Isoisä ja väärä lapsi kertoo kaiken miten vinksahtanut tää yhteiskunta on
isovanhemmat ei tunne lapsenlapsiaan ja syy siitä pannaan päiväkodille. Ka päiväkoti vielä ottaa syyn niskoilleen. Kyllä tuona ukkona pamisin pussin päähän ja olisin hiljaa.
Kommentit (15)
Mutta oliko tuon "väärän" lapsen isoisä nimilistalla, ketkä saavat hakea lapsen tarhasta pois. Jos ei ollut isoisää mainittu, moga on yhtä paljon tarhan.
”Tulin hakemaan lapsen hoidosta! Lapsen äiti, tyttäreni, on estynyt tulemaan juuri nyt”
”No mutta sehän vain passaa! Minkäniminen lapsenlapsi teillä on?”
”En muista.”
”No, ota vaikka tuo tuosta. Heippa vain!”
”Hei!”
Meillä on päiväkodissa Kasper, jonka kutsumanimi on Kapa. Siellä on myös Tuulikki, jota kutsutaan Tuuliksi ja Mea-Mari, jolle vanhemmat ovat erikseen laittaneet käyttönimeksi Minttu. Siinä on isoisällä miettimistä, että mikä se meidän Mintun oikea nimi taas olikaan.
Vikahan tässä tilanteessa oli ihan tasan päiväkodin. On kyllä totta että päiväkoti ylireagoi tilanteessa kun kutsui poliisin epäilemään viatonta pappaa vapaudenriistosta.
Päiväkodin syy. Joskin kertoo myös kuinka sukukeskeisiä me suomalaiset olemme...
Mutta on kyllä lapsella kiireiset vanhemmat, jos isovanhemmat hakevat JOKA PÄIVÄ (Iltalehti) ja kun eivät kerran pääsekään, hakee isoisä, joka nähtävästi ei edes tunne lasta.
Mitenkäs tämä tapaus kertoo yhtään mitään yhteiskunnastamme? Taisi vaan ap:lla olla pakko keksiä jotain otsikon aihetta palstalle, ja uutisia kopiomalla ei enää saa klikkejä?
Niin, kyllä kaikki on paremmin niissä yhteiskunnissa, joissa sukupolvet vielä asuvat saman katon alla.
kerran kyllästyin olemaan tarhassa ja lähdin kotiin kesken päivän. Äiti vähän ihmetteli kotiin tullessa , mutta ei siitä ollut lehdissä. tapahtui 90 luvulla
Olen samaa mieltä kuin aloittaja. On käsittämätöntä, että isoisä ei tunnistanut lasta. Ei kaikki ole yhteiskunnan vikaa eikö yhteiskunnan velvollisuutta. Perheillä on paljon suurempi vastuu lapsista kuin yhteiskunnan systeemeillä.
Vierailija kirjoitti:
”Tulin hakemaan lapsen hoidosta! Lapsen äiti, tyttäreni, on estynyt tulemaan juuri nyt”
”No mutta sehän vain passaa! Minkäniminen lapsenlapsi teillä on?”
”En muista.”
”No, ota vaikka tuo tuosta. Heippa vain!”
”Hei!”
No juurikin tämä. Se, mitä en tässä ymmärrä on se, että jos isosiä ei ihan varmuudella muista edes lapsenlapsen nimeä, miten päiväkodissa ei hälytyskellot kellään soi sen vertaa, että pitäisi todella huolella varmistaa, että nyt lähtee oikea taapero papan matkaan? Eli että se päiväkodin täti puhuisi ihan itse sen lapsen äidin kanssa puhelimessa ja varmistaisi, kenestä MiikkaPetteristä nyt on kyse.
Tilanne olisi eri, jos isoisä olisi nimeltä pyytänyt matkaansa Juusoa, ja matkaan olisi vahingossa lähtenyt väärä Juuso. Mutta kun tässä ei nyt ole siitä kyse, vaan siitä, että vähän pihalla oleva isoisä on kysellyt jotain lasta, jonka nimeäkään ei varmuudella muista, eikä kellekkään ammattilaiselle ole tullut pieneen mieleen, että nyt pitää huolellisesti varmistaa, että lähtee oikea lapsi mukaan, vaan on luotettu siihen, että nimeä muistamaton muka varmasti tunnistaa ulkonäöstä.
Ei muista kaksivuotiaan lapsenlapsensa nimeä? Montako kymmentä lapsenlasta niillä on?