Te, joita on lapsena seksuaalisesti hyväksikäytetty

Vierailija kirjoitti:

Elän mielestäni täysin "normaalia" elämää. Minulla on puoliso, työt ja perhe, eli kaikki hyvin. Käsittelin aikani lapsuuden kokemuksia, ja näin 20 vuotta tapahtumien jälkeen elämä voi erittäin hyvin. Nuoruudessani voin todella pahoin, käytin paljon alkoholia ahdistukseen. Muistan myös häpeän tunteen, jota ei onneksi nykyisin enää ole. Tsemppiä kaikille asiaa läpikäyville, käykää asiat ajan kanssa läpi ja sen jälkeen keskittykää tähän päivään ja tulevaisuuteen. Mennyttä ei voi muuttaa, eikä asioille mahda tänä päivänä enää mitään, olitte lapsia, eikä lapsella ole taitoja käsitellä tuollasia asioita.

Kiitos tuhannesti tästä viestistä

Mieli haluaa sulkea kivun pois, mutta keho muistaa.

En ole itse hyväksikäytetty, mutta sukulaiseni on ja hänen oma isä asialla.  Samoin kaverilleni kävi näin alta kouluikäisenä, isäpuoli. Onneksi hän uskalsi puhua  13 v. isosiskolleen, mitä isäpuoli tekee ja sisko kertoi äidille.

Ei ole mitään, mitä teidän pitäisi hävetä. Kaikki syy on siinä, joka sitä teki ja kaatoi likansa päällenne, te olette munankuoria alla ja sen kuoren sisällä on se lapsi, joka toivottavasti saa rikottua sen liatun kuoren ja hänestä tulee vielä kaunis lintu, jos elämä vain suo ja katkotut siivet saavat uudet voimat. Uhrin ei tarvitse eikä pidä hävetä. Uhria pelotellaan ja groomataan pitämään suunsa kiinni, kuten sukulaiseni isä uhkaili tappaa äidin. Ei lapsella voi olla aikuisen tietämystä menettelyissä, kun lasta kohtaan tehdään rikos.  Ei lapsi voi tietää. Älkää tunteko siitä kertomattomuudesta mitään syyllisyyttä tai häpeää. TE olitte avuttomia ja suojattomia. Ja tekijä tiesi sen ja miten sitä käytetään hyväksi.

Lapsia täytyy jokaisen aikuisen suojella ja varjella, ja kunnioittaa heidän haurasta mieltään ja kehoaan, ei käyttää seksuaalisesti hyväkseen, alistaa,  pahoinpidellä tai tappaa. Sellainen ihminen, joka sellaista tekee, on pelkkä halveksuttava paskainen oksettava rotta ja ansaitsee loppuikänsä linnassa, sikäli kuin edes ansaitsee henkeänsä pitää.

Toivottavasti asiat tulevat teille valoisammiksi. Toivottavasti tulee lakimuutos, että tämä rikos ei vanhene. En tunne tätä lakia kovin hyvin, mutta liian lepsu se on. Rakkautta ja voimia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

2, uskallatko antaa sähköpostisi tai ton discordin nimen tähän, niin laitan sulle ihan omalla nimelläni viestiä? Jos et, niin teen myöhemmin vaikka uuden sähköpostin ja laitan sen sitten tänne. Minäkin muuten hitusen päälle parikymppinen. :)

Mulla ollut tosi hankala olo tänään, heräsin jo neljältä takaumiin. Hikoilen kuin pieni sika.

2 tässä, toivottavasti takaumat antavat sulle tänään tilaisuuden levätä kunnolla ja saada lisää unta.

Omaa Discord nimeä en uskalla laittaa kun siitä saattaa joku tuttu joka siellä on lisättynä tunnistaa. Hyvin epätodennäköistä kyllä mutta pelottaa, ymmärtänet varmaan.

Julkiseksi kelpaavaa roskasähköpostia ei multa juuri nyt löydy niin jos sulta herkiää sellainen niin ois kyllä kiva, jos ei ole liikaa vaivaa. ♡

Tein uuden sähköpostin, laita mulle meiliä viima4@hotmail.com :) tänään en välttämättä kerkea vastailemaan ja mullakin saattaa aina hetki vierähtää niin älä hätäile!

Vierailija kirjoitti:

Itselleni jäätyminen on sitä, että kirjaimellisesti jähmetyn aloilleni, jäykistyn ja tuijotan tyhjyyteen. Kerran havahduin huomaamaan että tiskikonetta tyhjentäessäni jäädyin seisovaan asentoon paintinpannu kädessä, ja siinä sitä seisottiin ja tuijotettiin jäykkänä miten kauan se nyt ikinä jatkuikaan. Hankala selittää. Tai sitten en vaan osaa.

