Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Elämä hylättynä ja syrjäytyneenä
01.06.2018 |
Olen ollut pidemmän aikaa masentunut isolla M:llä ja takana on monia muitakin ongelmia. Asioiden tekemisessä menee ikuisuus ja laskut ja laskujen korot kerääntyy vaikka juuri viime viikolla hoidin niitä asioita 2 tuntia putkeen. Sekin oli iso suoritus. Kela ei tule mitenkään vastaan kun kyselen sieltä apuja - tuuli vain humisee puissa. Olen useaan otteseen yrittänyt terapiaa+lääkkeitä, mutta voimat vain ei riitä alkua pidemmälle. Tiedoissani lukee että minulta puuttuu hoitomotivaatio, mutta itse sanoisin että minulta puuttuu energia ja motivaatio siihen hoitoon mitä tarjotaan. Viiden vuoden on/offailun jälkeen lopetin ja jos tuona aikana hekään eivät saa minussa mitään aikaan niin aivan turhaan siellä käyn. Ehkäpä jos kokeilisin kokaiinia tai jotain muuta reilusti energisoivaa ainetta niin saisinkin jotain aikaiseksi.
Masentuneen päivässä melkein mikä tahansa masentaa: kasaantuvat laskut, se että huomaa että apua/neuvoja ei saa mistään, tiskaamattomat tiskit, tuholaiset jotka syövät vaatteitani enkä jaksa tehdä niille mitään, pyykit, joissa on tahroja joita ei osaa pestä, sama kun jokin simppeli ruoka menee pieleen kun ei niitäkään ole missään oppinut tekemään ja pian alkaa talousongelmatkin kolkuttaa kun toimeentuloa aletaan alentamaan koska en ole terapiassa tai työssä. Tuntuu jotenkin että minut on heitetty johonkin toivottomat tapaukset/ö - mappiin mikä sekin lisää surua. En kirjoittanut tätä litaniaa siksi että toivoisin konkreettista apua, mutta toki ehdotuksia voin ottaa vastaan mitä teen. Kunhan vain avaudun kun taas masentaa paljon. Itsemurha toki on aina se lopullinen vaihtoehto jos tästä en pääse yli ajalla tai tuntuu siltä että nyt voi mennä.
Kommentit (2)
Vierailija kirjoitti:
En osaa muuta sanoa kuin että omakohtaisesta kokemuksesta voin sanoa että tuolta voi nousta ylös. Minulla oli yhdessä vaiheessa elämää erittäin vaikea masennusjakso, en tosiaan jaksanut aina edes syödä tai juoda, ja laihduin hengenvaarallisen laihaksi. Mitään terapioita en jaksanut, lääkkeet ei auttaneet ja heitin menemään. Yritin itsemurhaakin, mutta epäonnistuin ja sain vain viikon krapulan.
Sittenkin, tuo meni itsestään ohi, ilman mitään hoitoa. Jonain hetkenä huomasin, että hetkinen - oliko oikeasti sekunti, jona ei ollut ahdistusta? Ja siitä ensimmäisestä hetkestä ilman ahdistusta ja masennusta alkoi hidas toipuminen, jossa hyvän olon hetket valtasivat alaa pahan olon hetkiltä. Nykyään olen työelämässä ja voin hyvin, vaikka minulle oli jo eläkepäätöskin masennuksen takia annettu, koska psykiatrit katsoivat ettei mikään lääkityskään ole auttanut joten ei voi mitään.
Kiitos rohkaisevasta viestistä. Välillä sitä tuntee syyllisyyttäkin omasta tilanteesta, mutta kiva kuulla että siitä on mahdollista päästä ulos ilmankin apua. Saa nähä sitten mitä käy. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
En osaa muuta sanoa kuin että omakohtaisesta kokemuksesta voin sanoa että tuolta voi nousta ylös. Minulla oli yhdessä vaiheessa elämää erittäin vaikea masennusjakso, en tosiaan jaksanut aina edes syödä tai juoda, ja laihduin hengenvaarallisen laihaksi. Mitään terapioita en jaksanut, lääkkeet ei auttaneet ja heitin menemään. Yritin itsemurhaakin, mutta epäonnistuin ja sain vain viikon krapulan.
Sittenkin, tuo meni itsestään ohi, ilman mitään hoitoa. Jonain hetkenä huomasin, että hetkinen - oliko oikeasti sekunti, jona ei ollut ahdistusta? Ja siitä ensimmäisestä hetkestä ilman ahdistusta ja masennusta alkoi hidas toipuminen, jossa hyvän olon hetket valtasivat alaa pahan olon hetkiltä. Nykyään olen työelämässä ja voin hyvin, vaikka minulle oli jo eläkepäätöskin masennuksen takia annettu, koska psykiatrit katsoivat ettei mikään lääkityskään ole auttanut joten ei voi mitään.