Lue keskustelun säännöt.
Miksi muita ärsyttää uusi sukunimeni?
11.06.2018 |
Keksin itselleni ihka uuden sukunimen, sillä vihasin alkuperäistä sukunimeäni puhtaasti siksi, että se oli mielestäni todella ruma. Sain uuden sukunimen pari kuukautta sitten ja se on herättänyt hirveästi negatiivisia mielipiteitä ja silmienpyörittelyä ihmisissä, joiden elämään sukunimelläni ei pitäisi olla mtään merkitystä. Jos olisin vaihtanut sukunimeni avioliiton myötä, kukaan ei sen kummemmin kyseenalaistaisi valintaani. Nyt kun olen sukunimen keksinyt, tulee kommenttia erikoisuudentavoittelusta ja muuta ikävää. Miksi siis minun sukunimeni on joillekin kuin henkilökohtainen loukkaus? Vieläpä puolitutuille? Osaako joku kertoa?
Kommentit (25)
No jos se on tasoa Helmenkalastaja tai Järvenhelmi niin särähtäähän se vähän korvaan erikoisempana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sä olit mielestäsi liian hyvä tavalliselle nimelle. Minkälaisia reaktioita sä odotit tämän aiheuttavan?
Jos tuo nimesi on jokin hyvin teennäinen ja antaa mielikuvan, että pyrkisit sen myötä erityiesti pätemään, niin saattaahan se hieman tuntua, joistain herkkänahkaisimmista tylsältä. Toisaalta itse en välittäisi sellaisten mielipiteistä, joiden kannalta on yks-hailee, mikä nimeni on ja/ tai joille sillä ei ole mitään merkitystä. Ei sellaista nimeä olekaan, joka olisi aina ja joka paikassa kaikkien mieleen.
Kai moni ajattelee että se on jotenkin "suvun pettämistä" vaihtaa se nimi. Kuitenkin sukunimilaki tuli voimaan vasta 1900- luvun alkupuolella. Sitä ennen kaikilla ei ollut sukunimeä, tai sitä vaihdettiin vaikkapa talon mukaan.
1900-luvun alkuvuosina oli myös se sukunimien suomentamisvillitys, jolloin kymmeniä tuhansia kai vaihtoi nimensä suomenkieliseen.
Minunkin sukunimeni on vaihdettu tuolloin 1900-luvun kieppeillä, joskus on houkuttanut ajatus palata siihen alkuperäiseen.
Itse olen vaihtanut etunimeni, ja siihen suhtautuminen on myös ollut melko outoa, nimessänihän ei ollut ns. mitään vikaa.
Mitä turhaan mietit toisten reaktioita jos itse olet tyytyväinen. Ihmiset nyt muutoksiin reagoi kriittisesti, sitten tottuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä välitä. Se on sinun nimesi ja valintasi.
Ootko se, jonka sukunimi oli juoppouteen viittaava? Tästä keskusteltiin jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ootko se, jonka sukunimi oli juoppouteen viittaava? Tästä keskusteltiin jo.
Ei ole. Nimelläni on luontoaihe, mutta se ei ole tyyliä Metsäkeijuntaimen tms, vaan tyyliä Koivulehto, eli sellainen, mikä olisi erittäin hyvin voinut olla olemassa ennen kuin itse keksin sen.
ap
Omaksi iloksi tehdyt nimenvaihdokset tuntuvat provosoivan ihmisiä, oli kyse etu- tai sukunimestä. Kovin moni tuntuu pitävän sellaista jonain hömpötyksenä tai "esittämisenä" (Suomessa kaikki erilaiset ratkaisut, valinnat ja mieltymykset tuntuvat aina olevan "esittämistä"). Eräs sukulaiseni päätti vaihtaa etunimensä ennen viisikymppisiään, vanha nimensä oli tyyliin Sinikka ja uusi nimi Sini-Maaria. Tästäkös moni suuttui, mm. äitini, joka puhisi, että "Ihan hyvä nimi sillekin olis se Sinikka ollut!" Niin, sinähän sitä hänen etunimeään kannat, joten varmasti myös tiedät paremmin, mikä nimi on hyvä :D [/sarkasmi]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllähän se varmaan harmittaa jos on joku tylsä korhonen tai virtanen tai joku ikävältä kalskahtava kakkinen, mut ei rohkeus riitä vaihtamaan ja kohtaamaan muiden juoruilua ja sit joku repäsee ja tekee niinku tahtoo. Perisuomalainen kateus?
Vierailija kirjoitti:
No mikä se nimi on?!
Iso-Tissinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kai moni ajattelee että se on jotenkin "suvun pettämistä" vaihtaa se nimi. Kuitenkin sukunimilaki tuli voimaan vasta 1900- luvun alkupuolella. Sitä ennen kaikilla ei ollut sukunimeä, tai sitä vaihdettiin vaikkapa talon mukaan.
1900-luvun alkuvuosina oli myös se sukunimien suomentamisvillitys, jolloin kymmeniä tuhansia kai vaihtoi nimensä suomenkieliseen.
Minunkin sukunimeni on vaihdettu tuolloin 1900-luvun kieppeillä, joskus on houkuttanut ajatus palata siihen alkuperäiseen.
Itse olen vaihtanut etunimeni, ja siihen suhtautuminen on myös ollut melko outoa, nimessänihän ei ollut ns. mitään vikaa.