Sinäkin sanot, että jäätymisessä ajantaju katoaa. Tämä on minulle hyvä tieto, sillä kaverini kun jäätyy, niin siinä menee tavallisimmin 1 - 2 tuntia, että hän alkaa palaamaan tähän maailmaan. Se aika tuntuu minusta piinallisen pitkältä. Mutta hän ei ehkä edes tiedä, että siinä on mennyt niin kauan aikaa. Häntä ajatellen ihan lohdullista.

Vierailija kirjoitti:

2, uskallatko antaa sähköpostisi tai ton discordin nimen tähän, niin laitan sulle ihan omalla nimelläni viestiä? Jos et, niin teen myöhemmin vaikka uuden sähköpostin ja laitan sen sitten tänne. Minäkin muuten hitusen päälle parikymppinen. :)

Mulla ollut tosi hankala olo tänään, heräsin jo neljältä takaumiin. Hikoilen kuin pieni sika.

Eksyin lukemaan tätä ketjua sattumalta. Tämän kommentin kohdalla tuli todella voimakas kiukun tunne. Millä oikeudella joku aikuinen tekee pahaa pienelle ihmiselle, lapselle. Puolustuskyvyttömälle, viattomalle pienelle ihmiselle. Kunpa olisin ollut tuolloin puolustamassa sinua (minä tai joku toinen turvallinen aikuinen). Olen itse 42-vuotias äiti, minulla on 5 ja 3-vuotiaat lapset. Voisin ikäni puolesta olla sinunkin äitisi. Minä olisin puolustanut sinua kaikin tavoin, vienyt turvaan ja suojellut. Pitänyt tuollaisilta ihmisiltä turvassa.

Muista aina, että SINÄ olet arvokas. Lapsi sisälläsi on arvokas ja häntä olisi pitänyt ja pitää suojella. Kaikkea hyvää elämääsi, paljon voimia trauman käsittelyyn <3

toivoo, Äiti (se, joka suojelee)

Itseinho on se jonka joskus huomaa.  Mikään toisten kehuminen ei auta.

Kai näihin täytyisi saada apua heti kun on akuutti tapaus, missään nimessä ei saa pakottaa ketään olemaan tekemisissä henkilön kanssa joka syyllistyi.

Meilläpäin se meni näin, henkilö oli leimattu, tuota voi kohdella ihan miten vaan, jopa tätini repi vaatteet pois ja piti kylpyhuoneen ovea auki että kaikki näkisivät, sitten kivahti, mitä minun sinulta anteeksi piti pyytää?

Miten ihmiset korostivatkaan hyviä tapoja, joka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee.

Kaikkein eniten vihasin kuitenkin ruikutusta, josta muutkin ahdistuivat, vanhat naiset olivat kuin pieniä lapsia, joille me olimme nukkeja.

Kaikesta huolimatta puhuin totta, ihmisten jutut alkoivat mennä salaperäisyyden varjossa vieläkin pahemmiksi, oli vain yksi ainoa hyväksikäyttäjä sen verran oikaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

2, uskallatko antaa sähköpostisi tai ton discordin nimen tähän, niin laitan sulle ihan omalla nimelläni viestiä? Jos et, niin teen myöhemmin vaikka uuden sähköpostin ja laitan sen sitten tänne. Minäkin muuten hitusen päälle parikymppinen. :)

Mulla ollut tosi hankala olo tänään, heräsin jo neljältä takaumiin. Hikoilen kuin pieni sika.

2 tässä, toivottavasti takaumat antavat sulle tänään tilaisuuden levätä kunnolla ja saada lisää unta.

Omaa Discord nimeä en uskalla laittaa kun siitä saattaa joku tuttu joka siellä on lisättynä tunnistaa. Hyvin epätodennäköistä kyllä mutta pelottaa, ymmärtänet varmaan.

Julkiseksi kelpaavaa roskasähköpostia ei multa juuri nyt löydy niin jos sulta herkiää sellainen niin ois kyllä kiva, jos ei ole liikaa vaivaa. ♡

Tein uuden sähköpostin, laita mulle meiliä viima4@hotmail.com :) tänään en välttämättä kerkea vastailemaan ja mullakin saattaa aina hetki vierähtää niin älä hätäile!

