Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä, jos menneisyyden ajatteleminen herättää mielessä vihaa ja raivoa?
12.06.2018 |
Sanotaan että menneisyys pitäisi hyväksyä sellaisena kuin se on ollut. Entä jos siihen ei pysty? Entä jos loppuelämäni tunnen ajoittain olevani niin tuskainen menneisyyteni takia, että haluaisin polttaa kaiken ympärilläni tuhkaksi? Voinko silloin koskaan olla hyvä ihminen?
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ajattele menneisyyttäsi. Mitään et pysty muuttamaan, joten sitä on aivan turha vatvoa. Lakkaa ajattelemasta sitä. Kun huomaat että ajattelet sitä, käännä mielesi pois siitä. Keksi jotain muuta. Olet jäänyt pakkoajatusten ansaan etkä osaa päästää irti. Ei se käsittelemällä ja vatvomalla parane. Elä tässä hetkessä, älä menneisyydessä. On aivan väärä käsitys että menneisyyttä pitäisi jotenkin käydä läpi että siitä voisi päästää irti. Ei tarvitse, sinun ei tarvitse enää ajatella sitä. Jos olet vihainen tai katkera se johtuu siitä että HALUAT pitää kiinni menneisyydestä ja pysyä kiinni noissa tunteissa. Ei ole pakko. Lopeta nyt.
Juuri näin. Viha nousee siitä, että ajattelet asiaa. Jos et halua tuntea vihaa, niin älä ajattele niin paljoa.
Höpinää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse uskon, kun sanotaan että on vaan tervettä reagoida voimakkaasti itselle tapahtuneisiin pahoihin asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Itse uskon, kun sanotaan että on vaan tervettä reagoida voimakkaasti itselle tapahtuneisiin pahoihin asioihin.
Hyvin sanottu. Eihän se olisi mistään kotoisin, jos pahaa tapahtuisi, eikä se tuntuisi missään. Ei silloin puhuta ihmisestä vaan robotista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse uskon, kun sanotaan että on vaan tervettä reagoida voimakkaasti itselle tapahtuneisiin pahoihin asioihin.
Hyvin sanottu. Eihän se olisi mistään kotoisin, jos pahaa tapahtuisi, eikä se tuntuisi missään. Ei silloin puhuta ihmisestä vaan robotista.
On tervettä toki, mutta aiheuttaa aika paljon haittaa ihmissuhteille jos kuohuntaa menneisyyden takia on vielä vuosi toisensa jälkeen, aivan eri tilanteissa vieläpä.
Ikävät asiat herättävät ikäviä muistoja, se on ihan normaalia ja tervettä. Normaalia ei kuitenkaan ole, jos velloo jumittaen asioiden muistelemisessa ja muistojen herättämissä ikävissä tunteissa. Kaikella on aikansa, surulla ja vihallakin. Ei niitä pidä kieltää itseltään, eikä pidä yrittää päästä yli siitä, että muistot tulevat aina mieleen tullessaan herättämään ikäviä tunteita. Pitää hyväksyä se, että tuntuu pahalta, sille ei mitään voi.
Kun on hyväksynyt sen, että itsellä tulee aina olemaan ikäviä muistoja ja tunteita, tunteiden on helpompi laimentua menneisyydeksi, joka vaikka on olemassa, ei ahdista eikä vaivaa koko ajan. Siten voi siirtyä elämään nykyisyyttä ja vain toisinaan surra oman menneen minänsä puolesta, jolle tapahtui ikäviä asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koita kerätä positiivisia kokemuksia vastapainoksi. Hemmottele vähän itseäsi vaikka käymällä hierojalla tai muissa hoidoissa. Matkustele, nauti hyvästä ruoasta, kahvista, viinistä, kirjoista, taiteista jne., mistä itse pidät.
On tosi sairasta ja väärin miten ihmisiltä kielletään (etenkin tytöiltä ja naisilta) normaalit ja terveet perustunteet. Ei saa olla surullinen, ei saa olla vihainen, eikä välttämättä liian paljon iloinenkaan.
