Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Eron jälkeinen yksinäisyys

Vierailija
29.05.2018 |

Miten eron jälkeisestä yksinäisyydestä selviää kun ei ole kavereita tai ystäviä? Missä ihmisiin voi tutustua? Yksin oleminen masentaa ja se ettei kukaan ole kiinnostunut siitä miten minulla menee tai mitä minulle kuuluu, eikä ole ketään, joka oikeasti haluaisi jutella. Tuntuu että eron jälkeen kaikki elämän sisältö hävisi ja enää on jäljellä vain yksinäisyys, masennus ja "selviytyminen". Miten saada uutta sisältöä ja uutta intoa elämän jatkamiseen?

Kommentit (16)

Vierailija
1/16 |
29.05.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mistä päin? Minkä ikäinen? Sukupuoli?

Vierailija
2/16 |
29.05.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Mistä päin? Minkä ikäinen? Sukupuoli?

Mies, 28.

-ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/16 |
29.05.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla on taas päinvastoin. Kun erosin tossa 6kk sitten ja ostin asunnon, niin rupesin elämään itselleni. Haluan olla totaalisen yksin ilman mitään hälinää. Tehnyt nyt 4 pientä matkaa ja kun palaa himaan, niin se hiljasuus ettei heti ala kälinä, että kävitkö kaupassa jne. Tällä hetkellä elän parasta aikaa viimeiseen 20 vuoteen.

Vierailija
4/16 |
29.05.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eron jälken on hyvä tutustua itseensä,alkaa olla oman itsensä paras kaveri.

Yksinäisyys on korvien välissä.

Terv. erakkona jo 10 v.

Vierailija
5/16 |
29.05.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä päin? Minkä ikäinen? Sukupuoli?

Mies, 28.

-ap

Mä ehdotan sulle uudeksi harrastukseksi vapaapalokuntaa. 

Vierailija
6/16 |
29.05.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aloita uusi harrastus jossa tapaa ihmisiä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/16 |
29.05.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

En tiedä.

Tuntui, että eron jälkeinen puoli vuotta meni surussa ja huonoissa tunnelmissa, itkussa ja eron käsittelemisessä. Mutta sen jälkeen onkin yksinäisyys kolkutellut ihan eri tavalla. Mun iässä ei enää ystävystytä helposti ja elämälle on vaikea saada sisältöä, kun jotenkin eron myötä haaveita kaatui. En tiedä, mitä voin odottaa, eläähän tässä pitää kun ei muutakaan voi.

N40

Vierailija
8/16 |
29.05.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Mulla on taas päinvastoin. Kun erosin tossa 6kk sitten ja ostin asunnon, niin rupesin elämään itselleni. Haluan olla totaalisen yksin ilman mitään hälinää. Tehnyt nyt 4 pientä matkaa ja kun palaa himaan, niin se hiljasuus ettei heti ala kälinä, että kävitkö kaupassa jne. Tällä hetkellä elän parasta aikaa viimeiseen 20 vuoteen.

Itsekkin olen introvertti ja pidän myös yksin olemisesta, enkä kaipaa mitään jatkuvaa hälinää. Haluaisin kuitenkin, että olisi kumppani jonka kanssa tehdä ja jakaa asioita ja elää yhdessä. En halua erakoitua tai olla yksin loputtomasti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/16 |
29.05.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miksi erositte?

Vierailija
10/16 |
29.05.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Miksi erositte?

Avokkini ei ollut tyytyväinen suhteen dynamiikkaan ja minuun.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/16 |
29.05.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Miten eron jälkeisestä yksinäisyydestä selviää kun ei ole kavereita tai ystäviä? Missä ihmisiin voi tutustua? Yksin oleminen masentaa ja se ettei kukaan ole kiinnostunut siitä miten minulla menee tai mitä minulle kuuluu, eikä ole ketään, joka oikeasti haluaisi jutella. Tuntuu että eron jälkeen kaikki elämän sisältö hävisi ja enää on jäljellä vain yksinäisyys, masennus ja "selviytyminen". Miten saada uutta sisältöä ja uutta intoa elämän jatkamiseen?

