Lopetin suhteeni varattuun mieheen todella ikävästi...

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli salasuhde varattuun, perheelliseen mieheen. En ole suhteesta ylpeä, mutta minkäs teet kun tunteet vievät ja järki sammuu. Sinkkuna pystyin alkuun perustelemaan itselleni, etten muka tekisi mitään väärää. Mies olisi ainoa vastuullinen jne.

Lopulta huono omatunto miehen puolesta oli liikaa. Ajattelin itseni vaimon asemaan, ajattelin lapsia, heidän yhteistä elämää ja tulevaisuutta. Ei minulla olisi sellaisessa paikkaa, eikä edes kuulu olla. Perhe oli ja on miehelle tärkein.

Yritin lopettaa suhdetta puhumalla, mutta se ei onnistunut. Mies ei halunnut luovuttaa ja itse olin henkisesti ihan rikki. Lopulta keksin järjettömät valheet itsestäni ja kuinka suhde oli minulle muka vain peliä. Lopputuloksena mies raivostui ja haukkui minut alimpaan helvettiin. Suhde päättyi samalla.

Nyt olo on surullinen ja kamala. Toisaalta tiedän että näin asiat menevät kaikkien kannalta helpommin. Mies ja perhe saa pitää onnensa. Itse varmaan riudun vielä pitkään oloissani... :/ pakko oli johonkin kirjoittaa ajatuksia auki.

Ihana mies

Voi ap, voimia sinulle. Ymmärrän sinua täysin, olen elänyt samanlaisen tarinan. Lopun jälkeen kaipaus kyllä kesti kauan, sydämeni siinä särkyi. Tajusin, että olin ollut rakastunut mieheen korvia myöten. Mutta koin, että oli oikein päästää mies vapaaksi. Ja hän jäi perheensä luo, ei valinnut minua lopulta. Se kai oli rangaistukseni.

En voisi tehdä rakastamalleni miehelle noin. Katkaisisin vaan kaiken yhteydenpidon.

T. samanlaisessa suhteessa itsekin, ja noita asioita tulee kyllä pyöriteltyä päässä