Minulla ei näin 45v ole enää mitään odotettavaa elämältä

Miksi menisit opiskelemaan, jos se on sinulle vaikeaa ja tuskastuttavaa muutenkin?

Miksi et menisi töihin? Oikeissa töissä saisit onnistumisen kokemuksia. Ja rahaa. Voisit esim. matkustella ja tehdä kivoja asioita. 

Kaffepulla kirjoitti:

Miksi menisit opiskelemaan, jos se on sinulle vaikeaa ja tuskastuttavaa muutenkin?

Miksi et menisi töihin? Oikeissa töissä saisit onnistumisen kokemuksia. Ja rahaa. Voisit esim. matkustella ja tehdä kivoja asioita. 

Kun en pääse mihinkään töihin.

Ammattivalittaja is BACK!

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Miksi menisit opiskelemaan, jos se on sinulle vaikeaa ja tuskastuttavaa muutenkin?

Miksi et menisi töihin? Oikeissa töissä saisit onnistumisen kokemuksia. Ja rahaa. Voisit esim. matkustella ja tehdä kivoja asioita. 

Kun en pääse mihinkään töihin.

Pääset varmasti ainakin vapaaehtoistöihin. Kävisit auttelemassa jossain kiinnostavassa yhdistyksessä esim. Nuorisotoimen, kirkon tai löytöeläinten parissa. Äärimmäisen antoisaa itselle sosiaalisen elämän ja taitojen ylläpitämisen kannalta. Tekisin sellaista toimintaa enemmän itsekkin, jos palkkatöiltäni joskus ehtisin. Kokeile rohkeasti edes jotain mikä voisi olla kiinnostavaa. Tai ratkaisu voi olla toki myös asuinpaikan vaihtokin. Elämällä on varmasti tarjota sinulle jotain :)

Olen 44 vuotias ja edessä on vaikka mitä kivaa. Sinuna menisin vaikka johonkin vapaaehtoiseen avustusjärjestöön töihin, seurustelemaan senioreiden kanssa, ystäväksi ja avuksi jollekin joka apua tarvitsee tai ihan mitä vain, tehtäviä on paljon. Rahaa siitä ei saa, mutta jos teet hyvin työsi, niin saat työkokemusta ja sitä kautta voit päästäkin töihin. Mutta vain jos yrität. Maleksijoita ei kukaan kaipaa.

Ala ryyppäämään?

Vierailija kirjoitti:

Olen 44 vuotias ja edessä on vaikka mitä kivaa. Sinuna menisin vaikka johonkin vapaaehtoiseen avustusjärjestöön töihin, seurustelemaan senioreiden kanssa, ystäväksi ja avuksi jollekin joka apua tarvitsee tai ihan mitä vain, tehtäviä on paljon. Rahaa siitä ei saa, mutta jos teet hyvin työsi, niin saat työkokemusta ja sitä kautta voit päästäkin töihin. Mutta vain jos yrität. Maleksijoita ei kukaan kaipaa.

Olen tehnyt vapaaehtoistyötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Miksi menisit opiskelemaan, jos se on sinulle vaikeaa ja tuskastuttavaa muutenkin?

Miksi et menisi töihin? Oikeissa töissä saisit onnistumisen kokemuksia. Ja rahaa. Voisit esim. matkustella ja tehdä kivoja asioita. 

Kun en pääse mihinkään töihin.

Pääset varmasti ainakin vapaaehtoistöihin. Kävisit auttelemassa jossain kiinnostavassa yhdistyksessä esim. Nuorisotoimen, kirkon tai löytöeläinten parissa. Äärimmäisen antoisaa itselle sosiaalisen elämän ja taitojen ylläpitämisen kannalta. Tekisin sellaista toimintaa enemmän itsekkin, jos palkkatöiltäni joskus ehtisin. Kokeile rohkeasti edes jotain mikä voisi olla kiinnostavaa. Tai ratkaisu voi olla toki myös asuinpaikan vaihtokin. Elämällä on varmasti tarjota sinulle jotain :)

Haa, olit vastannut samalla kellon lyömällä samaan tapaan kuin minäkin! :) Mutta missä on ap? Ei taida vapaaehtoistyö kelvata...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Miksi menisit opiskelemaan, jos se on sinulle vaikeaa ja tuskastuttavaa muutenkin?

