35-vuotias 12 vuotta pois työelämästä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä olet ollut? Onko sinulla sairaustausta kun ei kumpaakaan, koulutusta eikä työkokemusta?

Tähän on parempi olla hyvä selitys, jos aikoo ikinä enää työskennellä. Nykyään jo puolen vuoden aukot CV:ssä ovat monille työnantajille liikaa.

Noooh, mikäs ukko ylijumala sinä olet? :) Niin kauan kun on elämää, on myös toivoa.  Ihmisillä on itse asiassa nykyään enemmän aukkoja cv:ssä kuin aikaisemmin kenellä mistäkin syystä.

Olen realisti, joka tiedostaa työelämän vaatimukset.

Olet varmasti paljon muutakin ;) Et kuitenkaan ole se henkilö, joka päättää ap:n tulevaisuudesta. Ne rajat pitäisi muistaa.

Tulevaisuus on yhdistelmä todennäköisyyksiä ja sattumaa. Todennäköisyyksiään voi tiettyyn rajaan asti parantaa, mutta vaikka tekisi kaiken oikein voi tuloksena olla puhdas nolla. Ap:n kohdalla menneisyys seuraa häntä ikuisesti ja se vaikuttaa todennäköisyyksiin.

Mielestäni on suorastaan edesvastuutonta luoda ruusuista kuvaa tulevaisuudesta ap:n kaltaisille ihmisille. Yrittää kannattaa aina, mutta niin kauan, kun meillä on maistereita ja tohtoreita työttöminä ei ap:n historialla tule olemaan helppoa tietä työelämään.

Keskitytään mielummin tähän hetkeen ja siihen että kunnioitetaan toisten rajoja.

Vierailija kirjoitti:

Mä olin vasta työelämästä pois 18 vuotta. Viimeisiä vuosia opiskelin siinä sivussa ja valmistuin ja nyt olen työelämässä ollut puolisen vuotta.

Ei ollut mitään ongelmia työhaastatteluissa. Kaikki tietty ihmetteli cappia, mutta kotiäitivuodet selitty sillä.. Moni sano (!) sitä vahvuudeksikin.

Kolmessa haastattelussa siis kävin ja kaikkiin olisin päässyt.

Palkkahan tietty on pienempi kuin kollegoilla, kun ei ole sitä kahdenkymmenen vuoden kokemusta, kuten heillä. :)

Mikä ala? Lähihoitaja päiväkodissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä olet ollut? Onko sinulla sairaustausta kun ei kumpaakaan, koulutusta eikä työkokemusta?

Tähän on parempi olla hyvä selitys, jos aikoo ikinä enää työskennellä. Nykyään jo puolen vuoden aukot CV:ssä ovat monille työnantajille liikaa.

Noooh, mikäs ukko ylijumala sinä olet? :) Niin kauan kun on elämää, on myös toivoa.  Ihmisillä on itse asiassa nykyään enemmän aukkoja cv:ssä kuin aikaisemmin kenellä mistäkin syystä.

Olen realisti, joka tiedostaa työelämän vaatimukset.

Olet varmasti paljon muutakin ;) Et kuitenkaan ole se henkilö, joka päättää ap:n tulevaisuudesta. Ne rajat pitäisi muistaa.

Tulevaisuus on yhdistelmä todennäköisyyksiä ja sattumaa. Todennäköisyyksiään voi tiettyyn rajaan asti parantaa, mutta vaikka tekisi kaiken oikein voi tuloksena olla puhdas nolla. Ap:n kohdalla menneisyys seuraa häntä ikuisesti ja se vaikuttaa todennäköisyyksiin.

Mielestäni on suorastaan edesvastuutonta luoda ruusuista kuvaa tulevaisuudesta ap:n kaltaisille ihmisille. Yrittää kannattaa aina, mutta niin kauan, kun meillä on maistereita ja tohtoreita työttöminä ei ap:n historialla tule olemaan helppoa tietä työelämään.

