Kummalle lasten huoltajuus tässä tapauksessa?

Lasten ikä?

Olisi tietysti hyvä kuulla myös miehesi versio asiasta.

Useimmiten Suomessa suositaan äitejä. Nyt se epäkohta on ollut sen verran mediassa, että päättäjät ovat vähän varpaillaan.

Kaikkein paras on, kun vanhemmat ratkaisevat hyvässä yhteistyössä asioita lasten parhaaksi. Huoltajuuskiistat jättävät syvät arvet lapseen.

Äidille. Aina äidille. Isillä ei ole mitään sanaa näissä asioissa.

Jos jatkatte taistelua,huoltajuus menee sille,jolle käräjänoikeus huoltajuuden määrää.

RadioPlaylla on Selviytyjät podcastissa tätä koskeva jakso.

Juu öiti kun ottaa tuon asenteen että isästä ei ole mihinkään ni kyllä ne lapset silloin äidille jää eikä isän mielipiteellä ole juurikaan väliä.

Huoltajuushan säilyy molemmilla, jos niin on ollut tähänkin asti. Lasten asuinpaikka on sitten eri asia. Joko sovitte siitä tai lastenvalvoja tarvitaan avuksi.

Ei mene. Lapsi saa päättää 12 vuotiaana, kelle menee. Viisas mies teetättää työt vaimolla ja alkaa lähestyä isänä lapsia myöhemmin. Äidillä menee hermot, kun lapset ei noteeraa äitiä enää ja uusioperhe on kohta tekeillä.

Minulla mitta täyttyi ja vain lähdin. Lapset jäi isälleen, kun en halunnut heitä kotoaan repiä ja mullistaa elämää täysin. Kolmen kuukauden kuluttua erosta yksi lapsista halusi muuttaa luokseni. Nyt vuoden kuluttua on toinenkin muuttamassa. Esikoinen asuu tavallaan jo poissa kotoa.

Ei miehen huolenpito ja kiinnostus lapsiin ole ollut hääppöistä. On unohtunut hammaslääkäriaikaa ym. Eikä osta lapsille tarvittavia juttuja, vaikka maksan elatusmaksua. Onneksi kuitenkin asun lähellä ja lasten helppo kulkea asuntojen välillä.

Vierailija kirjoitti:

Lasten ikä?

7 ja 13-vuotiaat.

ap

Kuinka monta lasta? Pystytkö elättämään heidät? Onko miehesi yrittäjä joka voi keplotella itsensä maksamasta elatusta? Itse en saa edes minimielareita mutta pystyn kokopäivätyöllä elättämään lapseni ja omaisuuttakin on.

Vierailija kirjoitti:

Äidille. Aina äidille. Isillä ei ole mitään sanaa näissä asioissa.

Minun 63 vuoden elämänkokemuksen perusteella ja työni takia asioita seuranneena sanoisin, että miehillä on paljon valtaa. Aika moni käyttää valtaansa niin, ettei lapsista paremmin perusta. Surullisen moni.

No minä olen opiskelija ja mies töissä. Ei miehessä isänä varsinaisesti vikaa ole, mutta ei mitään jakoa ollut saada lähivanhemmuutta. Minä oikeasti olen parempi vanhempi lapsillemme, ja mieskin sen myönsi.

Vierailija kirjoitti:

Huoltajuushan säilyy molemmilla, jos niin on ollut tähänkin asti. Lasten asuinpaikka on sitten eri asia. Joko sovitte siitä tai lastenvalvoja tarvitaan avuksi.

Joo, tuota asuinpaikkaa ja lähivanhemmuutta tarkoitin.

Käsittääkseni lastenvalvoja antaa suosituksia, mutta ei määrää asuinpaikkaa?

Joku kysyi, että mikähän on miehen versio. Faktahan on, että lasten asioiden hoitoa (vasut, lääkärit yms) varten on pitänyt keskimäärin 1-2 kertaa kuukaudessa järjestää aikaa. Mies ei ole kertaakaan tehnyt niin. Hän ei myöskään tiedä mitä asioita on sovittu, eikä häntä erityisesti edes kiinnostanut kuunnella.

ap

Noinkin isojen lasten mielipidettä voi (ja pitäisikin, etenkin 13-vuotiaan kohdalla!!) kuunnella. Ideaaleintahan nyt olisi, että lapset saavat jatkaa samassa koulussa yms., eli asunnot pitäisi joka tapauksessa olla lähekkäin. Kamalaahan lapsille olisi laittaa elämä mullinmallin erolla ja sitten vielä koulun vaihdolla yms.

Jos lapset eivät ota kantaa, niin lastenvalvoja jakaa kyllä neuvoja ja suosituksia, tokikaan ei voi mihinkään määrätä. Viimekädessä oikeus voi määrätä.

