Miksi terapeutin ei kuulu tukea ja auttaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkin kyllä vähän yllätyin miten vähän terapeutilta sain apua. Ymmärrän toki, ettei hän voi antaa mitään suoria vastauksia tai ratkaisuja asioihin, mutta tuntui, että hän hirveän vähän edes kyseenalaisti sitä miten minä olin asiat analysoinut. Usein tuntui, että vain hymisi mukana, kun kerroin tiedostavani missä toimin väärin tai itseäni vastaan, eikä kuitenkaan  antanut mitään millä olisin voinut auttaa itseäni pääsemään noista ongelmista eroon.

Millaisessa terapiassa kävit? Kävitkö psykologilla vai sairaanhoitajalla? Sehän riippuu ihan minkätyyppinen terapia oli ja kuka oli hoidosta vastava. 

Kyseessä oli yksityinen psykoterapeutti ja psykoanalyytikko.

Tuo terapiamuotohan on juuri sellainen missä terapeutti on yleisemmin vähemmän aktiivinen, jolloin annetaan apua hakevan itse puhua kaikki ajatukset mitä tulee esille. 

Kannattaa lukea aina minkätyyppiseen terapiaan on menosa, koska niitä on erilaisia. 

Kyllä kuuluu ja hyvä terapeutti osaa tukea ja auttaa ollen samalla rakentava ja objektiivinen. Olen alalla ja taistellut ikäni tällaisen lämpimämmän ja läsnäolevamman terapian puolesta koska olen todennut sen tehoavan paremmin lähes kaikkien asiakkaiden kohdalla, ellei kyse ole täysin narsistisesta tms persoonallisuushäiriöstä. Monesti ihmiset ovat mieleltään terveitä ja tarvitsevat nimenomaan tukea eikä kliinistä diagnisointia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkin kyllä vähän yllätyin miten vähän terapeutilta sain apua. Ymmärrän toki, ettei hän voi antaa mitään suoria vastauksia tai ratkaisuja asioihin, mutta tuntui, että hän hirveän vähän edes kyseenalaisti sitä miten minä olin asiat analysoinut. Usein tuntui, että vain hymisi mukana, kun kerroin tiedostavani missä toimin väärin tai itseäni vastaan, eikä kuitenkaan  antanut mitään millä olisin voinut auttaa itseäni pääsemään noista ongelmista eroon.

Millaisessa terapiassa kävit? Kävitkö psykologilla vai sairaanhoitajalla? Sehän riippuu ihan minkätyyppinen terapia oli ja kuka oli hoidosta vastava. 

Kyseessä oli yksityinen psykoterapeutti ja psykoanalyytikko.

Tuo terapiamuotohan on juuri sellainen missä terapeutti on yleisemmin vähemmän aktiivinen, jolloin annetaan apua hakevan itse puhua kaikki ajatukset mitä tulee esille. 

Kannattaa lukea aina minkätyyppiseen terapiaan on menosa, koska niitä on erilaisia. 

Tiesin kyllä minkälaiseen terapiaan olin menossa, mutta oletin silti terapeutin auttavan minua pääsemään edes jollain tavalla eteenpäin siinä miten itse asiosta ajattelin. Pelkkä kuunteleminen ja myönteleminenhän onnistuu kyllä ihan kouluttamattomaltakin ihmiseltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkin kyllä vähän yllätyin miten vähän terapeutilta sain apua. Ymmärrän toki, ettei hän voi antaa mitään suoria vastauksia tai ratkaisuja asioihin, mutta tuntui, että hän hirveän vähän edes kyseenalaisti sitä miten minä olin asiat analysoinut. Usein tuntui, että vain hymisi mukana, kun kerroin tiedostavani missä toimin väärin tai itseäni vastaan, eikä kuitenkaan  antanut mitään millä olisin voinut auttaa itseäni pääsemään noista ongelmista eroon.

Millaisessa terapiassa kävit? Kävitkö psykologilla vai sairaanhoitajalla? Sehän riippuu ihan minkätyyppinen terapia oli ja kuka oli hoidosta vastava. 

Kyseessä oli yksityinen psykoterapeutti ja psykoanalyytikko.

Tuo terapiamuotohan on juuri sellainen missä terapeutti on yleisemmin vähemmän aktiivinen, jolloin annetaan apua hakevan itse puhua kaikki ajatukset mitä tulee esille. 

Kannattaa lukea aina minkätyyppiseen terapiaan on menosa, koska niitä on erilaisia. 

Tiesin kyllä minkälaiseen terapiaan olin menossa, mutta oletin silti terapeutin auttavan minua pääsemään edes jollain tavalla eteenpäin siinä miten itse asiosta ajattelin. Pelkkä kuunteleminen ja myönteleminenhän onnistuu kyllä ihan kouluttamattomaltakin ihmiseltä.

tiesit mihin terapiamuotoon olet menossa, mutta halusit sen olevan jotain muuta kuin mitä se on.

