Jos äiti on vauvan ensisijainen kiintymyssuhde, onko vauva hoidossa isällä?

Samaa olen pohdiskellut. Tämä tasa-arvoinen vanhemmuus on hyvin uusi ihmiskoe. Tulokset sevinnevät 30 vuoden kuluessa.

Itse en ole ollut juuri erossa alle 6kk vauvoista (toki tunnin lenkillä käynyt tms.). Sen jälkeen olen vähitellen ollut pitempiä aikoja poissa. Yötä en ole ollut erossa alle 1-vuotiaasta. Tämä on tuntunut oikealta.

Mies on ollut jokaisen lapsen kanssa vuoden kotona (kun lapset ovat olleet n. 1.5-2.5v) ja on erittäin tasa-arvoinen vanhempi. Mutta vauva-aikana mielestäni näin ei ollut, miten voisikaan kun oli päivät töissä ja vauvan kokemusmaailma ja muisti on mitä on.

Yksilö tavallaan kysyy kaiken aikaa: ”Onko kiintymyshahmoni riittävän lähellä?” Tavallisesti lapsella on yksi ensisijainen kiintymyshahmo – yleensä äiti, kuitenkin kiintymyssuhdeteorian mukaan lapsen ensisijainen kiintymyshahmo voi olla muukin kuin äiti (kuten isä); tärkeintä on kiintymyksen rakentumiseen tähtäävän käyttäytymisen omaksuminen. _ Holmes, J.: John Bowlby and Attachment Theory, s. 69.

Vierailija kirjoitti:

Yksilö tavallaan kysyy kaiken aikaa: ”Onko kiintymyshahmoni riittävän lähellä?” Tavallisesti lapsella on yksi ensisijainen kiintymyshahmo – yleensä äiti, kuitenkin kiintymyssuhdeteorian mukaan lapsen ensisijainen kiintymyshahmo voi olla muukin kuin äiti (kuten isä); tärkeintä on kiintymyksen rakentumiseen tähtäävän käyttäytymisen omaksuminen. _ Holmes, J.: John Bowlby and Attachment Theory, s. 69.

Mutta voiko olla kahta ensisijaista kiintymyssuhdetta niin, että se äitikin voi jättää pienen lapsen isän kanssa pidemmäksikin aikaa?

Itsekin olen tätä pohtinut. Jos saisin lapsia, haluaisin myös isän voivan hoitaa jo pientä vauvaa minun poissaollessani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksilö tavallaan kysyy kaiken aikaa: ”Onko kiintymyshahmoni riittävän lähellä?” Tavallisesti lapsella on yksi ensisijainen kiintymyshahmo – yleensä äiti, kuitenkin kiintymyssuhdeteorian mukaan lapsen ensisijainen kiintymyshahmo voi olla muukin kuin äiti (kuten isä); tärkeintä on kiintymyksen rakentumiseen tähtäävän käyttäytymisen omaksuminen. _ Holmes, J.: John Bowlby and Attachment Theory, s. 69.

Mutta voiko olla kahta ensisijaista kiintymyssuhdetta niin, että se äitikin voi jättää pienen lapsen isän kanssa pidemmäksikin aikaa?

Itsekin olen tätä pohtinut. Jos saisin lapsia, haluaisin myös isän voivan hoitaa jo pientä vauvaa minun poissaollessani.

Minun vauvani kiintyi ainakin tisseihini niin, että isä ei yksin riittänyt.

Minä uskon tuohon kiintymyssuhde-teoriaan/asiaan mutta myös käytännönjärkeen.

Vauva luonnollisesti kiintyy läsnäolevaan äitiin mutta itse uskon (myönnän, on mutua) että jos isä on lapsen elämässä päivittäin (eli ei siis ole työmatkoilla ravaava -iskä), hoivaa lasta, osaa tulkita vauvan tarpeita sekä vastaa tämän tarpeisiin, niin vauva kiintyy myös isään. Miksi ei kiintyisi?

Meillä mies oli vauvan elämässä mukana tasavertaisena vanhempana vaikka kävikin töissä. En usko että esim. 6kk vauva unohtaa isän, kun isä on töissä ja itse olen tämän varjolla ollut esim. ensimmäisen kerran erossa yötä vauvasta kun vauva on 6kk. Lapsi ei todellakaan ole isällä hoidossa.

Vierailija kirjoitti:

Minä uskon tuohon kiintymyssuhde-teoriaan/asiaan mutta myös käytännönjärkeen.

Vauva luonnollisesti kiintyy läsnäolevaan äitiin mutta itse uskon (myönnän, on mutua) että jos isä on lapsen elämässä päivittäin (eli ei siis ole työmatkoilla ravaava -iskä), hoivaa lasta, osaa tulkita vauvan tarpeita sekä vastaa tämän tarpeisiin, niin vauva kiintyy myös isään. Miksi ei kiintyisi?

