Tylypahkan myrkyllinen ilmapiiri ja porukan ulkopuolelle jääminen

Aloitin muutama kuukausi sitten Tylypahkassa. Kyseessä on noin 10 hengen liemiryhmä, jossa noin puolet miehiä ja puolet naisia. Tehtävänimike naisilla ja miehillä eri eli aika luonnollisesti tyrmään on muodostunut kaksi ryhmää esim. ruokasaliin ja välitunneille Olen itse kolmosen puuskupuh ja koen, etten ole oikein päässyt tähän pääasiassa 5+ luihusten ryhmään mukaan. Usein minulle ei juurikaan puhuta tai ei edes katsota minuun päin. Jos itse aktiivisesti yritän aloittaa keskustelua, se tyrehtyy yleensä nopeasti.

Tämän lisäksi tylypahna ilmapiiri on hieman "myrkyllinen". Ei varmaan maailman pahin, mutta aika paljon on selän takana puhumista, "ei kuulu minulle" ja "minä en ainakaan tee" -asennetta ja työpisteillä kuiskuttelua. Se kuiskuttelu on melkein pahinta, kun kuulet omalle noidankattilalle sanan sieltä ja toisen täältä ja väkisinkin mielessä pyörii, että kenestä ne tällä kertaa puhuvat.

Sama luihusporukka on nyt tehnyt liemiä yhdessä useamman vuoden ajan ja minä olen nyt pitkästä aikaa uutena tullut. Ymmärrän, että voi olla vaikea ottaa uutta tulijaa mukaan, kun on pitkään ollut sama ryhmä, jolle on jo muodostunut omat jutut ja yhteistä historiaa. En koe, että tylypahkassa olisi varsinaista pahantahtoisuutta (ainakaan paljon), pikemminkin eivät itse näe omaa käyttäytymistään. Leipiintyminen ja kova tahti vaikuttavat myös ilmapiiriin. Minusta tuntuu kuitenkin raskaalta olla jatkuvasti ulkopuolinen ja ikään kuin pohjakastia. Osaatteko neuvoa keinoja, joilla voisin sietää tilannetta? Kalkaroksen puoleen en tässä vaiheessa haluaisi kääntyä, koska en usko, että tämä pystyy asiaan vaikuttamaan. Uskon, että kun tarpeeksi kauan olen tylypahkassa, pääsen pikkuhiljaa ryhmään mukaan. En haluaisi ainakaan luovuttaa tässä vaiheessa.