Häpeää saa tuntea ja sallittua on myös syyllisyyden tunteminen kaikesta. Ihmisiltä odotetaan, että he vaan puurtavat ja puskevat eteen päin ja taikovat pahat asiat pois mielestään.
Kuin nappia painamalla pitäisi kaikki traagiset ja julmat vääryydet poistaa mielestään ja olla kuin ei olisikaan.
MIKSI ME SUOSTUMME TÄHÄN!!!!????
Sitten ihmetellään kun keho alkaa oireilla ja joka paikkaan särkee. Ne on niitä padottuja tunteita, jotka jännityksinä takertuvat kehoon ja kroonistuvat.
Masennus on kansantauti. Ja se johtuu 100 prosenttisesti siitä että ihmisellä on käsittelemättömiä surun/vihan tunteita, joita hän on piilottanut syvälle itseensä, vain siksi ettei pahoittaisi jonkun paska housun mieltä, joka ei kestä sitä että jollain toisella on negatiivisia tunteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koita kerätä positiivisia kokemuksia vastapainoksi. Hemmottele vähän itseäsi vaikka käymällä hierojalla tai muissa hoidoissa. Matkustele, nauti hyvästä ruoasta, kahvista, viinistä, kirjoista, taiteista jne., mistä itse pidät.
Vastapainoksi nimen omaan, muttei siksi että niillä peittäisi asioita.
Vihaansa voi myös kirjoittaa paperille ja mielikuvaharjoituksin vaikka kuinka brutaalisti tuhota vihansa kohteita. Se auttaa parhaiten kun vihan kohde tulee mielen sisällä tuhotuksi ja poistetuksi maailmasta.
Mitä tarkoitat tuhoamisella brutaalisti vihankohde mielen sisällä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hommaa voodoonukke ja pitkiä neuloja. Auttoi pahimmissa vihanpuuskissa. On käytössä vieläkin, harmillisesti kun ne menneet tapahtumat ovat vaikuttaneet nykyiseenkin elämään ja pilanneet sen laatua.
Vierailija kirjoitti:
On tosi sairasta ja väärin miten ihmisiltä kielletään (etenkin tytöiltä ja naisilta) normaalit ja terveet perustunteet. Ei saa olla surullinen, ei saa olla vihainen, eikä välttämättä liian paljon iloinenkaan.
Häpeää saa tuntea ja sallittua on myös syyllisyyden tunteminen kaikesta. Ihmisiltä odotetaan, että he vaan puurtavat ja puskevat eteen päin ja taikovat pahat asiat pois mielestään.
Kuin nappia painamalla pitäisi kaikki traagiset ja julmat vääryydet poistaa mielestään ja olla kuin ei olisikaan.
MIKSI ME SUOSTUMME TÄHÄN!!!!????
Sitten ihmetellään kun keho alkaa oireilla ja joka paikkaan särkee. Ne on niitä padottuja tunteita, jotka jännityksinä takertuvat kehoon ja kroonistuvat.
Masennus on kansantauti. Ja se johtuu 100 prosenttisesti siitä että ihmisellä on käsittelemättömiä surun/vihan tunteita, joita hän on piilottanut syvälle itseensä, vain siksi ettei pahoittaisi jonkun paska housun mieltä, joka ei kestä sitä että jollain toisella on negatiivisia tunteita.
Juuri näin! Hyvin sanottu. 👌
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämässä eteenpäin.
Älä aktiivisesti ajattele mennyttä.
Jos olet tehnyt pahaa toisille, hyvitä ensin tekosi..pyydä anteeksi ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämässä eteenpäin.
Älä aktiivisesti ajattele mennyttä.
Jos olet tehnyt pahaa toisille, hyvitä ensin tekosi..pyydä anteeksi ym.
Mitähän minun pitäisi pyytää anteeksi? Sitä että tulin raiskatuksi vai jotain muuta vastaavaa kokemusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koita kerätä positiivisia kokemuksia vastapainoksi. Hemmottele vähän itseäsi vaikka käymällä hierojalla tai muissa hoidoissa. Matkustele, nauti hyvästä ruoasta, kahvista, viinistä, kirjoista, taiteista jne., mistä itse pidät.
