Pitääkö teidän mielestä masentuneesta puolisosta erota?
Kommentit (25)
Ei tuohon ole yhtä oikeaa vastausta. Tunnistaako puoliso ongelman, yrittääkö tehdä sille jotain, mikä on muuten asenne..
-se masentunut puoliso
Olen siis on itse kärsinyt masennuksesta vuosia ja tunnen huonoa omaatuntoa siitä. En voinut sairastumiselle mitään. Se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Olin se jaksavampi suhteen alussa, nyt toisin.
ap
Voimia sinulle!
Aikoinaan avomieheni sairastuessa meillä oli takana monta hyvää vuotta, ja jaksoin rakastaa pari vuotta. Mies toipui toisenlaiseksi kuin aimmin oli ollut, ja erosin hänen olessaan jo takaisin töissä.
Ei ollut kiva olla yksin, mutta ymmärrän myös, että sairaan kanssa omat voimavarat hupenevat.
Nykyään taitaa olla järjestö mielenterveyspotilaan omaisille. Ehkä sieltä löytyisi jotain, mikä auttaa sinua jaksamaan.
Isoja ratkaisuja ei kannata tehdä hätiköiden. Anna aikaa itsellesi. Sydämesi tietää, mitä tehdä, kun tulee päätöksen aika.
Oon siis miehelle sanonut että voi ottaa kimpsut ja kampsut ja lapset ja erota minusta, mutta ilmeisesti ei halua.
ap
Vierailija kirjoitti:
Olen siis on itse kärsinyt masennuksesta vuosia ja tunnen huonoa omaatuntoa siitä. En voinut sairastumiselle mitään. Se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Olin se jaksavampi suhteen alussa, nyt toisin.
ap
Anna miehesi tehdä valinta. Mun mies on vielä mun rinnalla vaikka olen ehdottanut että etsisi helpompaa elämää.
Jos olet hoidossa, anna miehen pysyä ja tukea.
Vaikea kysymys, riippuu myös siitä hakeeko apua vai rypeekö masennuksessa.
Sairastuin minkäkin ms-tautiin mutta ei puolisoni ole mihinkään lähtenyt.
oon siis ollut jo vuosia tehottoman hoidon piirissä, nyt pitkällå sairaslomalla taas, olin tässä töissäkin vuosia ilman sairaslomaa. Tosin kuntoutustuella. En tiedä onko musta enää työelämään, koska työni aika henkisesti raskasta ja pitää tietää paljon ja muistaa. En todellakaan miestä pakota olemaan kanssani.
ap
Yrittäisin auttaa esim. vuoden, mutta jos masentunut on kiviriippa, josta ei ole mitään iloa elämässä, niin eihän nyt koko loppuelämäänsä kannata pilata. Masentuneiden masennuksen syitä eivät juuri muut ihmiset ymmärrä, joten ihan on kuin päätä puuhun löisi. Jos terapia ei auta, miten maallikko voisi juuri auttaa - paitsi luomalla turvallisen talouden, jos se on mahdollista, ja turvallisen olkapään, johon nojata. Pelkään vain, että kärsivällisyys loppuisi. Lasten mukaan ollessa kuvioissa asia olisi todella vaikea. Masentunuthan voi sairastuttaa koko perheen, mutta yhteydenpitoa ei pidä kuitenkaan kokonaan lopettaa. Monesti syy masennukseen voi ollakin masentuneen omassa perhetaustassa.
En tiedä. Riippuu tapauksesta. Aika usein parisuhde on masennusta voimistava tekijä, jos siinä aktivoituu oman lapsuuden epäterveet kuviot. Ja näinhän se taitaa useimmiten olla. Joskus tosin juuri siksi suhde tosiasiassa on korjaava, parantava elementti. Mutta se vaatii sitten, että lähennytään puhumaan perustason kokemuksista, peloista ja pohjimmaisista tunteista. Ja että aletaan tulla paremmin nähdyiksi molemmat.
Hyvässä tapauksessa masennus nimenomaan kykenee pakottamaan luopumaan teeskentelystä ja onnellisuuden näyttelemisestä. Opettaa olemaan aito, luottava ja luotettava, molempien. jos tätä ei ala tapahtua ja todellinen kohtaaminen käy aina epätodennäköisemmäksi, niin olisi syytä ehkä erotakin. Mutta sitten olisi hyvä hahmottaa myös, mikä ovat vaihtoehdot. Ehkä onnistuisi joku välimuotoratkaisu, jossa otettaisiin etäisyyttä ja annettaisiin ilmatilaa, ilman että luovuttaisiin kaikesta siitä, mikä on kuitenkin hyvää.
