Lue keskustelun säännöt.
Tytär aikoo mennä korottamaan E:tä ylioppilaskirjoituksiin
05.06.2018 |
Koitin toppuutella, että erinomainen arvosanahan se E:kin on, mutta ei, uppiniskainen on, niin korottamaan piti päästä. Vähän jotenkin raastavaa katsella tuota täydellisyydentavoittelua vierestä, vaikka tyttö ei vaikuta mitenkään väsyneeltä tai tee ylettömästi töitäkään. Kyllä sen toisiksi parhaankin pitäisi minusta silti joskus riittää, mutta ei näköjään. Onko muilla vastaavia itseään kohtaan vaativia lapsia?
Kommentit (31)
Tyttäresi on fiksu. Kokoajan painotetaan korkeakoulujenhaussa enemmän ja enemmän todistusvalintaa. Se, että onko yksi aine E vai L voi olla ratkaiseva, kun haetaan sitä unelmien paikkaa. Hyvä kuitenkin, että korostat sitä, että hänen ei tarvitse olla aina täydellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun poikani opiskelee dippainssiksi. Hän huvittelee hankkimalla tenteistä vitosia ja seuraamalla millainen on tenttien keskiarvo. Mitään merkitystä kyseisellä keskiarvolla ei ole, mutta poika jostain syystä nauttii viitosistaan. Liekö hänellä liian vähän harrastuksia? No aikuiselle ihmiselle ei voi mennä oikein sanomaankaan, että hänen touhunsa on pöljää.
Vierailija kirjoitti:
Minun poikani opiskelee dippainssiksi. Hän huvittelee hankkimalla tenteistä vitosia ja seuraamalla millainen on tenttien keskiarvo. Mitään merkitystä kyseisellä keskiarvolla ei ole, mutta poika jostain syystä nauttii viitosistaan. Liekö hänellä liian vähän harrastuksia? No aikuiselle ihmiselle ei voi mennä oikein sanomaankaan, että hänen touhunsa on pöljää.
Miten niin keskiarvolla ei ole merkitystä?
Eiköhän tyttö itse tiedä paremmin tässä tapauksessa.
Kukin tyylillään. Itse en mennyt edes A:ta korottamaan, kun luotin siihen, että pääsen pääsykokeella sisään. Pääsinkin. Mutta olin sen verran onnekkaassa asemassa, että alalle oli mahdollista päästä pelkästään pääsykokeenkin perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan ok jos menee korottamaan, mutta täysin järjetöntä olisi ainakin sen vuoksi olla hakematta seuraaviin opintoihin tai lykätä opintojen aloittamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun poikani opiskelee dippainssiksi. Hän huvittelee hankkimalla tenteistä vitosia ja seuraamalla millainen on tenttien keskiarvo. Mitään merkitystä kyseisellä keskiarvolla ei ole, mutta poika jostain syystä nauttii viitosistaan. Liekö hänellä liian vähän harrastuksia? No aikuiselle ihmiselle ei voi mennä oikein sanomaankaan, että hänen touhunsa on pöljää.
Miten niin keskiarvolla ei ole merkitystä?
En usko, että työnantajat hakevat töihin työntekijää, jolla on kaikista kursseista vitoset. Uskon, että muut asiat painavat hakuprosessissa enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun poikani opiskelee dippainssiksi. Hän huvittelee hankkimalla tenteistä vitosia ja seuraamalla millainen on tenttien keskiarvo. Mitään merkitystä kyseisellä keskiarvolla ei ole, mutta poika jostain syystä nauttii viitosistaan. Liekö hänellä liian vähän harrastuksia? No aikuiselle ihmiselle ei voi mennä oikein sanomaankaan, että hänen touhunsa on pöljää.
Miten niin keskiarvolla ei ole merkitystä?
Omistamassani yrityksessä ei rekrytoida alle neljän keskiarvolla. Silloin ei ole älyä, kunnianhimoa, tunnollisuutta tai kiinnostusta aihetta kohtaan. Silloin ei myöskään sovellu erittäin vaativaan asiantuntijatyöhön, jota teemme.