Vastapainoksi nimen omaan, muttei siksi että niillä peittäisi asioita.
Vihaansa voi myös kirjoittaa paperille ja mielikuvaharjoituksin vaikka kuinka brutaalisti tuhota vihansa kohteita. Se auttaa parhaiten kun vihan kohde tulee mielen sisällä tuhotuksi ja poistetuksi maailmasta.
Entä jos on hyvin ristiriitaiset tunteet näitä vääryyttä tehneitä ihmisiä kohtaan?
Itselläni on auttanut tunteiden hyväksyminen. Ahdistun helposti ja tunnen herkästi erilaisia negatiivisia tunteita laidasta laitaan. Häpeilen mennyttä/itseäni mitä tein ja sanoin vaikken tehnyt/sanonut mitään pahaa(huono itsetunto), inhoan tiettyjä ihmisiä jotka tapasin ja annoin heidän satuttaa itseäni. Paljon on ollut vihaa ja häpeää. Mutta olen nyt oppinut että paras on keskittyä NYT hetkeen ja varsinkin siihen että hyväksyy sen mitä tuntee. On ok tuntea vihaa, on ok tuntea häpeää, on normaalia tuntea. Vaikkei se olisikaan hyvä tuntea sitä häpeää siinä mielessä että sitä surkuttelee ja velloo pitää se kuitenkin hyväksyä että tällainen tunne vaan nyt tulee ja se ei ole kivaa mutta se tuli ja yritän analysoida sitä niin ettei minulla olisi syytä tuntea sitä ja oppisin hallitsemaan sitä. Missään tapauksessa en estä sitä tuntemusta vaan enemmän loogisesti yritän ymmärtää miksi niin tunnen ja mistä se loppujen lopuksi tulee. Kun ymmärtää itseään ja tunteitaan paremmin ja hyväksyy on helpompi kohdata ne ja myös päästää niistä irti. Itselleen pitää olla armollinen, se on fakta. Muuten et varmasti voi hyvin :) Joten ole hyvä itsellesi ja voimia!
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on auttanut tunteiden hyväksyminen. Ahdistun helposti ja tunnen herkästi erilaisia negatiivisia tunteita laidasta laitaan. Häpeilen mennyttä/itseäni mitä tein ja sanoin vaikken tehnyt/sanonut mitään pahaa(huono itsetunto), inhoan tiettyjä ihmisiä jotka tapasin ja annoin heidän satuttaa itseäni. Paljon on ollut vihaa ja häpeää. Mutta olen nyt oppinut että paras on keskittyä NYT hetkeen ja varsinkin siihen että hyväksyy sen mitä tuntee. On ok tuntea vihaa, on ok tuntea häpeää, on normaalia tuntea. Vaikkei se olisikaan hyvä tuntea sitä häpeää siinä mielessä että sitä surkuttelee ja velloo pitää se kuitenkin hyväksyä että tällainen tunne vaan nyt tulee ja se ei ole kivaa mutta se tuli ja yritän analysoida sitä niin ettei minulla olisi syytä tuntea sitä ja oppisin hallitsemaan sitä. Missään tapauksessa en estä sitä tuntemusta vaan enemmän loogisesti yritän ymmärtää miksi niin tunnen ja mistä se loppujen lopuksi tulee. Kun ymmärtää itseään ja tunteitaan paremmin ja hyväksyy on helpompi kohdata ne ja myös päästää niistä irti. Itselleen pitää olla armollinen, se on fakta. Muuten et varmasti voi hyvin :) Joten ole hyvä itsellesi ja voimia!
Kiitos! Todella hyvä kommentti. 😍
Tässä on se huono puoli, että jos kieltää itseään tuntemasta sitä vihan tunnetta, niin pian ei sitten pysty tuntemaan enää mitään muitakaan tunteita. Mieli nimittäin ei pysty erottelemaan, että ei saa tuntea huonoja tunteita, mutta hyviä saa tuntea. Pakettiin kuuluvat kaikki tunteet. Ja jos haluaa tuntea iloa, onnea, mielihyvää, jne. niin on hyväksyttävä myös ikävämmät tunteet osaksi omaa tunneskaalaansa.