiäni ja olemassaoloa.
Vierailija kirjoitti:
Älä ajattele menneisyyttäsi. Mitään et pysty muuttamaan, joten sitä on aivan turha vatvoa. Lakkaa ajattelemasta sitä. Kun huomaat että ajattelet sitä, käännä mielesi pois siitä. Keksi jotain muuta. Olet jäänyt pakkoajatusten ansaan etkä osaa päästää irti. Ei se käsittelemällä ja vatvomalla parane. Elä tässä hetkessä, älä menneisyydessä. On aivan väärä käsitys että menneisyyttä pitäisi jotenkin käydä läpi että siitä voisi päästää irti. Ei tarvitse, sinun ei tarvitse enää ajatella sitä. Jos olet vihainen tai katkera se johtuu siitä että HALUAT pitää kiinni menneisyydestä ja pysyä kiinni noissa tunteissa. Ei ole pakko. Lopeta nyt.
Juuri näin. Viha nousee siitä, että ajattelet asiaa. Jos et halua tuntea vihaa, niin älä ajattele niin paljoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka sä kuinka vihaisit ja raivoisit niin menneisyyttä et voi muuttaa eli energia kannattaa suunnata johonkin sua eteenpäin vievään juttuun tuon sijaan.
Olen tehnyt näin, mutta palaan silti säännöllisesti takaisin lähtöpisteeseen. Pettymyksen tunteeni eivät ole väistyneet sillä, että olen yrittänyt suunnata huomiota muihin asioihin.
Pettymyksen tunteet eivät väisty, sillä tuolla menetelmällä se jäävät käsittelemättä / hyväksymättä. Et voi vain päättää unohtaa menneisyyttä ja siirtyä eteenpäin. Vaan sinun pitää ensin hyväksyä menneisyytesi. Ja sen jälkeen siirryt eteenpäin. Se eteenpäin siirtyminenkin on tärkeää, ettet jää vellomaan menneisyyden käsittelyyn. Mutta sitä käsittelyvaihetta ei voi hypätä yli tai muuten käy juuri noin kuin sinulle eli mieli palaa siihen aina takaisin.
Vierailija kirjoitti:
En minä pysty vaikuttamaan siihen, että sitä materiaalia on levitetty täällä pitkin poikin kylää. kuitenkin tämä asia koskee koko identiteettiäni ja olemassaoloa.
Mikäs juttu tämä on?
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla nykyisyys? Jos ei ole, se on rakennettava. Vain niin pääset konkreettisestikin jättämään vanhan taakse.
Tietenkin on, mutta menneisyys vyöryy silti välillä hallitsemattomasti sen keskelle.
Viha on yksi toipumisen vaihe. Käsittele tunteesi. Kun pystyt suremaan menneisyyttäsi, olet lähellä sen hyväksymistä.