Oma suhteeni päättyi lopulta omaan epätoivoiseen irtiottooni, kun tunsin että miehen teeskentely ja halveksunta vain lisääntyi. Miehen kasvu isänä alkoi oikeastaan vasta siitä, ja hän alkoi ehkä hahmottaa omaakin toimintaansa ensimmäistä kertaa. Siihen asti minä olin ollut perheen kipukohta ja loistava tekosyy kaikenlaiselle epämääräiselle vihamielisyydelle. Masennuksenikin oikeastaan parani. Olen työkykyinen ja ilo ystävilleni. Mutta olisi tässä voinut käydä toisinkin, että ei kannata lähteä mallia hakemaan. Ehkä en enää viimeisinä vuosina ollut niinkään masentunut edes kuin lannistunut ja surullinen. Koska koin, että yritykseni parantaa ilmapiiriä törmäsivät näkymättömään kilpeen, ja toisen työtä oli sen kilven urhea kiillottaminen, jottei se muuttuisi näkyväksi kaikkien kolhujensa myötä.
Miksi teillä ollaan onnettomia?
Vierailija kirjoitti:
Yrittäisin auttaa esim. vuoden, mutta jos masentunut on kiviriippa, josta ei ole mitään iloa elämässä, niin eihän nyt koko loppuelämäänsä kannata pilata. Masentuneiden masennuksen syitä eivät juuri muut ihmiset ymmärrä, joten ihan on kuin päätä puuhun löisi. Jos terapia ei auta, miten maallikko voisi juuri auttaa - paitsi luomalla turvallisen talouden, jos se on mahdollista, ja turvallisen olkapään, johon nojata. Pelkään vain, että kärsivällisyys loppuisi. Lasten mukaan ollessa kuvioissa asia olisi todella vaikea. Masentunuthan voi sairastuttaa koko perheen, mutta yhteydenpitoa ei pidä kuitenkaan kokonaan lopettaa. Monesti syy masennukseen voi ollakin masentuneen omassa perhetaustassa.
Riippuu myös siitä, miten vakavasta masennuksesta on kyse. Syvässä masennuksessa vuosikausia vellominen on myös läheisille äärettömän raskasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yrittäisin auttaa esim. vuoden, mutta jos masentunut on kiviriippa, josta ei ole mitään iloa elämässä, niin eihän nyt koko loppuelämäänsä kannata pilata. Masentuneiden masennuksen syitä eivät juuri muut ihmiset ymmärrä, joten ihan on kuin päätä puuhun löisi. Jos terapia ei auta, miten maallikko voisi juuri auttaa - paitsi luomalla turvallisen talouden, jos se on mahdollista, ja turvallisen olkapään, johon nojata. Pelkään vain, että kärsivällisyys loppuisi. Lasten mukaan ollessa kuvioissa asia olisi todella vaikea. Masentunuthan voi sairastuttaa koko perheen, mutta yhteydenpitoa ei pidä kuitenkaan kokonaan lopettaa. Monesti syy masennukseen voi ollakin masentuneen omassa perhetaustassa.
Riippuu myös siitä, miten vakavasta masennuksesta on kyse. Syvässä masennuksessa vuosikausia vellominen on myös läheisille äärettömän raskasta.
Mitä tarkoittaa syvässä masennuksessa vellominen? Jos pitää ajatukset ominaan ja käy juttelemassa säännöllisesti ammattilaisella. Entä jos huolehtii itsestään, jonkun verran kodista ja käy jonkun verran töissäkin.
Itsellä koulukiusaaminen syynä masennuksen alkamiseen ja osittain narsistiset ihmiset ympärilläni.
ap
Jos siltä tuntuu. Minulla on ollut parikymmentä vuotta krooninen masennus, ajoittain vaikea-asteinen. Olen naimisissa. Täältä saa lähteä jos ahdistaa, parisuhde on vapaaehtoinen instituutio.
Vierailija kirjoitti:
Oon siis miehelle sanonut että voi ottaa kimpsut ja kampsut ja lapset ja erota minusta, mutta ilmeisesti ei halua.
ap
Be careful what you wish for....
Tuo olisi oikeastaan raskaampaa kuin se masennus sinänsä. Jatkuvasti muistutellaan, että "voithan sä ihan hyvin lähteä..." "mitä sä mua enää katselet..."
Onneksi ei oma vaimo ole sortunut moiseen.
Miksi pitäisi? Paitsi nyt jos rasitus on kohtuutonta tai oma mielenterveys alkaa järkkyä.