Vaikea sanoa tyttöä tuntematta, onko syy järkevä vai voiko tuo olla jo haitallista perfektionismia tai ts. armottomuutta itseään kohtaan. Jos on tosi herkkä tyyppi ja vaatii itseltään pitkään vain parasta, voi jossain vaiheessa uupua ja noin hienokin suoritus kuin E alkaa tuntumaan omassa päässä epäonnistumiselta. Oikeastihan se ei ole mikään epäonnistuminen, mutta jos rima on kaikessa liiankin korkealla, voi se käydä pidemmän päälle raskaaksi psyykelle. Jos olisin sinä, kyselisin tytöltä perusteluja sille miksi arvosanaa on korotettava. Jos perustelu on esim. se että mahdollisuudet johonkin tiettyyn opiskelupaikkaan nousevat merkittävästi, on se aivan ymmärrettävä ja hyväkin syy käydä korottamassa. Mutta jos syy on epämääräinen, kuten "täytyy olla täydellinen", "en kestä jos saan vain toiseksi parhaan" eli siis jos alkaa kuulostaa siltä että tytär _arvottaa itsensä ihmisenä_ arvosanansa perusteella, eikä arvosanat ole vain väline johonkin hyödylliseen/arvokkaaseen lopputulokseen, on jotain mahdollisesti pielessä. Joskus on vaikea tietää ulkopuolelta, onko jokin hyväksi toiselle vai ei. Tässä tapauksessa itse kirjoituksien uusimisessa ei ole itsessään mitään ihmeellistä tai väärää, mutta syy siihen voi olla "väärä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun poikani opiskelee dippainssiksi. Hän huvittelee hankkimalla tenteistä vitosia ja seuraamalla millainen on tenttien keskiarvo. Mitään merkitystä kyseisellä keskiarvolla ei ole, mutta poika jostain syystä nauttii viitosistaan. Liekö hänellä liian vähän harrastuksia? No aikuiselle ihmiselle ei voi mennä oikein sanomaankaan, että hänen touhunsa on pöljää.
Miten niin keskiarvolla ei ole merkitystä?
En usko, että työnantajat hakevat töihin työntekijää, jolla on kaikista kursseista vitoset. Uskon, että muut asiat painavat hakuprosessissa enemmän.
Riippuu tehtävästä, firmasta ja rekrytoijasta. Osassa paikoista pitää olla huippukeskiarvo JA muitakin näyttöjä.
Jos itse tietää alisuorittaneensa on hyvä mennä korjaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun poikani opiskelee dippainssiksi. Hän huvittelee hankkimalla tenteistä vitosia ja seuraamalla millainen on tenttien keskiarvo. Mitään merkitystä kyseisellä keskiarvolla ei ole, mutta poika jostain syystä nauttii viitosistaan. Liekö hänellä liian vähän harrastuksia? No aikuiselle ihmiselle ei voi mennä oikein sanomaankaan, että hänen touhunsa on pöljää.
Miten niin keskiarvolla ei ole merkitystä?
Omistamassani yrityksessä ei rekrytoida alle neljän keskiarvolla. Silloin ei ole älyä, kunnianhimoa, tunnollisuutta tai kiinnostusta aihetta kohtaan. Silloin ei myöskään sovellu erittäin vaativaan asiantuntijatyöhön, jota teemme.
Mutta sivuutetaan kuitenkin hakijan mahdollinen esim. 10 vuoden työkokemus, mahdolliset huippuansiot edellisissä töissä, mahdolliset sertifikaatit jne. Jos siis noita löytyy, mutta ei arvosanoja. Niinkö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun poikani opiskelee dippainssiksi. Hän huvittelee hankkimalla tenteistä vitosia ja seuraamalla millainen on tenttien keskiarvo. Mitään merkitystä kyseisellä keskiarvolla ei ole, mutta poika jostain syystä nauttii viitosistaan. Liekö hänellä liian vähän harrastuksia? No aikuiselle ihmiselle ei voi mennä oikein sanomaankaan, että hänen touhunsa on pöljää.
Miten niin keskiarvolla ei ole merkitystä?
En usko, että työnantajat hakevat töihin työntekijää, jolla on kaikista kursseista vitoset. Uskon, että muut asiat painavat hakuprosessissa enemmän.
Jos ja kun on varaa valita, kyllä yrittäjät katsovat myös arvosanoja. Ylimalkaan sellainen ”olen vittumainen ylimielinen laiska nero” -asenne tipauttaa ainakin minulla paperit heti roskiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun poikani opiskelee dippainssiksi. Hän huvittelee hankkimalla tenteistä vitosia ja seuraamalla millainen on tenttien keskiarvo. Mitään merkitystä kyseisellä keskiarvolla ei ole, mutta poika jostain syystä nauttii viitosistaan. Liekö hänellä liian vähän harrastuksia? No aikuiselle ihmiselle ei voi mennä oikein sanomaankaan, että hänen touhunsa on pöljää.
Miten niin keskiarvolla ei ole merkitystä?
Omistamassani yrityksessä ei rekrytoida alle neljän keskiarvolla. Silloin ei ole älyä, kunnianhimoa, tunnollisuutta tai kiinnostusta aihetta kohtaan. Silloin ei myöskään sovellu erittäin vaativaan asiantuntijatyöhön, jota teemme.
Mutta sivuutetaan kuitenkin hakijan mahdollinen esim. 10 vuoden työkokemus, mahdolliset huippuansiot edellisissä töissä, mahdolliset sertifikaatit jne. Jos siis noita löytyy, mutta ei arvosanoja. Niinkö?