Kiitos hurjan paljon! Ei tosiaan paineita tai kiirettä vastaamisen kanssa. Laitoin viestiä, toivottavasti tulee perille. Tunnistat mut "aidoksi" siitä että spostin nimi alkaa ja loppuu L'ällä. Gmail osoite. :)

Olin kuntouttavassa työssä ja olin ollut justiinsa terapiassa kun tuli jäätyminen ja poissaolokohtaus.

Kädellä kosketin pöydän pintaa.

Ei sitä taidettu huomata suuremmin.

Kuulin kyllä mitä puhuttiin.

Paljon voimia teille toipumiseen! Myös omaa läheistäni on lapsena hyväksikäyttänyt ja raiskannut oma sukulaismies. Läheiseni ei ole näistä asioista paljoa kyennyt puhumaan. Silti asia on aina välillä itselläni mielessä, etenkin nyt, kun minulla on omia lapsia. Asia herättää kyllä hyvin voimakkaita tunteita, vaikka itse en ole se, joka on joutunut asian kokemaan! Hyvä, että olette hakeneet apua! Sekin vaatii paljon voimia ja rohkeutta! Lämpimiä ajatuksia ja voimia!

Molemmat vanhemmat olivat pahoja. Toinen yritti tappaa ja toinen teki muut asiat.

On vaikeaa löytää apua mikä auttaisi.

Lisäksi kaltoinkohtelua ja ankaraa väkivaltaa, kotona.

Nuorempana voin tosi huonosti. Oireilu alkoi lapsena.

No äsken tulikin sitten takauma ja nyt on päällä toinen muisto joka ei oikein hahmotu..

Vierailija kirjoitti:

No äsken tulikin sitten takauma ja nyt on päällä toinen muisto joka ei oikein hahmotu..

Mullakin perkeleen huono olla ja takaumia. Mulla onneksi tulee kohta hoitotaho käynään kotikäynnillä. Onhan sinulla jokin hoitokontakti? Voisitko vaikka soittaa jonnekin? Kriisipuhelimeen olen itse soittanut monesti hädän hetkellä sekä kirjoittanut netissä erilaisissa chateissä, esim Sekasin chatissä. Vinkkinä niille, joita tällainen vois helpottaa.

Täältä löytyy yksi lisää. Aloitin käsittelemään tapahtuneita noin 20 vuotta sitten ja ensimmäinen viisi vuotta meni aika sumussa. Sitten alkoi jo helpoittamaan, ja ehkä siinä noin viiden siitä seuranneen vuoden jälkeen totesin, että on aika päästää irti. Olin siitä upottavasta suosta päässyt nousemaan kantavalle maalle. 

Meillä samalta tekijältä tunnettuja uhreja on kuusi. Mentiin oikeuteen, mutta osa tapahtuneista oli jo ehtineet vanhentua. Näin hyvin on laki suojellut lapsia. Tekijä istui tuomionsa ja nyt menee herraties missä. On olevinansa niin sympaattinen pappa ja puuhaa sellaisen harrastuksen parissa, minne vanhemmat kiikuttaa lapsiansa. Yllättäen tämä harrastuspaikka on eräs kristillinen taho (lahko). Olemme kertoneet tälle porukalle, että mikä tuo mies on, niin vastaus on ollut luokkaa "jeesus parantaa" ja niin edespäin. Eli, päivän vinkki: älkää viekö lapsianne mihinkään jeesuslahkojen kerhoihin. Ne eivät tsekkaa taustoja tai ainakin jollain keinoin kiertävät sitä.

Näiden vuosien aikana olen oppinut yhtä ja toista. Yhdestä varoitan erityisesti: varokaa, ketä otatte lähipiiriinne. Varokaa, kehen luotatte. Vanhoina hyväksikäytettyinä teillä on iso riski joutua uudelleen hyväksikäytetyksi. Kun prosessi on meneillään, alussa olette todella hauraita. 

Mutta mutta. Voin sanoa, että kyllä tästä hengissä selviää. Joskus surettaa ja suututtaa kun en saanut elää normaalia ja turvallista lapsuutta. Olen tuntenut kateutta hyvistä ja lämpimistä suhteista vanhempiin. Olen tuntenut kateutta siitä, että joillakin on ollut jokin alusta, mistä ponnistaa elämään. Minun evääni elämään söi joku toinen ja aloitin elämäni tyhjin käsin. Mutta siltikin, olen siitä selvinnyt. En enää näe painajaisia, elämä on tasapainoista. Rakastaa en osaa, tuskin opin koskaan. Ei vanha koira uusia temppuja opi. Ja ehkä on hyväkin niin, koska en edes tiedä mitä olen menettänyt - vai olenko, kun ei ole niitä surujakaan. Anoreksia nervosa taustalla seurannee minua lopun iän, mutta olen saanut itseni kanssa diilin sopivasta painosta. 