Tota suvun pettämistä veikkaan mäkin. Todella tyhmää. Mä ajattelen niin, että jos ei pidä etu- tai sukunimestään niin kyllä ne saa vaihtaa. Ei esimerkiks sukunimen vaihtaminen itsessään tee kenestäkään yhtään vähempää sen suvun jäsentä, johon on alunperin kuulunut. Eihän naimisiinmenon myötäkään nykyään ajatella vaikka vaihtais sukunimen, että siirrytään oikeasti toisesta suvusta toiseen ja hylätään se aiempi. Vapaassa maailmassa ihminen saa tehdä nimelleen lain sallimissa rajoissa mitä lystää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tavannut muutaman nimensä vaihtaneen ihmisen ja on kyllä pikkuisen hymyilyttänyt, kun nimet ovat olleet sellaisia keinotekoisia satuolentonimiä, tyyliin Vedenneito tai Jänöpupu. Näillä tuntemillani ihmisillä on ollut aivan tavalliset nimet aikaisemmin, joku Toivola tai Pitkäniemi, ei siis mitenkään rumia nimiä. Ymmärtäisin nimenvaihdon huomattavasti paremmin, jos vanha nimi olisi ruma.
Vierailija kirjoitti:
Omaksi iloksi tehdyt nimenvaihdokset tuntuvat provosoivan ihmisiä, oli kyse etu- tai sukunimestä. Kovin moni tuntuu pitävän sellaista jonain hömpötyksenä tai "esittämisenä" (Suomessa kaikki erilaiset ratkaisut, valinnat ja mieltymykset tuntuvat aina olevan "esittämistä"). Eräs sukulaiseni päätti vaihtaa etunimensä ennen viisikymppisiään, vanha nimensä oli tyyliin Sinikka ja uusi nimi Sini-Maaria. Tästäkös moni suuttui, mm. äitini, joka puhisi, että "Ihan hyvä nimi sillekin olis se Sinikka ollut!" Niin, sinähän sitä hänen etunimeään kannat, joten varmasti myös tiedät paremmin, mikä nimi on hyvä :D [/sarkasmi]
Tämä! Suomessa ei saa esittää ja sortua turhanpäiväisiin hömpötyksiin. Ah, nurkkakuntainen kotimaamme Suomi.
Vierailija kirjoitti:
No jos se on tasoa Helmenkalastaja tai Järvenhelmi niin särähtäähän se vähän korvaan erikoisempana.
Kauniita sukunimiä molemmat. En tajua, miksi ei saisi keksiä itselleen kaunista sukunimeä. Kyllähän lapselleenkin haluaa antaa mahdollisimman kauniin etunimen, miksi ei siis antaisi itselleen kaunista sukunimeä, jos niin haluaa ja kun siihen mahdollisuus on? Ei se ole keneltäkään pois. Sehän vain rikastaa sukunimikantaamme. Onko parempi, että meillä on tuhansia ja tuhansia Korhosia, kuin se, että meillä on enemmän mitä monimuotoisempia, kauniita sukunimiä?
Ehkä vähän sama, kuin joissakin edelleen aiheuttaa närää vielä vuonna 2018 jos mies ottaa naisen sukunimen. Jotkut vaan on semmosia ettei oo omaa elämää...
No jos saat paljon palautetta erikoisuudentavoittelusta, niin siltä se nimi silloin muiden korvaan kuulostaa. Eli nimi ei selvästikään ole niin neutraali kuin Koivulehto. Se voi toki koostua kahdesta normaalista suomen kielen sanasta, mutta ei perinteisissä sukunimissä esiinny kaikkia sanoja, siksi keksitty nimi särähtää korvaan.
Ja mikä sinä olet arvostelemaan muiden mielipiteitä. Jos muut arvostelevat sinun nimenvaihdostasi ja sinä arvostelet muiden mielipiteitä, niin eikö silloin peli ole tasan ja kaikki voivat olla tyytyväisiä.
Vierailija kirjoitti:
Omaksi iloksi tehdyt nimenvaihdokset tuntuvat provosoivan ihmisiä, oli kyse etu- tai sukunimestä. Kovin moni tuntuu pitävän sellaista jonain hömpötyksenä tai "esittämisenä" (Suomessa kaikki erilaiset ratkaisut, valinnat ja mieltymykset tuntuvat aina olevan "esittämistä"). Eräs sukulaiseni päätti vaihtaa etunimensä ennen viisikymppisiään, vanha nimensä oli tyyliin Sinikka ja uusi nimi Sini-Maaria. Tästäkös moni suuttui, mm. äitini, joka puhisi, että "Ihan hyvä nimi sillekin olis se Sinikka ollut!" Niin, sinähän sitä hänen etunimeään kannat, joten varmasti myös tiedät paremmin, mikä nimi on hyvä :D [/sarkasmi]
Mun ystävällä on melko samanlainen kokemus. Oli nimeltään alunperin tyyliin Anna-Tuulikki ja vaihtoi nimensä tyyliin Annatuuliksi. Sai kuulla monelta että mitä sun vanhemmatkin sanoo, eikö ne oo tosi loukkaantuneita kun niiden antaman nimen vaihdoit. Noh, ei ollu hänen vanhemmat loukkaantuinei. Moni muu kyllä tuntu olevan senkin edestä jostain tuntemattomasta syystä
No mikä se nimi on?!