Mielestäni on jotenkin huolestuttavaa, että joku katsoo oikeudekseen sanella, miten jonkun (tässä tapauksessa ap:n) elämä tulee menemään. Ja samalla kääntää asian siten, että itse on päättävässä asemassa suhteessa johonkin tuntemattomaan ihmiseen, jonka elämästä ei tiedä mitään. Vähän kuin 6-vuotias. joka mahtailee suuruudellaan: "Kyllä MINÄ tiedän, kun olen jo niin iso."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä olet ollut? Onko sinulla sairaustausta kun ei kumpaakaan, koulutusta eikä työkokemusta?

Tähän on parempi olla hyvä selitys, jos aikoo ikinä enää työskennellä. Nykyään jo puolen vuoden aukot CV:ssä ovat monille työnantajille liikaa.

Noooh, mikäs ukko ylijumala sinä olet? :) Niin kauan kun on elämää, on myös toivoa.  Ihmisillä on itse asiassa nykyään enemmän aukkoja cv:ssä kuin aikaisemmin kenellä mistäkin syystä.

Olen realisti, joka tiedostaa työelämän vaatimukset.

Olet varmasti paljon muutakin ;) Et kuitenkaan ole se henkilö, joka päättää ap:n tulevaisuudesta. Ne rajat pitäisi muistaa.

Tulevaisuus on yhdistelmä todennäköisyyksiä ja sattumaa. Todennäköisyyksiään voi tiettyyn rajaan asti parantaa, mutta vaikka tekisi kaiken oikein voi tuloksena olla puhdas nolla. Ap:n kohdalla menneisyys seuraa häntä ikuisesti ja se vaikuttaa todennäköisyyksiin.

Mielestäni on suorastaan edesvastuutonta luoda ruusuista kuvaa tulevaisuudesta ap:n kaltaisille ihmisille. Yrittää kannattaa aina, mutta niin kauan, kun meillä on maistereita ja tohtoreita työttöminä ei ap:n historialla tule olemaan helppoa tietä työelämään.

Keskitytään mielummin tähän hetkeen ja siihen että kunnioitetaan toisten rajoja.

Mitä ihmettä sä höpiset?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä olet ollut? Onko sinulla sairaustausta kun ei kumpaakaan, koulutusta eikä työkokemusta?

Tähän on parempi olla hyvä selitys, jos aikoo ikinä enää työskennellä. Nykyään jo puolen vuoden aukot CV:ssä ovat monille työnantajille liikaa.

Noooh, mikäs ukko ylijumala sinä olet? :) Niin kauan kun on elämää, on myös toivoa.  Ihmisillä on itse asiassa nykyään enemmän aukkoja cv:ssä kuin aikaisemmin kenellä mistäkin syystä.

Olen realisti, joka tiedostaa työelämän vaatimukset.

Olet varmasti paljon muutakin ;) Et kuitenkaan ole se henkilö, joka päättää ap:n tulevaisuudesta. Ne rajat pitäisi muistaa.

Tulevaisuus on yhdistelmä todennäköisyyksiä ja sattumaa. Todennäköisyyksiään voi tiettyyn rajaan asti parantaa, mutta vaikka tekisi kaiken oikein voi tuloksena olla puhdas nolla. Ap:n kohdalla menneisyys seuraa häntä ikuisesti ja se vaikuttaa todennäköisyyksiin.

Mielestäni on suorastaan edesvastuutonta luoda ruusuista kuvaa tulevaisuudesta ap:n kaltaisille ihmisille. Yrittää kannattaa aina, mutta niin kauan, kun meillä on maistereita ja tohtoreita työttöminä ei ap:n historialla tule olemaan helppoa tietä työelämään.

Mielestäni on jotenkin huolestuttavaa, että joku katsoo oikeudekseen sanella, miten jonkun (tässä tapauksessa ap:n) elämä tulee menemään. Ja samalla kääntää asian siten, että itse on päättävässä asemassa suhteessa johonkin tuntemattomaan ihmiseen, jonka elämästä ei tiedä mitään. Vähän kuin 6-vuotias. joka mahtailee suuruudellaan: "Kyllä MINÄ tiedän, kun olen jo niin iso."