Vierailija kirjoitti:

Aiemmin miestä ei ole lasten asiat kiinnostanut ja huolehtiessaan lapsista hän menee siitä mistä aita on matalin. Olen aina järjestänyt omat työni/opintoni sen mukaan, että hoidan lääkäriajat, terapiat yms... Mies on aivan pihalla lasten asioista! Olen hankkinut lapsille vaatteet, tarvikkeet yms. Viime vuosina myös kotityöt ovat enenevissä määrin kaatunut minun hoidettavikseni. Olemme sopineet erilaisia tapoja kotitöiden jakamiseksi, mutta aina on vähitellen palattu takaisin vanhaan.

Nyt kun minulla on alkanut mitta täyttymään eikä keskustelukaan johda mihinkään, olen ottanut eron puheeksi. Sehän ei miehelle sovi vaan hän haluaa pitää kaiken avioliittomme aikana hankitun omaisuuden ja lapset! Avioehtoa ei ole, mutta viivan alle tuskin jää mitään jos omaisuuden jako menee riitelyksi.

Olen kuitenkin enemmän huolissani lasten huoltaajuuden määräytymisestä. Mies on vakituisessa ja hyväpalkkaisessa työssä. Itse olen töissä osa-aikaisesti ja opiskelen eli taloudellisesti heikommassa asemassa kuin mies. Mies todennäköisesti jäisi asumaan nykyiseen kotiimme. En myöskään innostu vuoroviikkoasumisesta , koska mies ei kuitenkaan hoitaisi lasten asioita ja minun pitäisi järjestää ne aina omalle viikolle. Miehen työ vaatii myös jonkin verran työmatkoja eikä viikko-viikko-systeemi istuisi siihen, vaan viikkoja jouduttaisiin vaihtelemaan. Miehen tuntien, hän ilmoittaisi noista muutoksista aivan viime tipassa.

Eli miten tarkalleen ottaen lähihuoltajuus menee? Sille, joka on hoitanut lapsia ja heidän asioitaan ensisijaisesti vai se, joka tarjoaa lapsille vanhan kodin ja paremmat tulot?

Mä totesin erossa, että mä en suostu miehen kanssa yhteishuoltajuuteen, saati vuoroviikkoasumiseen, oikeastaan juuri noista samoista syistä mitä ap sinäkin luettelit. Mä olin aina hoitanut lasten asiat, ja joustanut kaikessa. Mies ihan ok isä, mutta ei tod. tasavertainen vanhempi.

Mä sanoin tämän miehelle, ja sanoin, että olen valmis kumpaan tahansa rooliin. Eli siihen, että mä olen yksinhuoltaja, lähivanhempi jahoidan kaikki asiat itse, tai että olen tapaajavanhempi, ja ainoastaan nautin lasteni seurasta vailla vastuuta käytännön asioista.

Arvannette kumman roolin mies valitsi? Ja maksaa siis myös hyvät elarit, olemme hyvissä väleissä ja lapset saavat tavata isäänsä niin paljon kuin molemmat osapuolet haluavat, ovat aina saaneet.

Näin tilanne ei vituta kumpaakaan. Tai ainakaan minua. 

Faktat tässä: omaisuus menee tasan, siinä ei miehellä ole sananvaltaa, kun avioehtoa ei ole. Huoltajuus: ensisijaisesti yhteishuoltajuus, jollei yhteisesti muuta päätetä tai siihen ei ole vahvaa perustetta.

Tollanen mies ei ole isä vaan lapsi.

Teitte lapset yhdessä, nyt sitten hoidatte ne myös yhdessä. Kaikki virheet kostautuvat heidän niskaansa huoliksi ja murheiksi vielä vanhempanakin. Ja tämän asian voisit tiedottaa myös isälle.

Yhteishuoltajuus. Mutta kumpi on lähi, se on ihan sopimusasia, mutta etenkin vanhemman lapsen mieleipiteellä pitää olla iso painoarvo, missä hän haluaa virallisesti asua. Siltä pohjalta sitten sopimaan asioista.

Uskon, että molemmat teistä olisi hyviä lähivanhempia. Mikäli mies itse sitä viikko-viikkoa ehdottaa, en sinuna sitä heti alkuun olisi dumaamassa, mutta itsehän hänet "tunnet".

Koulun ja kaveripiirin vuoksi ei ole mitään järkeä sitten sun muuttaa minnekään kauas, ettei tule liikaa muutoksia lapsille. Esikoinen ei missään parhaassa iässä ole eron suhteen. Joten sopuisaa eroa ja neuvottelutaidot käyttöön.