Kun siellä vastassa saattaa olla työnhakija jolla on nuo kaikki sekä huippuarvosanat. Ja nöyrä asenne.
No jos tietää, että meni alle oman tason, niin kannattaa ehdottomasti korottaa. Itse sain M:n, joka jäi 3 pisteen päähän L:stä. Tiesin, etten suoriutunut jännityksen vuoksi kuullunymmärtämisestä normaalilla tavalla. Kävin korottamassa, niin eipä jäänyt harmittamaan. Se oli L ihan heittämällä.
Itse pääsin pääsykokeen kautta sisään, vaikka kirjoitin A:ta ja B:tä vilisevän yo-toikkarin. Ja ai että tuntui nautinnolliselta ajatukselta, että on mahdollisesti voinut käydä niinkin onnellisesti, että olen onnistunut pääsykokeessa tuloksellani mahdollisesti joitakin L-rivejä kirjoittaneita pudottamaan. Opiskelupaikka oli sellainen, että siellä piti pääsykokeissa käydä, kirjoititpa vaikka millaiset L-rivit tahansa. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun poikani opiskelee dippainssiksi. Hän huvittelee hankkimalla tenteistä vitosia ja seuraamalla millainen on tenttien keskiarvo. Mitään merkitystä kyseisellä keskiarvolla ei ole, mutta poika jostain syystä nauttii viitosistaan. Liekö hänellä liian vähän harrastuksia? No aikuiselle ihmiselle ei voi mennä oikein sanomaankaan, että hänen touhunsa on pöljää.
Miten niin keskiarvolla ei ole merkitystä?
Omistamassani yrityksessä ei rekrytoida alle neljän keskiarvolla. Silloin ei ole älyä, kunnianhimoa, tunnollisuutta tai kiinnostusta aihetta kohtaan. Silloin ei myöskään sovellu erittäin vaativaan asiantuntijatyöhön, jota teemme.
Mutta sivuutetaan kuitenkin hakijan mahdollinen esim. 10 vuoden työkokemus, mahdolliset huippuansiot edellisissä töissä, mahdolliset sertifikaatit jne. Jos siis noita löytyy, mutta ei arvosanoja. Niinkö?
Kun siellä vastassa saattaa olla työnhakija jolla on nuo kaikki sekä huippuarvosanat. Ja nöyrä asenne.
Erittäin harvaa kiinnostaa arvosanat enää siinä vaiheessa, kun ne alkavat olla jo vuosikausia vanhoja. Varsinkaan, jos ansioissa on lisäksi jo muita, paljon uudempia näyttöjä.
Vierailija kirjoitti:
Itse pääsin pääsykokeen kautta sisään, vaikka kirjoitin A:ta ja B:tä vilisevän yo-toikkarin. Ja ai että tuntui nautinnolliselta ajatukselta, että on mahdollisesti voinut käydä niinkin onnellisesti, että olen onnistunut pääsykokeessa tuloksellani mahdollisesti joitakin L-rivejä kirjoittaneita pudottamaan. Opiskelupaikka oli sellainen, että siellä piti pääsykokeissa käydä, kirjoititpa vaikka millaiset L-rivit tahansa. :D
Tuota, miten tuollaisesta voi saada nautintoa? Oletko jotenkin, hmm, erityinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun poikani opiskelee dippainssiksi. Hän huvittelee hankkimalla tenteistä vitosia ja seuraamalla millainen on tenttien keskiarvo. Mitään merkitystä kyseisellä keskiarvolla ei ole, mutta poika jostain syystä nauttii viitosistaan. Liekö hänellä liian vähän harrastuksia? No aikuiselle ihmiselle ei voi mennä oikein sanomaankaan, että hänen touhunsa on pöljää.
Miten niin keskiarvolla ei ole merkitystä?
Omistamassani yrityksessä ei rekrytoida alle neljän keskiarvolla. Silloin ei ole älyä, kunnianhimoa, tunnollisuutta tai kiinnostusta aihetta kohtaan. Silloin ei myöskään sovellu erittäin vaativaan asiantuntijatyöhön, jota teemme.
Mutta sivuutetaan kuitenkin hakijan mahdollinen esim. 10 vuoden työkokemus, mahdolliset huippuansiot edellisissä töissä, mahdolliset sertifikaatit jne. Jos siis noita löytyy, mutta ei arvosanoja. Niinkö?
Kun siellä vastassa saattaa olla työnhakija jolla on nuo kaikki sekä huippuarvosanat. Ja nöyrä asenne.
Erittäin harvaa kiinnostaa arvosanat enää siinä vaiheessa, kun ne alkavat olla jo vuosikausia vanhoja. Varsinkaan, jos ansioissa on lisäksi jo muita, paljon uudempia näyttöjä.
Niinhän sitä itselleen moni tolkuttaa. Mutta mitään järkeähän ei ole opiskella huonoin arvosanoin.
Hyvähän se vaan on!