Meillä mies oli vauvan elämässä mukana tasavertaisena vanhempana vaikka kävikin töissä. En usko että esim. 6kk vauva unohtaa isän, kun isä on töissä ja itse olen tämän varjolla ollut esim. ensimmäisen kerran erossa yötä vauvasta kun vauva on 6kk. Lapsi ei todellakaan ole isällä hoidossa.

Niin, meilläkin mies on ollut osallistuva isä. Kumpikin lapsi on ollut jo synnytyssalissa isänsä sylissä. Mies tuntee vauvan rytmit (ainakin kun minä ne kerron) ja hoitaa lapsia päivittäin. On selvästikin turvallinen syli vauvalle eri tavalla kuin mummot ja muut. Ei kuitenkaan ole äiti, vauva ei tunne eroahdistusta isästä jne.

Nuoremman jätin muutaman kuukauden ikäisenä isälleen yöksi hoitoon ihan huvijuttujen vuoksi ja mietin että olikohan se nyt väärin. En ole mitenkään valtavan huolissani, mutta mietin vain, kun näistä kiintymyssuhteista ja erossaoloista aina puhutaan.

Kuitenkin sanoisin, että parempi että isä hoitaa lasta kuin että äiti menettää järkensä unenpuutteen vuoksi! Siis vaikka joku haluaisi tulkita ajatusta tiukasti, niin ei varmaan liikaa kannata laittaa äidinkään varaan.

Yhtä paljon se lapsi on isänkin.

Naisen aivot muuttuvat äidillisiksi raskauden aikana. Miehen aivoissa ei tapahdu vastaavaa muutosta. Noin uutisoitiin jokin aika sitten.

Kyllä se isä tulee hyvänä kakkosena. Lapsi kuitenkin tunnistaa isänsä äänen jo kohdussa, isäänsä lapsi on tottunut eniten äidin jälkeen.

Meillä ei silti kyllä kaksoset saaneet mitään eroahdistuksia vaikka minä olin välillä jossain ja olivat isänsä ja/tai isosiskonsa kanssa. Kun on tuttu perheenjäsen siinä niin pärjäävät kyllä, ei se ero niin iso ole kuka on ensisijainen ja kuka toissijainen, eri asia on että jos ihan ventovieras hoitaja olisi.

Vierailija kirjoitti:

Yhtä paljon se lapsi on isänkin.

Minun mielestäni vauva ei ole. Sen jälkeen kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksilö tavallaan kysyy kaiken aikaa: ”Onko kiintymyshahmoni riittävän lähellä?” Tavallisesti lapsella on yksi ensisijainen kiintymyshahmo – yleensä äiti, kuitenkin kiintymyssuhdeteorian mukaan lapsen ensisijainen kiintymyshahmo voi olla muukin kuin äiti (kuten isä); tärkeintä on kiintymyksen rakentumiseen tähtäävän käyttäytymisen omaksuminen. _ Holmes, J.: John Bowlby and Attachment Theory, s. 69.

Mutta voiko olla kahta ensisijaista kiintymyssuhdetta niin, että se äitikin voi jättää pienen lapsen isän kanssa pidemmäksikin aikaa?

Itsekin olen tätä pohtinut. Jos saisin lapsia, haluaisin myös isän voivan hoitaa jo pientä vauvaa minun poissaollessani.

Mikä estäsi yhtä vahvan tai jopa vahvemman lapsen kiintymys-suhteen muodostumisen äidin ohella muodostuvan isään tai vaikka äidin naispuoliseen kumppaniin? - Itse (miehenä) olen taipuvainen uskomaan, että kiintymyssuhteen rakentumisessa on ratkaisevaa se kuka tai ketkä elävät ja toimivat lapsen elämässä sekä fyyisest että henkisesti läsnä olevina aktiivisina toimijoina. - Olipa monimukaisesti sanottu, mutta en siis usko, että lapsella syntyy automaattisesti kiintymyssuhdetta kehenkään, tai ainakaan se ei pysy ylllä ellei sitä kiintymyssuhteen toinen puoli, yleensä vanhempi, tai vanhemmat pyr pitämään sitä yllä; toimimaan niin, että lapsi kokee olonsa hyväksytyksi ja turvalliseksi, sellaisena kuin hän on. - Eikä tämä tarkoita, etteikö vanhemmat voisi esimerkiksi kieltää lapselta jotain. - Kiellolla kun ei varsinaisesti ole tarkoitus rajoittaa lasta vaan estää lasta satuttamasta itseään (tai, jotain muuta).    

