Voiko leikki-ikäiselle lapselleen sanoa ettei jaksa pitää tälle seuraa ja uskooko se?

Voi sanoa, mutta se, että uskooko se, onkin ihan toinen juttu :)

Miksei voisi sanoa. Ei vanhemman tarvitse lastaan koko ajan viihdyttää.

Pitää seuraa? Viihdyttää?

Lapsi on osa normielämää, ei mikään vieraileva tähti jota kuuluu viihdyttää. Lapsen seurassa vietetyt tunnit ovat hurjan tärkeitä molemmille, mutta usein näkee että se aika on jotain erityistä leikkiaikaa ja lapseen täysillä panostamista. 

Miten olisi yhteinen aika lattioita pesten, kuuraten kylppärin kaakeleita, tiskaten, pyykiä viikaten, ruokaa laittaen? Lapsesta on oikeasti apua kun oppii hommat ja fyysinen puuhaaminen on aika mukavaa yhdessä. Erityisesti ruoanlaitto on kivaa molemmille ja lapsi oppii samalla taitoja elämään. 

Kun päivä on täynnä arkipuuhia, ulkoilua ja löhöyshetkiä telkun edessä tai kirjaa lukien, ei lapsi useinkaan kinua vanhempaa pitämään seuraa. Oma aika ihan yksin on arvokasta kun sitä ei ole liikaa ja kun se yhteisöllisyyden tarve on jo täytetty. 

Teoriasta tosielämään, meillä teini on tänään ollut kastelukannuntäyttäjä, yrtinistuttaja, pestontekijä ja tiskaaja. On kiva vaan puuhata ja jutella niitä näitä, olla yhdessä ja saada hommat tehtyä yhdessä. Mikään sellainen "nyt istutaan alas ja jutellaan" ei toimi, mutta juttuhetkiä ja yhdessäoloa tulee päivittäin arkipuuhissa kun päivärutinit ovat aina olleet tällaiset. (Joo... tunnustus... vauvan eka puuha keittiössä oli kuoria sipuleita. Onnistuu vuosikkaalta, ja vauva ei vielä tiedä että kaikkiin hommiin ei kuulu silmien kirveleminen  :)  )

Todellakin välillä voi ja lapsen on syytä oppia leikkimään myös ihan yksin. Helpointa on tietenkin antaa vaikka katsoa elokuvia tai pelata jotain, kun ei itse jaksa olla seurana.