Jos älyllinen kapasiteetti on tuolla tasolla, että kykenee tulkitsemaan muutaman lauseen viestin päin helvettiä niin on varmasti vaikeaa muistaa autoa ajaessa kummalla puolella on jarru ja kummalla kaasu. Kukaan ei sanellut, kukaan ei kääntänyt, kukaan ei sanonut olevansa päättävässä asemassa. Se mitä kävi oli synapsien virhelyönti pääsi sisällä ja tunnekuohussa luulit lukevasi jotain muuta mitä oli kirjoitettu.

Jos realismi, faktat ja tilastot ovat ihmisille liian rankkaa matskua niin ei kyllä kannata kuvitella työelämässä pärjäävänsä hetkeäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä olet ollut? Onko sinulla sairaustausta kun ei kumpaakaan, koulutusta eikä työkokemusta?

Tähän on parempi olla hyvä selitys, jos aikoo ikinä enää työskennellä. Nykyään jo puolen vuoden aukot CV:ssä ovat monille työnantajille liikaa.

Noooh, mikäs ukko ylijumala sinä olet? :) Niin kauan kun on elämää, on myös toivoa.  Ihmisillä on itse asiassa nykyään enemmän aukkoja cv:ssä kuin aikaisemmin kenellä mistäkin syystä.

Olen realisti, joka tiedostaa työelämän vaatimukset.

Olet varmasti paljon muutakin ;) Et kuitenkaan ole se henkilö, joka päättää ap:n tulevaisuudesta. Ne rajat pitäisi muistaa.

Tulevaisuus on yhdistelmä todennäköisyyksiä ja sattumaa. Todennäköisyyksiään voi tiettyyn rajaan asti parantaa, mutta vaikka tekisi kaiken oikein voi tuloksena olla puhdas nolla. Ap:n kohdalla menneisyys seuraa häntä ikuisesti ja se vaikuttaa todennäköisyyksiin.

Mielestäni on suorastaan edesvastuutonta luoda ruusuista kuvaa tulevaisuudesta ap:n kaltaisille ihmisille. Yrittää kannattaa aina, mutta niin kauan, kun meillä on maistereita ja tohtoreita työttöminä ei ap:n historialla tule olemaan helppoa tietä työelämään.

Keskitytään mielummin tähän hetkeen ja siihen että kunnioitetaan toisten rajoja.

Mitä ihmettä sä höpiset?

Jos kysyt, mitä tarkoitan, niin tarkoitan sitä että vielä ole tapahtunut mitään hyvään eikä huonoon suuntaan, joten emme tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ja että eipäs  asetuta ap:n yläpuolelle ja tuomita häntä huonoon tulevaisuuteen.  Ja tuskin olemme ne henkilöt, jotka tulevat tekemään päätöksiä hänen tulevan työelämänsä suhteen. Toivottavasti ymmärrät asian tässä muodossa.  Keskityn nyt kuuntelemaan kello kuuden uutisia. Hyvää jatkoa ap:lle sekä ukko ylijumalalle :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä olet ollut? Onko sinulla sairaustausta kun ei kumpaakaan, koulutusta eikä työkokemusta?

Tähän on parempi olla hyvä selitys, jos aikoo ikinä enää työskennellä. Nykyään jo puolen vuoden aukot CV:ssä ovat monille työnantajille liikaa.

Noooh, mikäs ukko ylijumala sinä olet? :) Niin kauan kun on elämää, on myös toivoa.  Ihmisillä on itse asiassa nykyään enemmän aukkoja cv:ssä kuin aikaisemmin kenellä mistäkin syystä.

Olen realisti, joka tiedostaa työelämän vaatimukset.

Olet varmasti paljon muutakin ;) Et kuitenkaan ole se henkilö, joka päättää ap:n tulevaisuudesta. Ne rajat pitäisi muistaa.

