Appi-ukko kuoli

Kyse ei ole siitä, pitikö hän sinusta.

Vierailija kirjoitti:

Kyse ei ole siitä, pitikö hän sinusta.

  Ei, vaan siitä että minä en sure koska hän ei antanut siihen aihetta. Se on surullista. T.ap

Appiukko ei pitänyt minusta, enkä minä hänestä. Emme riidelleet, mutta kemiat vain ei kohdanneet. Suru oli silti kova, siinä oli monta muutakin tasoa, kuin vain omani. Kesti monta vuotta, ennenkuin hyväksyin asian.

Miksi tähän niin vähän kommentteja? Onko kuolemasta vaikea keskustella? Tai siitä että se herättää niin monenlaisia tunteita?

Tunnen omituista syyllisyyttä tästä suremattomuudestani, kun koskaan ennen kenenkään kuolema ei ole mennyt "tunteettomasti" niin kuin tämä. Vaikka ymmärrän kyllä itseäni. T.ap

Nykyisin moni haluaa olla ajattelematta kuolemaa.

Kuvittelevat ettei se heitä koske, pelkäävät niin kovasti omaa kuolemaansa että koko "aihe on vaiettava kuoliaaksi."

Usein appi panee tanakammin kuin poikansa. Meillä ainakin.

Vierailija kirjoitti:

Usein appi panee tanakammin kuin poikansa. Meillä ainakin.

  Hyi, kuka lienetkin.

Ja äidillä on monesti parempi kuin tyttärellä.

Eihän sun tarvitsekaan surra. Riittää, että olet puolisosi tukena. Eikä nyt tarvitse alkaa niitä negatiivisia asioita appiukosta enää alkaa tilittämään.

Miks tästä täytyy täällä ees keskustella ? Riittää että miehesi tykkää sinusta,ei isän tarvitsekkaan,turha siitä on olla katkera. Et itsekkään pidä kaikista,eikä kukaan muukaan. Pitäiskö teeskennellä muuta? On kuitenkin miehesi isä, hänen surua et voi katkeruudessas kieltää!

Vierailija kirjoitti:

Miks tästä täytyy täällä ees keskustella ? Riittää että miehesi tykkää sinusta,ei isän tarvitsekkaan,turha siitä on olla katkera. Et itsekkään pidä kaikista,eikä kukaan muukaan. Pitäiskö teeskennellä muuta? On kuitenkin miehesi isä, hänen surua et voi katkeruudessas kieltää!

  Hän suree isää jota hänellä ei koskaan ollutkaan. T.ap

Minä en ole surrut isäni kuolemaa, ja asian tietää 822vain pieni lähipiiri.

Ihmiset eivät ole juuri kiinnostuneet toisista, joten ei sitä suremattomuuttasi kukaan huomaa, ellet itse kerro.

Jos miehesi oli läheinen isänsä kanssa, niin ehkä ei kannattaisi tuoda esiin.

Meillä on varmaan kylmä suku, mutta en muistaisi että meidän suvussa/tuttavapiirissä appivanhempia mitenkään suunnattomasti oltaisiin surtu, toki jonkinverran

Siis oliko se jonkun peliappin henkilöhahmo vai joku appeja koodaava henkilö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miks tästä täytyy täällä ees keskustella ? Riittää että miehesi tykkää sinusta,ei isän tarvitsekkaan,turha siitä on olla katkera. Et itsekkään pidä kaikista,eikä kukaan muukaan. Pitäiskö teeskennellä muuta? On kuitenkin miehesi isä, hänen surua et voi katkeruudessas kieltää!

  Hän suree isää jota hänellä ei koskaan ollutkaan. T.ap

Täähän muuttuu ainavaan erikoisemmaks..? Miten se voi kuolla jollei sitä ollutkaan ?