Miksi et menisi töihin? Oikeissa töissä saisit onnistumisen kokemuksia. Ja rahaa. Voisit esim. matkustella ja tehdä kivoja asioita. 

Kun en pääse mihinkään töihin.

Pääset varmasti ainakin vapaaehtoistöihin. Kävisit auttelemassa jossain kiinnostavassa yhdistyksessä esim. Nuorisotoimen, kirkon tai löytöeläinten parissa. Äärimmäisen antoisaa itselle sosiaalisen elämän ja taitojen ylläpitämisen kannalta. Tekisin sellaista toimintaa enemmän itsekkin, jos palkkatöiltäni joskus ehtisin. Kokeile rohkeasti edes jotain mikä voisi olla kiinnostavaa. Tai ratkaisu voi olla toki myös asuinpaikan vaihtokin. Elämällä on varmasti tarjota sinulle jotain :)

Haa, olit vastannut samalla kellon lyömällä samaan tapaan kuin minäkin! :) Mutta missä on ap? Ei taida vapaaehtoistyö kelvata...

Olen tehnyt vapaaehtoistyötä. Ap

Etkö odota, että poika kasvaa aikuiseksi ja tekee susta mummon? Vai, onko sekin ankea ajatus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Miksi menisit opiskelemaan, jos se on sinulle vaikeaa ja tuskastuttavaa muutenkin?

Miksi et menisi töihin? Oikeissa töissä saisit onnistumisen kokemuksia. Ja rahaa. Voisit esim. matkustella ja tehdä kivoja asioita. 

Kun en pääse mihinkään töihin.

Pääset varmasti ainakin vapaaehtoistöihin. Kävisit auttelemassa jossain kiinnostavassa yhdistyksessä esim. Nuorisotoimen, kirkon tai löytöeläinten parissa. Äärimmäisen antoisaa itselle sosiaalisen elämän ja taitojen ylläpitämisen kannalta. Tekisin sellaista toimintaa enemmän itsekkin, jos palkkatöiltäni joskus ehtisin. Kokeile rohkeasti edes jotain mikä voisi olla kiinnostavaa. Tai ratkaisu voi olla toki myös asuinpaikan vaihtokin. Elämällä on varmasti tarjota sinulle jotain :)

Haa, olit vastannut samalla kellon lyömällä samaan tapaan kuin minäkin! :) Mutta missä on ap? Ei taida vapaaehtoistyö kelvata...

Vapaaehtoistyöstä ei saa palkkaa ja palkka lienee suurimmalle osalle olla suurin motivaattori työntekoon. Lisäksi nykyään työtön ei kovin paljon mitään vapaaehtoistyötä voi edes tehdä ilman että työkkäri evää oikeuden työttömyyskorvauksiin.

Vierailija kirjoitti:

Etkö odota, että poika kasvaa aikuiseksi ja tekee susta mummon? Vai, onko sekin ankea ajatus?

Tottakai se olisi ihana ajatus ja odotan sitä. En vain haluaisi olla huonossa avioliitossa.

Tuota. Olen 49 vuotias nainen. Joka päivä herään ja tajuan, että elämäni on ohi. Tämä oli nyt tässä. Ei tulevaisuutta. Mustaa pimeyttä kuopan pohjalla. Ihan jokaikinen päivä ajattelen elämäni olevan ohi. Olen työtön. Työ määrittelee elämämme ja tekemisemme. Asuntovelka ja luottokorttivelat pitää saada maksettua. Tarvitsen työtä - enkä saa mitään. Olen väärin koulutettu, koska minulla on akateeminen tutkinto.

Elämä ei tarjoa mitään uutta, vaan pelkkää kurjuutta. Aikuistuvan lapseni ongelmat pahenevat - ja näen hänenkin tulevaisuutensa mustana. Muutosta parempaa ei tule. Ainoastaan työllistyminen on se muutos, mikä vie elämässä eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etkö odota, että poika kasvaa aikuiseksi ja tekee susta mummon? Vai, onko sekin ankea ajatus?

