En enää muista miltä tuntuu halata toista ihmistä

Se tuntuu hyvältä. Nyt kirjoita se ylös niin ei tarvitse miettiä jos unohdat.

En minäkään muista. Olen viimeksi halannut ylioppilasjuhlissani neljä vuotta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Se tuntuu hyvältä. Nyt kirjoita se ylös niin ei tarvitse miettiä jos unohdat.

Yritän muistaa

Vierailija kirjoitti:

En minäkään muista. Olen viimeksi halannut ylioppilasjuhlissani neljä vuotta sitten.

se on pitkä aika se 

Opiskele lähihoitajaksi tai papiksi tai pikkulastenhoitajaksi. Tms.

Tai mene johonkin huvipuistoon töihin maskotiksi. Sitten saat halailla ihmisiä. Et kyllä ihan täysin tunne sitä halausta kun on paksu maskottiasu päällä, mutta parempi se halaus kuitenkin kuin ei halausta ollenkaan.

Tai mene kadulle "annan halauksia" -kyltin kanssa.

Tai joudu vankilaan.

PS. Mullakin on vuosia edellisestä halauksesta, mutta en ole ryhtymässä näistä ideoista yhteenkään. Ei se silti sitä tarkoita että ne olis huonoja ideoita.

Vierailija kirjoitti:

Se tuntuu hyvältä. Nyt kirjoita se ylös niin ei tarvitse miettiä jos unohdat.

On tämä kyllä hassu surullinen keskustelu.

Liity jalkapallojoukkueeseen. Mä oon aina ihmetellyt miksi jalkapalloilijat (ja muut joukkueurheilijat) halailee toisiaan niin paljon. Mutta nyt sitten tajusin että ehkä ne on kaikki ihan yhtä surullisia yksinäisiä tapauksia kuin sinä.

Mulla edellisestä halauksesta on 2 vuotta. Mutta siitä mä maksoin. En suosittele maksamalla halausten hankkimista - ainakin minut se teki vain entistäkin surullisemmaksi ja yksinäisemmäksi. Epätoivo vain ajoi kokeilemaan.

Edellisen kerran sain halauksen maksamatta 6 vuotta sitten.

Vierailija kirjoitti:

joo-o oishan se kiva jos ois joku, edes niitä kavereita...

Minkälaiset kaverit Suomessa muka halaa? Siis olishan se hyvä jos kavereita olisi, saisi seuraa,... mutta eihän niiltä halauksia saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se tuntuu hyvältä. Nyt kirjoita se ylös niin ei tarvitse miettiä jos unohdat.

On tämä kyllä hassu surullinen keskustelu.

Liity jalkapallojoukkueeseen. Mä oon aina ihmetellyt miksi jalkapalloilijat (ja muut joukkueurheilijat) halailee toisiaan niin paljon. Mutta nyt sitten tajusin että ehkä ne on kaikki ihan yhtä surullisia yksinäisiä tapauksia kuin sinä.

Mielenkiintoinen idea tämä jalkapallojoukkue. Jos vain saisi semmoisen pitkän ja lämpimän halauksen, en tiedä auttaisiko urheilulajit siihen.

Halipula vaivaa monia. Kosketuksen merkitystä ei voi liikaa korostaa.Olen sen todennut usein elämäni varrella erillaisissa tilanteissa.( olen 65v.) Harvassa on minunkin halihetket nykyään.

Surullista, kosketus kuuluu ihmisen perustarpeisiin. Toivon ap:lle rohkaistumista mennä ihmisten pariin, yksin kotona ei taatusti ainakaan kukaan halaa. 

Sinä et muista, minä en tiedä.

Kumpi nyt onkaan surullisempaa?

Minä olen halannut vain lapsiani. Miestäni en ole halannut, eikä hän minua ainakaan kymmeneen vuoteen. Kaipaan, että joku koskisi.

Välillä tai aika useinkin kosketuksen kaipuu on niin suuri että itken itseni uneen iltaisin. Mutta olen täysin yksin.

Vierailija kirjoitti:

Opiskele lähihoitajaksi tai papiksi tai pikkulastenhoitajaksi. Tms.

Tai mene johonkin huvipuistoon töihin maskotiksi. Sitten saat halailla ihmisiä. Et kyllä ihan täysin tunne sitä halausta kun on paksu maskottiasu päällä, mutta parempi se halaus kuitenkin kuin ei halausta ollenkaan.

Tai mene kadulle "annan halauksia" -kyltin kanssa.

Tai joudu vankilaan.

PS. Mullakin on vuosia edellisestä halauksesta, mutta en ole ryhtymässä näistä ideoista yhteenkään. Ei se silti sitä tarkoita että ne olis huonoja ideoita.

miksi vankilaan?

Minua taas risoo kun nykyään kaikki ovat jatkuvasti halaamassa. Haluatko liikkua seurassani niin voin ohjata kaikki typerät halaajat sinulle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se tuntuu hyvältä. Nyt kirjoita se ylös niin ei tarvitse miettiä jos unohdat.

On tämä kyllä hassu surullinen keskustelu.

Liity jalkapallojoukkueeseen. Mä oon aina ihmetellyt miksi jalkapalloilijat (ja muut joukkueurheilijat) halailee toisiaan niin paljon. Mutta nyt sitten tajusin että ehkä ne on kaikki ihan yhtä surullisia yksinäisiä tapauksia kuin sinä.

Mielenkiintoinen idea tämä jalkapallojoukkue. Jos vain saisi semmoisen pitkän ja lämpimän halauksen, en tiedä auttaisiko urheilulajit siihen.

Aloita painiminen. Siinä ei halausta kaihdeta.

Minä muistan, valitettavasti. En haluaisi tulla halatuksi, mutta sitä täytyy vaan joskus sietää.

Onpa tosiaan surullinen ja silmiä avaava ketju... Vaikka vaimon kanssa ollaan oltu jo parikymmentä vuotta yhdessä, ja liitto tuntuu välillä jo aika arkiselta, niin kyllä me kuitenkin käytännössä päivittäin halataan ja ihokkainkin päästään ainakin viikottain - johti se seksiin tai ei. Ei nyt ollut tarkoitus vääntää veistä haavassa, tajusimpa vaan kuinka onnekas sitä kuitenkin on. Tsemppiä ja jaksamista kaikille halikavereiden etsintään!

-M42