Ehkä ensikerralla olisi hyvä etsiä sellainen terapiamuoto, mikä on sitä mitä haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkin kyllä vähän yllätyin miten vähän terapeutilta sain apua. Ymmärrän toki, ettei hän voi antaa mitään suoria vastauksia tai ratkaisuja asioihin, mutta tuntui, että hän hirveän vähän edes kyseenalaisti sitä miten minä olin asiat analysoinut. Usein tuntui, että vain hymisi mukana, kun kerroin tiedostavani missä toimin väärin tai itseäni vastaan, eikä kuitenkaan  antanut mitään millä olisin voinut auttaa itseäni pääsemään noista ongelmista eroon.

Millaisessa terapiassa kävit? Kävitkö psykologilla vai sairaanhoitajalla? Sehän riippuu ihan minkätyyppinen terapia oli ja kuka oli hoidosta vastava. 

Kyseessä oli yksityinen psykoterapeutti ja psykoanalyytikko.

Tuo terapiamuotohan on juuri sellainen missä terapeutti on yleisemmin vähemmän aktiivinen, jolloin annetaan apua hakevan itse puhua kaikki ajatukset mitä tulee esille. 

Kannattaa lukea aina minkätyyppiseen terapiaan on menosa, koska niitä on erilaisia. 

Tiesin kyllä minkälaiseen terapiaan olin menossa, mutta oletin silti terapeutin auttavan minua pääsemään edes jollain tavalla eteenpäin siinä miten itse asiosta ajattelin. Pelkkä kuunteleminen ja myönteleminenhän onnistuu kyllä ihan kouluttamattomaltakin ihmiseltä.

tiesit mihin terapiamuotoon olet menossa, mutta halusit sen olevan jotain muuta kuin mitä se on.

Ehkä ensikerralla olisi hyvä etsiä sellainen terapiamuoto, mikä on sitä mitä haluaa.

Kyllä psykoterapeutinkin kuuluu tehdä muuta, kuin vain istua kuuntelemassa.

Eihän nainen halua ongelmien ratkaisuja, vaan että hän saa puhua niistä kerta toisensaa jälkeen vain.

Itse olen ratkaisukeskeinen ihminen, jos joku mättää, jotain täytyy tehdä.

Poikkeuksetta nainen suuttuu, että älä "tule neuvomaan", vaikka hän olisi jo 50 kertaa valittanut ko. asiasta ja se on ratkaistavissa.

Siinä on miehen ja naisen ero, mies haluaa ratkaista ongelmat ja parantaa elämäntilanne, nainen haluaa pysyä siinä ja vatvoa loputtomiin.

Useimmat mies terepeeutit ovat vuosien kuluessa olleet pakotettuja sopeutumaan tilanteeseen, eivätkä edes yritä tarjota mitään ratkaisuja, vain hymisemällä osoittavat kuuntelevansa.

Sama kampaajalla, hierojalla, yms. täkeämpi naiselle on puhua, ei hiusten leikkaus taikka hieronta, ne on sivuseikka tilanteessa. Noissa tilanteissa nainen puhuu keskeytyksettä koko tapahtuman ajan.

Mies vastaavassa tilanteessa on hiljaa, koska on mennyt hierottavaksi, ei "puhemaratonille".

Tiedän älykkäitä naisia, joille tilanteet(kampaaja yms.) on erittäin vaivaannuttava, koska heitä ei kiinnosta lässyttää tuntia jotain tyhjänpäiväistä.

Olen käynyt muutaman kuukauden terapiassa ja minusta alkaa yhä enemmän tuntua, että se on täysin hyödytöntä. Terapeutti kuuntelee huolestuneen näköisenä minun juttujani ja esittää toisinaan jonkun täsmentävän kysymyksen, mutta minkäänlaisia uusia kulmia hän ei ole tuonut keskusteluun tai kyseenalaistanut minun ajatuksiani. Vaikea uskoa että terapiasta on mitään hyötyä. Toimivampaa hoitoa saisin luultavasti plastiikkakirurgilta ja personal trainerilta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kuuluu ja hyvä terapeutti osaa tukea ja auttaa ollen samalla rakentava ja objektiivinen. Olen alalla ja taistellut ikäni tällaisen lämpimämmän ja läsnäolevamman terapian puolesta koska olen todennut sen tehoavan paremmin lähes kaikkien asiakkaiden kohdalla, ellei kyse ole täysin narsistisesta tms persoonallisuushäiriöstä. Monesti ihmiset ovat mieleltään terveitä ja tarvitsevat nimenomaan tukea eikä kliinistä diagnisointia.

Jos olet alalla, niin miksi demonisoit persoonallisuushäiriöisiä?

Millaista tukemista ja auttamista tarkoitat?

Minusta terapian kuuluu olla yksilöllistä ja asiakkaan tarpeista lähtevää. Terapiassa edetään kuin tikapuilla, askelma kerrallaan.

