Miksi ostatte yli 1000€ rotukoiria

Semmoset ihmiset näkee koirat koriste-esineinä.

Koska olisi tyhmää ostaa yli 5000€ rotukoiria.

Koska mä voin.

Varmaan siksi, että iso koira tarvitsee enemmän liikuntaa ja kaikki ei jaksa ulkoiluttaa ja siksi, että rotukoirasta vähän tietää luonteesta.

Mutta ihmettelen minäkin, miksi koirat ovat noin kohtuuttoman kalliita.

Jos koirien myyminen kaupoissa sallittaisiin Amerikan malliin, hinnat halpenisivat.

En osta, mutta kissani maksoivat enemmän.

Mulla oli kaksi kodinvaihtajaa, ja kun 12 vuotta painin ongelmien kanssa ja korjasin ensimmäisen omistajan tekemiä virheitä, muistin taas miksi ostan koirani pentuna hyvältä kasvattajalta.

Vierailija kirjoitti:

Kun on oikeesti kodin tarpeessa olevia koiria ja en nyt tarkota mitää rescue-yhdistysten romaniasta tuotuja vesikauhukoiria vaan ihan täällä kotisuomessa. Miks pitää olla se 1000€ coton de tulear tai joku muu pikkuräksyttäjä?

Otsikko ja teksti ei oikein kohtaa. En todellakaan potentiaalista päävikaista ota. Laitan mieluusti rahaa siihen, että luffelta löytyy sukutaulu ja kauppakirja taklaa epäonnistumiset. Niin, ja jollet ensimmäistä virkettä ymmärtänyt: suurin osa ei tosiaan osta noita kissan kokoisia "koiria".

Luonne, koko, terveystilastot, käyttötarkoitus. Nämä asiat joissakin tapauksissa ovat hyvinkin ratkaisevia, koska ihmiset ja elämäntilanteet ovat erilaisia.

Mun koiran hankinta maksoi useamman tonnin, kun tuotin sen ulkomailta, Eurooppaa kauempaa. Ei ole mikään pieni muotirotu, vaan 45kg oikea koira. Kyseessä on rotu jonka halusin, mutta jota ei ole Suomesta saatavilla, joten täytyi kääntyä ulkomaisen kasvattajan puoleen.

Edellinen koirani oli kotimainen isokokoinen rescue, mutta nyt halusin jotain muuta ja olin siitä valmis maksamaan suuren summan.

Koska halusin pienen koiran ja niitä harvemmin löytää suomalaisista löytökodeista. 

Koska halusin olla mahdollisimman varma koiran terveydestä; että se tulee terveestä suvusta, että sen emää on hoidettu hyvin, että sen pentuajan hoito on ollut laadukasta jne. Se ei toki takaa tervettä koiraa mutta kasvattaa todennäköisyyttä. 

Koska tiedän ettei terveen pentueen kasvattaminen ole ilmaista lystiä, olen valmis siitä jollekkin tunnolliselle kasvattajalle palkkaa maksamaankin. 

Onhan tonni liikaa

En ole ikinä maksanut koirista mitään. Niitä ja kissoja on tosiaan tarjolla ilman että pitäisi latoa paalua tiskiin. Varsinkaan köyhien ei ole mitään järkeä maksaa fifistä mitään tuhansia euroja, poislukien eläinlääkäri.

No näin esimerkiksi se coton on allergikolle sopiva. Juuri tämän takia allerginen anoppini "yli 1000 euron rotukoiran" osti.

Ei niitä kodittomia koiria Suomessa ole oikeasti ongelmaksi asti. Kissojen kohdalla tilanne on eri.

Itselläni on 2 rotukoiraa, jotka maksoivat 1200 e ja 1600 e. Ja viron rescue, josta maksoin 250 e.

Kyllä rotukoiriakin saa alle tonnilla, ihan rekisteröityjä, mutta nää rodut on monesti metsästyskoiria, jollaista en itse tarvitse.