Tulevaisuus on yhdistelmä todennäköisyyksiä ja sattumaa. Todennäköisyyksiään voi tiettyyn rajaan asti parantaa, mutta vaikka tekisi kaiken oikein voi tuloksena olla puhdas nolla. Ap:n kohdalla menneisyys seuraa häntä ikuisesti ja se vaikuttaa todennäköisyyksiin.

Mielestäni on suorastaan edesvastuutonta luoda ruusuista kuvaa tulevaisuudesta ap:n kaltaisille ihmisille. Yrittää kannattaa aina, mutta niin kauan, kun meillä on maistereita ja tohtoreita työttöminä ei ap:n historialla tule olemaan helppoa tietä työelämään.

Mielestäni on jotenkin huolestuttavaa, että joku katsoo oikeudekseen sanella, miten jonkun (tässä tapauksessa ap:n) elämä tulee menemään. Ja samalla kääntää asian siten, että itse on päättävässä asemassa suhteessa johonkin tuntemattomaan ihmiseen, jonka elämästä ei tiedä mitään. Vähän kuin 6-vuotias. joka mahtailee suuruudellaan: "Kyllä MINÄ tiedän, kun olen jo niin iso."

Jos älyllinen kapasiteetti on tuolla tasolla, että kykenee tulkitsemaan muutaman lauseen viestin päin helvettiä niin on varmasti vaikeaa muistaa autoa ajaessa kummalla puolella on jarru ja kummalla kaasu. Kukaan ei sanellut, kukaan ei kääntänyt, kukaan ei sanonut olevansa päättävässä asemassa. Se mitä kävi oli synapsien virhelyönti pääsi sisällä ja tunnekuohussa luulit lukevasi jotain muuta mitä oli kirjoitettu.

Jos realismi, faktat ja tilastot ovat ihmisille liian rankkaa matskua niin ei kyllä kannata kuvitella työelämässä pärjäävänsä hetkeäkään.

Minusta tuntuu, että tunnekuohussa olet sinä enkä minä. Sinä verhoat ylimielisyytesi (joka ilmenee nyt vielä selvemmin ylläolevassa viestissäsi) "älyllisyyteen" ja "faktoihin". Asetuit aivan selvästi yläpuolelle ja halusit päättää ja näyttää, että nyt tulee kyllä käymään huonosti. Ei ole mikään fakta, että ap ei tulisi pääsemään työelämään. Kuten yllä kerroin, nyt kiinnostaa enemmän Guatemalassa purkautunut tulivuori kuin sinun seurasi. Kuullaan! (ja koeta rauhoittua, ei tämä niin vakavaa ole) <3

Moni on tänne jo kirjoittanut, että jos on ollut esim. kotiäitinä nuo vuodet, niin ei mitään ongelmaa. Entäs jos ei ole mielenterveysongelmien takia päässyt työelämään kiinni, opiskellut ammattia jne. ja edellinen käyty koulu on lukio? Ja nyt on ikää +30v.

Mikä sitten on vaihtoehto? Jos ei kerran ole asiaa työelämään, niin mitä pitäisi tehdä? 

Vierailija kirjoitti:

Mikä sitten on vaihtoehto? Jos ei kerran ole asiaa työelämään, niin mitä pitäisi tehdä? 

Kukaan ei ole sanonut etteikö olisi asiaa. Täällä vain nähdään realismi, faktat ja tilastot mollaamisena sekä jotenkin absoluuttisena mahdollisuuksien poistamisena. Aina on mahdollisuus. Pitää vain muistaa oma takamatkalta alkava tilanteensa ja toimia sen mukaan järkevästi ja harkiten. Ei se, että olet vähemmän haluttava työntekijä kuin sinua kymmenen vuotta nuorempi tarkoita että mahdollisuutesi ovat menneet. Se tarkoittaa, että et ehkä pääsekään unelmaduuniisi ja ehkä joudut nousemaan huipulle kiertotietä. Kun tiedostaa tilanteensa on työelämääm pääsy helpompaa ja mahdolliset vastaiskut eivät ole niin yllättäviä.