Mitenkähän ne lapset ennen kasvoi, kun  hoitajia oli puoli sukua, tai kun äiti meni töihin parin kuukauden kulututua synnytyksestä ja lapsi tarhaan vaihtuvien hoitajien hoidettavaksi? Miten ne ennen eli, kun eivät olleet lukeneet noinkin päteviä kirjoituksia?

Vierailija kirjoitti:

Mitenkähän ne lapset ennen kasvoi, kun  hoitajia oli puoli sukua, tai kun äiti meni töihin parin kuukauden kulututua synnytyksestä ja lapsi tarhaan vaihtuvien hoitajien hoidettavaksi? Miten ne ennen eli, kun eivät olleet lukeneet noinkin päteviä kirjoituksia?

Hohhoi. Ennen ja ennen. Vaikea kuvitella että kolmikuukautisen vauvan hoitoon laittaminen on kenenkään ihanne. Jotenkin suurimmalle osille vanhemmista on ihan kokemuksen kautta tieto siitä, että vauva on tosi kiinni äidissä. Jotkut haluavat asian syystä tai toisesta kieltää.

Kolmen vauvan kokemuksella sanoisin, että vaikka isä olisi miten huolehtiva ja hyvä, ei hän ole äidin veroinen kiintymyksen kohde, jos hän käy töissä.

Kuopukseni on nyt puolivuotias, ja jos vaikka menen illalla hänen nukahdettuaan saunaan, ja hän herää, alkaa paniikkihuuto, jota isä ei pysty lievittämään. Vasta kun vauva näkee minut, hän rauhoittuu.

Ja minunkin lasteni isä on ollut pitkillä hoitovapailla lasten ollessa vähän isompia. Vanhempana hän on vähintään yhtä hyvä kuin minä.

Perusluottamus kasvaa siitä, kun lapsen tarpeet täytetään riittävän nopeasti ja häntä kohdellaan hellin ottein. Yhtä hyvin sitä voi tehdä äiti, isä tai vaikka mummo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksilö tavallaan kysyy kaiken aikaa: ”Onko kiintymyshahmoni riittävän lähellä?” Tavallisesti lapsella on yksi ensisijainen kiintymyshahmo – yleensä äiti, kuitenkin kiintymyssuhdeteorian mukaan lapsen ensisijainen kiintymyshahmo voi olla muukin kuin äiti (kuten isä); tärkeintä on kiintymyksen rakentumiseen tähtäävän käyttäytymisen omaksuminen. _ Holmes, J.: John Bowlby and Attachment Theory, s. 69.

Mutta voiko olla kahta ensisijaista kiintymyssuhdetta niin, että se äitikin voi jättää pienen lapsen isän kanssa pidemmäksikin aikaa?

Itsekin olen tätä pohtinut. Jos saisin lapsia, haluaisin myös isän voivan hoitaa jo pientä vauvaa minun poissaollessani.

Kiintymyssuhdeteorioista en tiedä, mutta totta kai äiti on se läheisin (jos on läsnä). Vauva kasvaa äidin kohdussa ja kuulee äidin sydämen lyönnit ja äänen. Vauva syntyy äidistä ja nostetaan äidin rinnalle missä se tuntee äidin tuoksun ja kuulee tutun äänen. Äiti on myös ravinnon lähde ja imetys on muutakin kuin ruokintaa. Se on tärkeä vuorovaikutustapahtuma, missä vauva katsoo kiinteästi äitiä silmiin ja tuntee äidin läheisyyden. Perusturva alkaa rakentua, lapsi on kovin hauras ja avuton ja vaistomaisesti ripustautuu siihen kaikkein lähimpään ihmiseen.

Ei mitään eroa eläinten pentuihin! 

Totta kai lapsi kiintyy isään, jos isä on läsnä. Jos isä hoivaa ja antaa turvaa, ja jos äiti puuttuu kokonaan lapsi luonnollisesti kiinnittyy isään tai muuhun hoitajaan joka antaa sille sen välttämättä tarvitsevan turvan ja tyydyttää perustarpeet. Ei ole mikään tasa-arvo kysymys tässä, ehkä sitten kun miehet tulevat raskaaksi, kantavat lapsen sisällään, synnyttävät ja imettävät.

Kamalia nuo kyökkisykolokimammat, jotka kiintymyshahmoineen eivät anna lapsi parkojen edes nukkua öitään, koska pitää olla kontaktissa koko ajan...

Vierailija kirjoitti:

Kamalia nuo kyökkisykolokimammat, jotka kiintymyshahmoineen eivät anna lapsi parkojen edes nukkua öitään, koska pitää olla kontaktissa koko ajan...

Se on ihan ok, että sinuun sattuu pelkkä ajatuskin siitä, että pientä vauvaa hoivataan. Monella suomalaisella on sama juttu, mutta kun sen tiedostaa, sitä voi työstää.