Miten kemiaa voi olla toisen mielestä, mutta toisen ei?

18 jatkaa: Herkkusuu kermakakun äärellä himoitsee kohdettaan, mutta ei tunne mitään sen suurempaa yhteyttä kakun kanssa. Jos joku rupeaisi puhumaan yhteydestä, niin tämä henkilö alkaisi ihmetellä, että miksi ihmeessä mulla pitäisi olla tuohon herkkukakkuun joku yhteys? Onko näillä "mikä ihmeen kemia" -miehillä vähän sama juttu?

Ihan helposti. Monesti on näin, että toinen tuntee kipinän välillään, kemiaa tai miksi sitä sanoisikaan, ja toinen ei. Surullista kyllä.

Itse kamppaillut yksipuolisen ihastumisen kanssa vuoden. Vaikea uskoa, että toinen ei tosiaan tunne niitä sähköiskun omaisia tunteita pikku hipaisustakin, mutta niin se on. Minä olen aivan kuumana. Yksin.

Unikko kirjoitti:

Olen lähes samaa mieltä, paitsi mielestäni se menee niin että ihastuahan voi ilman vasta kaikua mutta todellinen rakkaus ei voi olla yksipuolista. Tätä mieltä olen ollut aina.

Tosin ainahan voi kuvitella rakastavansa yksipuolisesti, mutta silloin mielestäni ollaan rakastuttu itse toisesta luomiinsa mielikuviin ja se ei ole rakkautta. Rakkaus on kahden kauppa.

Jos todellinen rakkaus ei voi olla yksipuolista, niin sittenhän on turha edes puhua mitään rakastamisesta. Eihän ole mahdollista varmistaa, että toinen osapuoli todella on rakastunut eikä ainoastaan väitä olevansa.

Monet eivät edes tiedä rakastaako toista vai ei vaikka avoliitossa kahden koiran kanssa elelevät onnellisesti ja oi ku on kivaa plaa plaa.

Yleensä eron jälkeen tietää oliko se rakkautta oikeasti.

- kaikki se peittää

- kaikki se uskoo

- kaikki se toivoo

- kaikki se kärsii.

Rakkaus ei koskaan häviä.