Nyky-yhteiskunnassa on kuvottavinta se, miten hedonistisesta eskapismista on tullut normi!
Videopelit ovat hyvä esimerkki. Ihminen saa kokea olevansa sankari vaikka ei ole tehnyt muuta kuin istunut ruudun ääressä. Senkin ajan hän olisi voinut tehdä jotain hyödyllistä ja kehittää itseään jossakin, josta on hyötyä oikeassa elämässä.
Ja nykyihmiset käyttävät kaiken aikansa tähän todellisuuden pakenemiseen ja nautinnon tavoitteluun, mikä on pelkkää moraalitonta paskaa.
Kommentit (36)
Mikä siinä on kuvottavaa? Minusta on kuvottavan moraalitonta paskaa saattaa lapsia maailmaan, jossa he joutuvat turvautumaan hedonismiin ja eskapismiin jaksaakseen olla olemassa.
Sipsu ja videopelit hyvä, urheilu ja vihannekset paha. Läskit vetää ittensä turvoksiin ja hälytyskello ei kilise vaikka pumppu takoo ja voi tiltata hetkenä minä hyvänsä. Tuhdit jötikät hikoilee kun hanurinsa penkiltä nostaa ja jääkaapista haetaan suklaavanukasta, että jaksaa taas leikkiä sankaria ja ampua vastustajaa haulikolla otsaan. Sen jälkeen on hyvä heittäytyä raukeana sängylle, laittaa porno pyörimään ja nukahtaa muna kourassa hikisille lakanoille.
Minua taas miellyttää habitaatissani vain filantrooppis-rytminen eksegeettinen apoteoosi...
Totta. ihmiset eivät etsi Totuutta.
Vierailija kirjoitti:
Totta. ihmiset eivät etsi Totuutta.
Ja totuus on?
Itse olen ollut röissä koko toukokuun. Olen kova työmies!
Maailma on täynnä hedonismia ja eskapismia niin pitkään kun sitä ylläpidetään. Niin pitkään kun emme ole osa ratkaisua, olemme osa ongelmaa. Dissosiaatio on hyvä lääke nyky-yhteiskunnan ylläpitämään tarpeettomaan masennukseen ja ahdistukseen. Tätähän viihdeteollisuus on, eikä voittoa tekevällä teollisuuden haaralla ole mitään syytä kampittaa itseään tuottamalla tyytyväisiä ihmisiä. Viihdeteollisuuden tarkoitus ei ole tehdä kenestäkään onnellista. Onnellinen ihminen ei tarvitse teollisuuden tarjoamaa pelastusta.
Onhan se mielenkiintoista, että elämästämme on tullut niin kauheaa, että olemme valmiita maksamaan siitä eroon pääsemisestä. Mutta toisaalta, tämäkin on vain inhimillistä; jokaisella meillä on oma keinomme paeta todellisuuttamme, toisilla keinot ovat hienostuneempia kuin toisilla.
Sanoisin että kyse ei ole niinkään siitä etteikö elämällä olisi meille mitään annettavaa, vaan siitä että olemme niin tottuneet siihen että olisi joku joka ylipäätään on ottamassa siltä mitään vastaan. Emme koskaan kysy itseltämme olemmeko edes tietoisia ympäristöstämme ja itsemme luonteesta.
Joh 14:6 Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta. ihmiset eivät etsi Totuutta.
Ja totuus on?
Totuus on jeesus. Tehtäväsi on yrittää löytää elämäsi aikana hänet. Millään muulla ei ole merkitystä.
Eivätkös alkoholi ja muut päihteet samalla tapaa ole hedonistista eskapismia? Samoin shoppailu ja seksi. Aika kuluu, eskapismi muuttaa osin muotoaan.
Myös älypuhelimet ja some ovat pakenemista/riippuvuutta
Vierailija kirjoitti:
Joh 14:6 Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani."
Noita Jeesuksia tuli maahan 30000 pari vuotta sitten. Samat jutut eri paketissa
No mikä on sitten sitä hyvää ja kehittävää tekemistä? Esimerkkejä?
Etsiä Jumalaa. Etsiä itseään (ajatella rehellisesti), ja alkaa edetä. Miettiä, mitä aikoo elämässä tehdä, eikä vain oleskele.
Omasta mielestäni kuvottavinta nyky-yhteiskunnassa on narsistinen egoismi, johon yhdistyy vielä materialismi. Tämä ilmenee mm. fitness-kroppaansa tekoripsillä ja silikoneilla höystettynä esittelevänä wannabe-julkkiksena, itsellään rahaa Youtubessa tekevänä tubettajana tai täällä keskustelupalstalla laihuus- yms. turhanpäiväisiä ulkonäköaloituksia tekevänä narsistina.
Luuk. 11:9 "Niinpä sanon teille: Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. 10 Sillä pyytävä saa, etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan."
Vierailija kirjoitti:
No mikä on sitten sitä hyvää ja kehittävää tekemistä? Esimerkkejä?
Perimmäisen totuuden löytäminen, josta seuraa vapaus ja rauha. Vapaus ja rauha löytyvät perimmäisestä olemuksestamme, joka seuraa jokaista hetkeä, niinkuin nytkin.
Perimmäinen olemuksemme on tietoisuus. Kun olemme tietoisia, lepäämme tietoisuudessa ja olemme perillä. Meidän ei tarvitse mennä minnekään sillä olemme siellä jo, ja olemme aina olleetkin, mutta tähän asti olemme etsineet sitä aivan toisesta suunnasta. Tie oikeaan suuntaan on moninainen, sillä on monia nimiä, niin kuin perimmäisellä todellisuudellakin on monia nimiä, kaikki nämä nimekin ovat vain osoitinkylttejä, niihin ei pidä rakastua. Keinot ovat monet, kaikilla kulttuureilla on sellainen, voimme valita niistä itsellemme sopivimmat, tai vaikkapa yhdistellä niitä. Esimerkiksi omalla kohdallani toimivaksi osoittautui yhdistelmä zeniä, kristillistä mystiikkaa, mindfulnessia ja advaitaa.
Kaikki nämäkin ovat eri keinoja, mutta joilla on sama päämäärä, mutta on muistettava että mikään näistä keinoista ei kuitenkaan pysty sanomaan sanaakaan päämäärästään. Näkökulma maailmaamme ja kokemukseemme on rajoittunut ruumiimme ja mielemme kautta, mutta perimmäinen olemuksemme on muuttumaton. Rajoittunut olemassaolomme on vain näennäistä, eikä arkikokemuksemme anna tästä muuta viitettä, kuten ei auringonkaan näennäinen kiertäminen taivaalla anna viitettä todellisesta maapallon pyörimisestä.
Vierailija kirjoitti:
Ja nykyihmiset käyttävät kaiken aikansa tähän todellisuuden pakenemiseen ja nautinnon tavoitteluun, mikä on pelkkää moraalitonta paskaa.
No eivät tasan käytä.
Vuorokaudessa on 24 tuntia. Jos nukkumiseen menee noin 8 ja töihin toiset 8, jää jäljelle vielä 8 tuntia. Eli jos ei pese hampaitaan, käy suihkussa, siivoa yms. niin hedonismille jää aikaa yksi kolmasosa vuorokaudesta....
Kyllä! Kyllä! Kyllä!