Tottakai se olisi ihana ajatus ja odotan sitä. En vain haluaisi olla huonossa avioliitossa.

Onhan sulla sitten jotain odotettavaa. Taas liiottelit.

Vierailija kirjoitti:

Tuota. Olen 49 vuotias nainen. Joka päivä herään ja tajuan, että elämäni on ohi. Tämä oli nyt tässä. Ei tulevaisuutta. Mustaa pimeyttä kuopan pohjalla. Ihan jokaikinen päivä ajattelen elämäni olevan ohi. Olen työtön. Työ määrittelee elämämme ja tekemisemme. Asuntovelka ja luottokorttivelat pitää saada maksettua. Tarvitsen työtä - enkä saa mitään. Olen väärin koulutettu, koska minulla on akateeminen tutkinto.

Elämä ei tarjoa mitään uutta, vaan pelkkää kurjuutta. Aikuistuvan lapseni ongelmat pahenevat - ja näen hänenkin tulevaisuutensa mustana. Muutosta parempaa ei tule. Ainoastaan työllistyminen on se muutos, mikä vie elämässä eteenpäin.

Taidat olla masentunut. Mikä lapsellasi on vialla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etkö odota, että poika kasvaa aikuiseksi ja tekee susta mummon? Vai, onko sekin ankea ajatus?

Tottakai se olisi ihana ajatus ja odotan sitä. En vain haluaisi olla huonossa avioliitossa.

Onhan sulla sitten jotain odotettavaa. Taas liiottelit.

Joo on odotettavaa mutta miten jaksan huonossa liitossa? Eikö saisi haluta olla itsenäinen ja haluta että olisi työtä?

Olen 50v sinkku ja herään mielelläni uuteen päivään. Sataa tai paistaa aurinko, niin ei sillä ole väliä. Ja opiskelen vielä tämän ikäisenä täydennystä. Kukaan ei ole pakottanut minua mihinkään, olen tehnyt omat valintani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etkö odota, että poika kasvaa aikuiseksi ja tekee susta mummon? Vai, onko sekin ankea ajatus?

Tottakai se olisi ihana ajatus ja odotan sitä. En vain haluaisi olla huonossa avioliitossa.

Onhan sulla sitten jotain odotettavaa. Taas liiottelit.

Joo on odotettavaa mutta miten jaksan huonossa liitossa? Eikö saisi haluta olla itsenäinen ja haluta että olisi työtä?

Kukaan ei pakota sua oleen siinä liitossa. Pakkaa kassisi ja lähde käveleen sieltä.

Samoja ikiä, sairastan kroonisesti huonosti päättyvää sairautta. Ei yhtään mitään edessä.

Vierailija kirjoitti:

Tuota. Olen 49 vuotias nainen. Joka päivä herään ja tajuan, että elämäni on ohi. Tämä oli nyt tässä. Ei tulevaisuutta. Mustaa pimeyttä kuopan pohjalla. Ihan jokaikinen päivä ajattelen elämäni olevan ohi. Olen työtön. Työ määrittelee elämämme ja tekemisemme. Asuntovelka ja luottokorttivelat pitää saada maksettua. Tarvitsen työtä - enkä saa mitään. Olen väärin koulutettu, koska minulla on akateeminen tutkinto.

Elämä ei tarjoa mitään uutta, vaan pelkkää kurjuutta. Aikuistuvan lapseni ongelmat pahenevat - ja näen hänenkin tulevaisuutensa mustana. Muutosta parempaa ei tule. Ainoastaan työllistyminen on se muutos, mikä vie elämässä eteenpäin.

Sama tunne ja ikää 40v. - mutta ikisinkku, sinulla sentään lapsi, jota voi tsempata eteenpäin.

Ota tavoitteeksi, että saatte elämänne kuntoon - tai että ainakin lapsi saa ja voit kokea tyytyväisyyttä äitiydestä.