Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Valehteletkö ikinä puolisollesi?

Vierailija
04.06.2018 |

Aloin miettiä, että mikä on normaalia, umpirehellisyyden ja patologisen valehtelun välillä on varmasti iso harmaa kenttä.

Mikä erottaa normaalin ja pahan valehtelun toisistaan? Mistä pitäisi ajatella, että tekee itse väärin tai että toinen tekee väärin?

Kerron esimerkin, joka sai miettimään tätä. Mieheni kertoi edellisessä avioliitossaan sanoneensa vaimolleen, että lähtee työmatkalle, mutta oli oikeasti lähtenyt reissuun kaveriensa kanssa. Ei ole koskaan paljastanut asiaa vaimolleenkaan jälkeenpäinkään, vaikka olivat yhdessä sen jälkeenkin vielä monta vuotta.

Mies ei katunut yhtään sitä, että valehteli, koska vaimo olisi kieltänyt lähtemästä. Oli vieläp tehnyt täysin saman edelliselle tyttöystävälleen. Mietin tietysti, että valehteleeko mies jostsin minullekin, mutta kuulemma ei tarvitse, koska en ole sellainen, että kieltäisin menemästä.

Eikö tuo perustelu ole jollain tavalla epäilyttävä ja moraaliton? Että hyväksyy suunnitelmallisen valehtelun, jos siihen on omasta mielestä hyvä syy. Vai onko se ihan ymmärrettävä, noudattavatko kaikki sellaista linjaa?

Kiitos kommenteista. Jäin miettimään, ylireagoinko, kun pidän tällaista epäilyttävänä.

Kommentit (22)

Vierailija
21/22 |
04.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

On epäilyttävää. Kertoo siitä ettei mies ole arvostanut kumppaniaan eikä ole kokoenut häntä tasavertaisena. Hän on myös pelkuri ja itsekäs. Ei tuollaisissa asioissa pitäisi valehdella ja jätetä selvittämättä sitä ongelmaa mitä heidän välillään on ollut.

Eli jos teille tulee jossain vaiheessa (isompia) ongelmia, niin miehesi ratkaisumalli on syyttää mielessään sinua, paeta ongelmaa, välttää tasavertainen keskustelu aiheesta sekä valehdella...ääk.

Vierailija
22/22 |
05.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkuthan ajattelee, että mitä ei toinen tiedä, siitä ei voi pahoittaa mieltään ja tämä muka oikeittaa tekemään salaa asioita, joiden tietää aiheuttavan mielipahaa ja riitaa. Näiden ihmisten mielessä ei ole kuin omat halut ja oma mukavuus. Kyllä tuollaisen jälkeen epäilisin miehen rehellisyyttä muissakin asioissa.

En ymmärrä logiikkaasi. Jos jotain ei tiedä, niin miten se voi aiheuttaa mielipahaa ja riitaa?

Onko ok, jos petän jäämättä kiinni? Saanko tehdä tällaisen ratkaisun itsekseni, että sallin itselleni tällaisia omia kivoja asioita, joita en kerro miehelleni, koska tiedän, ettei hän hyväksyisi niitä?

Missä sanoin, että se on ok? Fakta on kuitenkin, että mitä ei tiedä, se ei voi loukata. Jos petät miestäsi eikä hän saa koskaan ikinä milloinkaan millään tavalla siitä tietää, niin se ei voi myöskään häntä loukata.

Ja jos nyt aiot käyttää esim. seuraavia argumentteja:

- mutta entä jos tulen raskaaksi

- entä jos saan taudin ja tartutan sen häneen

- entä jos en enää halua häntä samalla tavalla kuin ennen

- entä jos joku joskus kuitenkin kertoo

niin muistutan ehdosta "jos hän ei koskaan saa siitä tietää". Jos noin käy, niin hän saa tietää/huomaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän viisi kahdeksan