Siksi kun löysin "oman rotuni", niin ei sillä hinnalla niin väliä ole. Ikinä ei ole käynyt mielessä, että "mullapas on kallis ja harvinainen rotukoira". Koirien kasvattaminen maksaa, ei siitä hirveästi voitolle jää.

Mä ostin, kaksi lintukoiraa. Molemmat toimii kuin ajatus, ja riekkomettällä mies lepää.

Koirahan ei ole sisustusesine, siitä kasvaa perheenjäsen parhaimmillaan seuraavaksi 15 vuodeksi. Koiran luonne ja terveys ei ole mitenkään yhdentekeviä ominaisuuksia, varsinkin jos tulee lapsiperheeseen. Ns. rescue-koirien kanssa ei koskaan tiedä mitä koira on kokenut ja parhaimmillaan voit joutua painimaan mitä kummallisimpien traumojen kanssa, joiden oikominen on kokeneellekin kouluttajalle haastavaa puuhaa. Yhdistettynä siihen että itse olen mieltynyt ihan tiettyyn rotuun, luonteen takia, veikkaan että tuskin tulen koskaan rescue-koiriin sekaantumaan, vaikka toiminnan taustalla sinänsä kaunis ajatus onkin.

Ja mitä koiran hintaan tulee, niin asiallinen koira maksaa sen mitä asiallinen koira maksaa. Jos itselleen niitä ongelmia haluaa niin jokainen voi tietysti säästää sen satasen ja ostaa pennun peräkonttikirppiksellä pentutehtailijalta, mutta todennäköisesti edestään löytää.

PS. Mikä helvetti on coton de tulear? Onko se näitä lamppuharjoja?

Vierailija kirjoitti:

Koirahan ei ole sisustusesine, siitä kasvaa perheenjäsen parhaimmillaan seuraavaksi 15 vuodeksi. Koiran luonne ja terveys ei ole mitenkään yhdentekeviä ominaisuuksia, varsinkin jos tulee lapsiperheeseen. Ns. rescue-koirien kanssa ei koskaan tiedä mitä koira on kokenut ja parhaimmillaan voit joutua painimaan mitä kummallisimpien traumojen kanssa, joiden oikominen on kokeneellekin kouluttajalle haastavaa puuhaa. Yhdistettynä siihen että itse olen mieltynyt ihan tiettyyn rotuun, luonteen takia, veikkaan että tuskin tulen koskaan rescue-koiriin sekaantumaan, vaikka toiminnan taustalla sinänsä kaunis ajatus onkin.

Ja mitä koiran hintaan tulee, niin asiallinen koira maksaa sen mitä asiallinen koira maksaa. Jos itselleen niitä ongelmia haluaa niin jokainen voi tietysti säästää sen satasen ja ostaa pennun peräkonttikirppiksellä pentutehtailijalta, mutta todennäköisesti edestään löytää.

PS. Mikä helvetti on coton de tulear? Onko se näitä lamppuharjoja?

Ehkä joillekin noin. Mulle koira on kaveri joka tekee työtä metsässä, molemmat siellä hikoillaan. Kun koirasta aika jättää niin uutta suoleen, eli en jää kauheasti suremaan edellistä.

Koiran osto muistuttaa auton ostoa. Kallis ostos on vasta alkua. Ruoka maksaa, hoito maksaa, lääkäriin meno maksaa satasen ja ulos lähtö toisen jne.

Otin yli 1000 euron rotukoirani ihan käyttöön. Palveluskoiralajeissa kun tarvii olla rotu, jolla on kilpailuoikeudet. Muuten ei olisi niin nuukaa.

Eikä ole mikään "pikkuräksy", painaa yli 50 kiloa. On siitä ollut muutakin iloa, ollaan oltu esim. haavakkoa jäljestämässä ja kadonneita koiria etsimässä.