Toiset lähtevät liikkeelle matalammalta, toiset korkeammalta.

Maan tasosta lähtevät tarvitsevat ihan ensin lämpöä ja lohdutusta. Kuka pystyy syväanalyyttiseen, oivalluksia herättävään ja ratkaisuja rakentavaan keskusteluun jos on aivan kappaleina ja jäänyt syvässä kriisissä vaille ihmisen inhimillisiä perustarpeita?

Jos turvaverkko ja sosiaaliset suhteet ovat vaikka puutteellisia, terapeutin pitäisi osata nähdä se ja vastata asiakkaan tarpeisiin yksilöllisesti. Kun on saanut tukea, myötätuntoa ja lohdutusta, on mahdollista kivuta taas yksi askel ylöspäin terapeuttisessa työskentelyssä, kohti sitä itsenäistä ongelmienratkaisukykyä ja kokemusta siitä että elämä kannattelee.

Kyllä minun terapeuttini ainakin tukee ja auttaa ja varsinkin alussa kun olin aivan rikki, halasi ja kosketti, täytti sellaisia kovassa hädässä olevan, vaillejääneen ihmisen perustarpeita.

Nyt olen jo itsenäisempi ja pystymme vastavuoroisempaan työskentelyyn.

Jos on kokemuksessa ettei saa terapeutiltaan jotain tarvitsemaansa, se kannattaa nostaa esiin keskusteltavaksi ja tarvittaessa etsiä "parempi" terapeutti.

Vierailija kirjoitti:

Mäkin kyllä vähän yllätyin miten vähän terapeutilta sain apua. Ymmärrän toki, ettei hän voi antaa mitään suoria vastauksia tai ratkaisuja asioihin, mutta tuntui, että hän hirveän vähän edes kyseenalaisti sitä miten minä olin asiat analysoinut. Usein tuntui, että vain hymisi mukana, kun kerroin tiedostavani missä toimin väärin tai itseäni vastaan, eikä kuitenkaan  antanut mitään millä olisin voinut auttaa itseäni pääsemään noista ongelmista eroon.

Tämä. Anteeksi kun sain hirveän nauruhepulikohtauksen luettuasi tekstisi, mutta kun se kuvaa tilannetta täsmälleen! Olet mennyt terapiaan tavoitteena parantua, ja terapeutin kuuluisi ymmärtää sinun ongelmiasi, niin että auttaa sinua ratkomaan niitä. Tuollainen hyminä ei todellakaan kerro ymmärryksestä, eli terapeutti ottaa rahaa siitä, että kuuntelee, mutta ei vastineeksi hoida osuuttaan, eli auta (=ymmärrä, auttaminenhan perustuu ymmärtämiseen, ei mihinkään muuhun). Kuvaamasi tilanne kuulostaa mykkäfilmikomedian aikaiselta tilanteelta ja voin samaistua siihen täysin!

Kannattaa etsiä eri terapeutti tuollaisessa tilanteessa, niin voi päästä vielä eteenpäin, saada apua, ja löytää sen, joka ymmärtää. Ja kehtaa ottaa rahaakin vain jos pääsee jotenkin jyvälle asiakkaan ongelmista ja osaa auttaakin, eikä vain hymistellä!

t.kristallikissa

Tuo on juuri aivan käsittämätöntä; jos asiakas selkeästi kertoo toimivansa itseään vastaan, niin MIKSI se fuckin' terapeutti ei osaa auttaa!!?? Kuvitteleeko se, että "tämäpä oli nyt asiakkaalta uusi oivallus ja kun se nyt sen oivalsi, niin sitten se osaa sen lopettaa"???? Mitvit? Nimenomaan EI SILTI OSAA. Niin olisihan se nyt sen terapeutin osa TEHDÄ ASIASSA JOTAIN eikä stana vain istua kuuntelemassa kuin mykkäfilmin zombie.

Meinaan itse kävin 6 vuotta kognitiivisessa, jonka terapeutti oli just tuommoinen. Onneksi nykyisessä ei ole samaa ongelmaa. Terapeuttini ymmärtää, että itse itseäni vastaan toimiminen johtuu narsistisesta äidistäni ja se, miten hän ottaa syyllisyyttä pois hartioiltani sen avulla on auttanut niin että ollaan päästy eteenpäin. Häneen voi tukeutua, häneen voi luottaa. Se auttaa itseäni löytämään paikat, joissa olen alkanut toimia itseäni vastaan (lapsuudessa) koska äitini oli niin hirveä. Mutta eipä ihminen tätä yksin pysty käsittelemään.

t.kristallikissa

Jos terapeutti vain istuu hiljaa, on aika vaihtaa terapeuttia. Istunto maksaa jopa 100€/45 min. eli siihen rahaan hyvä terapeutti tekee oikeasti duunia. Kyselee, analysoi, kyseenalaistaa...