Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäiseksi jäit? Mihin kehityksesi pysähtyi?
Kommentit (14)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jollain tavalla 30 v, mutta jollain tavalla paljon nuoremmaksi.
Ehkä 20 v. edelleen unelmoin epärealistisesti.
No joo riippuu miten lapsekkuus määritetään, itsestään huolehtimisella vaiko hankaluuksien sietämisellä?
Monia p****ahousuja sanottu lopulta olipa se sittenkin kovaluonteinen.
14, tuo yleinen kehityksenpysähdysikä. Murrosiän kuohuntaan suhtautumaankykenemättömät narsistivanhemmat ; kiitos teille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla tuo 14 on henkinen ikä ja siksi oon yksin. Kuvittelen suhteiden olevan romanssia, suutelua, kädestä pitämistä, silmiin tuijottamista ja tykkäämistä. Semmoinen ei enää tässä iässä naisia viehätä. Muut arvot on edellä ja pitäisi olla aikuisempi, miehisempi.
Vierailija kirjoitti:
Mulla tuo 14 on henkinen ikä ja siksi oon yksin. Kuvittelen suhteiden olevan romanssia, suutelua, kädestä pitämistä, silmiin tuijottamista ja tykkäämistä. Semmoinen ei enää tässä iässä naisia viehätä. Muut arvot on edellä ja pitäisi olla aikuisempi, miehisempi.
Naurua. Kunnon turn-off.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla tuo 14 on henkinen ikä ja siksi oon yksin. Kuvittelen suhteiden olevan romanssia, suutelua, kädestä pitämistä, silmiin tuijottamista ja tykkäämistä. Semmoinen ei enää tässä iässä naisia viehätä. Muut arvot on edellä ja pitäisi olla aikuisempi, miehisempi.
Naurua. Kunnon turn-off.
Hassua, oma reaktioni oli täysin päinvastainen. Itsekin haluaisin parisuhteelta kaikkea tuota, mutta tajusin jo joskus täysi-ikäistymisen kynnyksellä, että eihän se tuota ole, varsinkaan aikuisiällä. Pitkälti siitä syystä olenkin "yli-ikäinen" ikisinkku neitsyt.
Henkiseen ikään tmv. en tosin osaa sanoa juuta tai jaata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla tuo 14 on henkinen ikä ja siksi oon yksin. Kuvittelen suhteiden olevan romanssia, suutelua, kädestä pitämistä, silmiin tuijottamista ja tykkäämistä. Semmoinen ei enää tässä iässä naisia viehätä. Muut arvot on edellä ja pitäisi olla aikuisempi, miehisempi.
Naurua. Kunnon turn-off.
Hassua, oma reaktioni oli täysin päinvastainen. Itsekin haluaisin parisuhteelta kaikkea tuota, mutta tajusin jo joskus täysi-ikäistymisen kynnyksellä, että eihän se tuota ole, varsinkaan aikuisiällä. Pitkälti siitä syystä olenkin "yli-ikäinen" ikisinkku neitsyt.
Henkiseen ikään tmv. en tosin osaa sanoa juuta tai jaata.
Niin, et tajua mitä suhde on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Exäni mielestä olen henkisesti viisivuotiaan tasolla. Hän ei sanonut tätä loukatakseen, vaan tarkoitti lapsenomaista innostumistani kaikista arkipäivän pienistä asioista ja ehkä jonkinlaista luovuutta. Olen saanut samantyylistä kommenttia muiltakin, joten kai se sitten niin on.
Olen aina ollut noin 45-vuotias, ihan lapsesta asti siis. Nyt olen 40 ja vuosi vuodelta tuntuu paremmalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fyysinen kehitys pysähtyi noin 14-16 vuotiaana mikä surettaa. Tämä näkyy yhä sii ä että usein ihan oineasti luullaan alaikäiseksi. Kerran bussisakin ihmettelivät kun halusin väen väkisin ostaa aikuisten lipun vaikka kuinka tarjosivat lastenlippua. Henkinen ikä poukkoilee jossain 13 ja 50 välillä. Siitä en ole täysin selvillä, mikä näkyy epävarmuutena. Kun jää usein yksin ja ulkopuoliseksi, on paljon aikaa miettiä näitä asioita. Omasta mielrstäni mietin niitä joskus liikaakin, mutta jotain on tehtävä kun en viihdy yksin vaan kaipaan kovasti muiden ihmisiten seuraa ja aktiivista tekemistä. Muut vain tuntuvat karttavan minua koska olen erillainen.
Mies 22v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla tuo 14 on henkinen ikä ja siksi oon yksin. Kuvittelen suhteiden olevan romanssia, suutelua, kädestä pitämistä, silmiin tuijottamista ja tykkäämistä. Semmoinen ei enää tässä iässä naisia viehätä. Muut arvot on edellä ja pitäisi olla aikuisempi, miehisempi.
Naurua. Kunnon turn-off.
Hassua, oma reaktioni oli täysin päinvastainen. Itsekin haluaisin parisuhteelta kaikkea tuota, mutta tajusin jo joskus täysi-ikäistymisen kynnyksellä, että eihän se tuota ole, varsinkaan aikuisiällä. Pitkälti siitä syystä olenkin "yli-ikäinen" ikisinkku neitsyt.
Henkiseen ikään tmv. en tosin osaa sanoa juuta tai jaata.
Niin, et tajua mitä suhde on.
Välittämistä, huolenpitoa, yhteiseloa ja rakkauttahan sen pitäisi olla. Mielellään sitten myös lopun elämän kestävää.
Mutta tuohon kestävyyteenhän se lopulta monella kosahtaa. Kyllästytään siihen aikaisemmin rakkaaseen kumppaniin... toinen sairastuu ja terve osapuoli ei jaksa arkea sairaan kanssa... tapahtuu syrjähyppy... jne.
Monethan toki jatkavat vielä esim. syrjähyppyjen jälkeenkin, mutta minulle tuollainen suhde olisi jo kuollut. Harvassa on ihmiset, joihin uskaltaisin luottaa 1000%.
Korkeintaan 14 v.