Tunnen välillä pohjatonta onnea, kun olen elossa. Kaiken tämän jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No äsken tulikin sitten takauma ja nyt on päällä toinen muisto joka ei oikein hahmotu..

Mullakin perkeleen huono olla ja takaumia. Mulla onneksi tulee kohta hoitotaho käynään kotikäynnillä. Onhan sinulla jokin hoitokontakti? Voisitko vaikka soittaa jonnekin? Kriisipuhelimeen olen itse soittanut monesti hädän hetkellä sekä kirjoittanut netissä erilaisissa chateissä, esim Sekasin chatissä. Vinkkinä niille, joita tällainen vois helpottaa.

On kontakti. Ei tämä ollut ollenkaan se pahin olo mitä joskus on ollut.

Mistä oot löytänyt henkilön joka tulee kotio?

Vierailija kirjoitti:

Täältä löytyy yksi lisää. Aloitin käsittelemään tapahtuneita noin 20 vuotta sitten ja ensimmäinen viisi vuotta meni aika sumussa. Sitten alkoi jo helpoittamaan, ja ehkä siinä noin viiden siitä seuranneen vuoden jälkeen totesin, että on aika päästää irti. Olin siitä upottavasta suosta päässyt nousemaan kantavalle maalle. 

Meillä samalta tekijältä tunnettuja uhreja on kuusi. Mentiin oikeuteen, mutta osa tapahtuneista oli jo ehtineet vanhentua. Näin hyvin on laki suojellut lapsia. Tekijä istui tuomionsa ja nyt menee herraties missä. On olevinansa niin sympaattinen pappa ja puuhaa sellaisen harrastuksen parissa, minne vanhemmat kiikuttaa lapsiansa. Yllättäen tämä harrastuspaikka on eräs kristillinen taho (lahko). Olemme kertoneet tälle porukalle, että mikä tuo mies on, niin vastaus on ollut luokkaa "jeesus parantaa" ja niin edespäin. Eli, päivän vinkki: älkää viekö lapsianne mihinkään jeesuslahkojen kerhoihin. Ne eivät tsekkaa taustoja tai ainakin jollain keinoin kiertävät sitä.

Näiden vuosien aikana olen oppinut yhtä ja toista. Yhdestä varoitan erityisesti: varokaa, ketä otatte lähipiiriinne. Varokaa, kehen luotatte. Vanhoina hyväksikäytettyinä teillä on iso riski joutua uudelleen hyväksikäytetyksi. Kun prosessi on meneillään, alussa olette todella hauraita. 

Mutta mutta. Voin sanoa, että kyllä tästä hengissä selviää. Joskus surettaa ja suututtaa kun en saanut elää normaalia ja turvallista lapsuutta. Olen tuntenut kateutta hyvistä ja lämpimistä suhteista vanhempiin. Olen tuntenut kateutta siitä, että joillakin on ollut jokin alusta, mistä ponnistaa elämään. Minun evääni elämään söi joku toinen ja aloitin elämäni tyhjin käsin. Mutta siltikin, olen siitä selvinnyt. En enää näe painajaisia, elämä on tasapainoista. Rakastaa en osaa, tuskin opin koskaan. Ei vanha koira uusia temppuja opi. Ja ehkä on hyväkin niin, koska en edes tiedä mitä olen menettänyt - vai olenko, kun ei ole niitä surujakaan. Anoreksia nervosa taustalla seurannee minua lopun iän, mutta olen saanut itseni kanssa diilin sopivasta painosta. 

Tunnen välillä pohjatonta onnea, kun olen elossa. Kaiken tämän jälkeen.

Laki ja tuomiot asiaan liittyen ovat kyllä aivan sairaita, vaikka suurin osa kansalaisista on aivan toista mieltä. Myös joidenkin ihmisten suhtautuminen lasten hyväksikäyttäjiin, jotka ovat varmaan narsisteja tai psykopaatteja. Ja juuri tuossa on yksi avain siihen, miksi näitä pääsee edes tapahtumaan: he osaavat esittää ulkokultaisia. Vaikka lapsella olisi turvallisia aikuisia, eivät he välttämättä tajua suojella lapsia noilta ulkokultaisilta henkilöiltä, jotka sisältä ovat mätää.