Miksi nykyään lähes kaikki antavat kolme etunimeä lapselle?

Lily:

olen 16 kanssa samoilla linjoilla. Kun joku kysyy lapseni nimeä, kerron että hän on " Lotta Maria" , en sano " Lotta Maria Virtanen" . Yleensä siis etunimiä kysytään irrallisena sukunimestä ja silloin se Leo Mikko voi kuulostaa hassulle. Siis minusta kuulostaa, mutta ei toki kaikista.

Entä jos joku kysyy omaa nimeäsi, niin kerrotko kaikki nimesi?

Minä ainakin käytän itsestäni ja lapsista vain etu(ja suku)nimeä.

meidän pojalla on myös kolme nimeä, mietittiin myös kahta, mutta näin nimi kuulosti parhaimmalta korvaan.



osa oli antanut yhden nimen äidin suvusta ja yhden isän suvusta. me puolestaan annettiin isän puolelta sukunimi ja äidiltä sitten kolmas nimi (sama kuin äidin kolmas nimi, mutta mies-versiona). näin molemmilta jotakin.

Joku Peppi Kaneli Indigo Ryynänen tosin menisi jo säälin puolelle.



Omalle pojalleni piti tulla 2 nimeä, mutta päätin kolmannesta vasta täyttäessäni sitä väestörekisterikeskuksen lomaketta jolla nimi ilmoitetaan. Kolmas nimi tuli loppujen lopuksi hyvin perustelluista syistä ja rimmaa oikein hyvin kokonaisuuteen. Ja teki pari muuta läheistä ylpeiksi ja onnellisiksi ;)

Ensinnäkin olen myös sitä mieltä, että kolme nimeä sointuu paremmin, kun taas kaksi nimeä usein töksähtää.



Toiseksi kolmella etunimellä ei tule niin helposti täyskaimoja kuin kahdella. Arvatkaa vaan kuinka monta Leevi Mikaelia ja Sara Sofiaa Suomesta löytyy.. ;-) Leevi Joni Mikaelilla ja Sara Milla Sofialla taas ei ole välttämättä täyskaimoja.



Joillekin merkkaa joku muu asia, toisille joku toinen.



Itsellä on vaan yksi etunimi, ja niin tyttönimi kuin nykyinenkin sukunimeni ovat aika yleisiä, eli kaimoja löytyy paljon sukunimeä myöden.

Vierailija:

Ensinnäkin olen myös sitä mieltä, että kolme nimeä sointuu paremmin, kun taas kaksi nimeä usein töksähtää.

.

Heh, minusta juuri kaksi etunimeä sukunimen kanssa sointuu kaikista kauneimmin. Lähes ainahan käytetään vain etunimeä, tai sitten 1. nimeä ja sukunimeä yhdessä. Kolme kuulostaa liian pitkältä rimpsulta, turhalta kikkailulta. Myös yksi etunimi on ok. Jos nimiä on vain yksi, sillä on sitä enemmän arvoa. Jos nimiä on kolme, tulee mielikuva, että ihan sama mikä nimiluettelo on huitaistu.

[/quote]

Heh, minusta juuri kaksi etunimeä sukunimen kanssa sointuu kaikista kauneimmin. Lähes ainahan käytetään vain etunimeä, tai sitten 1. nimeä ja sukunimeä yhdessä. Kolme kuulostaa liian pitkältä rimpsulta, turhalta kikkailulta. Myös yksi etunimi on ok. Jos nimiä on vain yksi, sillä on sitä enemmän arvoa. Jos nimiä on kolme, tulee mielikuva, että ihan sama mikä nimiluettelo on huitaistu.

[/quote]

Usein valitetaan nykypäivänä perheiden eristäytymisestä, sukuyhteisön kuihtumisesta ja ties mistä. Monet vanhemmat pitävät tätä yhteyttä yllä antamalla lapselleen paitsi omien vanhempiensa, myös isovanhempiensa nimiä. Tai nimiä vielä kauempaa suvusta. Ehkei kaikille, mutta useammille se merkitsee näkymätöntä yhteyttä juurilleen. (Joo, tiedän, se ei ole trendikästä ja oikeastaan ihan surkeaa ja ihmisenhän tulee saada olla juuri omanlaisensa -ja nimisensä- yksilö ja lapsiparka kärsii jos tajuaa olevansa sukua jollekin 1800-luvun pellonmöyrijälle.)



Ikävä kyllä näin nimiä tulee helposti kolmekin. Mutta kenen korvaa se särkee kun niitä sentään melkoisen harvoin ääneen lausutaan? Ja tärkein kaikista: mitä se oikeastaan muille edes kuuluu?

Sama jatkunee muillakin lapsilla.

Me ei hakemalla haettu "molempien suvusta nimeä", ihan sai kummankin edesmenneen isoisän nimen, olivat meille rakkaita ja läheisiä. Hyvä kolmen nimen nimi tuli pojalle, en mä mitään "rytmityksiä" hirveesti miettinyt.

käytössä olevaa lukuunottamatta niitä ei kukaan muu muista kuin vanhemmat.



Itse muistan juuri ja juuri muutaman serkkuni toiset nimet. Omista koulukavereista vain yhden. Lapsen kavereista en tiedä kuin etunimet, eikä muut nimet kyllä kiinnostakaan.



Joten aivan sama vaikka olisi kuinka hienot toiset nimet ei ne ketään kiinnosta.

tyyliin Jennakaarina Kaisamaria Kukkaorvokki ja jos sukunimeksi sattuisi vielä Ali-Jyrkkä-Yli-Kaisla, niin tuolla nimellä voisi jo prameillakin.

kiinnostaa, et mistä lomakkeista te puhutte, jotka sanotte, ettei mahdu nimiä täyttämäään, kun mulla on kolme nimeä, joista yksi pitkä, ja pitkähkö sukunimi, ja just tällä viikolla olen joutunut erilaisia lanketteja täyttämään ja jokaiseen mahtui koko nimi ilman vaikeuksia. en ymmärrä. ja sitäpaitsi, aika harvoin mä mitäään eiryisiä lomakkeita täyttelen, en ota siitä ongelmaa, vaikken mahtumaan saisikaan, ei olisi mulle ongelma.

on kaksi etunimeä ja kolme on aina tuntunut jotenkin snobbailulta ja liioittelulta. Miehellä on kolme etunimeä ja hän halusi ehdottomasti lapsillekin kolme, joten kolme niitä nyt sitten on.

Mutta on sitä nähty näitä neliosaisiakin nimiä :D ne vasta on kauheita.





Meidän seuraava lapsi kastetaan tyyliin. "Mikko pekanpoika yada yada yada.." :P Sehän jos joku on perinteistä...

Monissa sivistysperheissä lapsille annetaan vain yksi etunimi. Kolme nimeä on lähiömeininkiä, mutta ei siinä mitään pahaa.

... mutta eihän ne kuninkaalliset taidakaan olla kovin sivistyneitä...

Huvittaa vaan tuo "lähiömeininki" ja "sivistysperheet".

Mutta ei siinä mitään pahaa.

Minä annoin kun itsellä vain kaksi, ja aina ajattelin että olisi kivampi jos ois kolme :)

Ja olen siihen erittäin tyytyväinen. Ei ole koskaan ollut täyskaimaa. Nykyään on harvinainen sukunimi, mutta ei tainnut olla kaimaa ennenkään, kun oli ihan tavallinen - nen nimi. Kaikilla muilla kun on useampi nimi:)



Omilla lapsilla on kaksi nimeä. Olisin hyvin voinut antaa myös vaan yhden, mutta kun etunimet on hyvin lyhyitä ja yksinkertaisia, niin siihen sopi myös toinen nimi. Kolme on minustakin liikaa. Ei toki haitta, js muut antavat lapsilleen, mutta itse en haluaisi.



Ja yksi paikka, mihin pitkät nimirimpsut ei oikeasti meinaa mahtua on hautakivet. Niin pitkälle ei kukaan tietenkään mieti, mutta tuli puheeksi hautakiven tekstejä miettiessä, kun kiven kaivertaja sanoi, että nimiä on selvästi nykyään enemmän ja ovat pidempiä kuin ennen ja että niitä on joskus hyvinkin haastavaa sovittaa tyylikkäästi suvun kiveen...

Kyllä esim. äidilläni ja hänen siskollaan on kolme etunimeä ja he ovat kuusikymppisiä, joten ei ole kyse mistään uudesta ilmiöstä. Itselläni on kaksi, toisella lapsellani kolme, toisella kaksi kun ei päästy miehen kanssa sopuun siitä keskimmäisestä nimestä.

annettu kolme nimeä nyt ainakin neljässä polvessa (isovanhemmat molempien puolelta, mun molemmat vanhemmat, sisarukseni ja lähes kaikki sisarusten lapset). ja ihan "tavallisia" nimiä, monilla on etunimi väliviivalla (kuten mulla, vaikka käytössä vain se eka)



meidän kolmas lapsi tosin sai "vain" kaksi nimeä, kun nimi ei vain kaivannut mitenkään sitä kolmatta :)

Eihän sillä kolmannella nimellä ole mitään virkaa. Suvun perintönimiä voi antaa ihan tyylikkäästi kahdessakin nimessä. Tulee merkityksellisemmäksikin, mikä nimi suvusta poimitaan, jos paikkoja on jaossa vähemmän siihen käyttöön.



Meidän pojille annettiin etunimet "omia" ja toiseksi nimeksi pojat saivat isänsä toisen ja kolmannen nimen. Ja nimi sointuu kauniisti kun on mallia "Antero Matti Kuusivaara", paremmin kuin "Antero Matti Eevertti Kuusivaara".



Minusta tuntuu että toi kolmen nimen värssyttely on oikeesti aika WT-meininkiä, kun ei osata valita niin annetaan sitten KAIKKI kivat nimet yhdelle lapselle. Molempia tyylejä löytyy kaveripiiristä, yhden, kahden ja kolmen nimen lapsia. Pakko sanoa että tyylikkäänä pidän yhdenkin nimen ratkaisua.

lapsilla on kolme nimeä vaikka olenkin enemmän kahden nimen kannalla. Kun haluttiin antaa omien isovanmepien nimiä toiseksi nimeksi ja nelikirjaiminen toinen nimi kuulostaa töksähtävältä lyhyen etunimen perässä. Esim. Matti Simo Meikäläinen on mielestäni parempi muodossa Matti Simo Sakari Meikäläinen. Varsinkin kun kolmannetkin nimet tulevat vanhempien isovanhemmilta.