Kyllä se siitä pikkuhiljaa. Aloita uusi harrastus ja pakotat itsesi vaikka jollekin bändikeikalle tai festarille. Tukeudu sukulaisiin jos niitä on eli menet kaikkiin kesän kissanristiäisiin vaikka yleensä olisit vältellyt niitä. Sanot vaan rohkeasti, että ero tuli. Et ole ensimmäinen eronnut ja suurin osa ihmisistä ymmärtää.

Itsestä tuntui eron jälkeen siltä ettei kukaan välitä ja olisi sama kuolla pois eikä ketään kiinnosta. Häpesin myös epäonnistumista parisuhteessa. Onneksi perheeni tuki minua. Pidä huoli itsestäsi ettei sinulle käy niin kuin Eminemin laulussa sanotaan: "I had a friend kill himself over some bitch who didn't want him".

Pää pystyyn!

Vierailija
12/16 |
29.05.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse yritin helpottaa tota yksinäisyyttä juomisella ja irtosuhteilla. Varmaan sanomattakin selvää että aika katastrofaliset ainekset kasassa. Olin aivan toisessa maailmassa, jos en saanut baarista seuraa menin kotiin suihkuun itkemään ja joskus jopa hakkaamaan itseäni puukolla jalkaan. En pystynyt enää liikkua edes missään selvinpäin ilman järkyttävää ahdistusta, pelkkä kaupassa käynti todella vaikeaa. Kännissä oli aina muka hyvä, vaikka siitä seurasi vaan entistä pahempana ahdistus.

Ihme kyllä eräs yhden yön juttu näki jotain tässä säälittävässä ihmissaastassa, ja halusi olla mun kanssa.. Itse en aluksi halunnut, mutta hän niin kauan jaksoi kattoa mun sekoilua vierestä ja tukea, että siitä tuli mulle maailman tärkein ihminen. Kenenkään onnellisuus ei missään nimessä ole toisen ihmisen käsissä, mutta jos on oikeasti paha olla niin siitä on todella vaikea selvitä yksin. Mun mielestä ei oo ollenkaan liioteltua ammattiapukaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/16 |
29.05.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kieltämättä masennusta lisää myös se ajatus, että entä jos en löydäkkään enää ketään. Olen kuitenkin pian jo 30 ja haluaisin perheenkin jossain vaiheessa, mikä alkaa olla todella ajankohtaista muutaman vuoden sisällä jos sellaista haluaa. Tietyllä lailla tunnen hieman katkeruutta niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat löytäneet sen oikean jo vuosia sitten ja ovat minun ikäisiäni ja monet olleet jopa naimisissa jo useamman vuoden.

-ap

Vierailija
14/16 |
29.05.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

up

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/16 |
29.05.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on taas päinvastoin. Kun erosin tossa 6kk sitten ja ostin asunnon, niin rupesin elämään itselleni. Haluan olla totaalisen yksin ilman mitään hälinää. Tehnyt nyt 4 pientä matkaa ja kun palaa himaan, niin se hiljasuus ettei heti ala kälinä, että kävitkö kaupassa jne. Tällä hetkellä elän parasta aikaa viimeiseen 20 vuoteen.

Itsekkin olen introvertti ja pidän myös yksin olemisesta, enkä kaipaa mitään jatkuvaa hälinää. Haluaisin kuitenkin, että olisi kumppani jonka kanssa tehdä ja jakaa asioita ja elää yhdessä. En halua erakoitua tai olla yksin loputtomasti.

Ei minunkaan tarkoitus ole erakoitua ja jäädä yksin. Nyt on vaan tilanne se, että olen totaalisen kyllästynyt kaikkeen ja alan vähän tutkiskella itseäni ja fiiliksiä. Olen aina ollut suhteessa. Nyt ei tarvitse selitellä menojaan ja ottaa huomioon ketään muu kuin oma itse. Yhteen en tule muuttamaan enää koskaan kenenkään kanssa se on täysin varma asia. Haluan ,että on oma koti mihin tulla ja olla yksin jos siltä tuntuu. Onneksi ex vaimo löytäny jo uuden miehen itselleen, niin ei tarvi lukea niitä viestejä enää kun vihdoin nekin loppunut.

Vierailija
16/16 |
29.05.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Koira on hienoa seuraa! Ja niiden kanssa voi harrastaa ja tutustuu helposti ihmisiin. Ilmoittaudu jollekin lyhyelle kesäkurssille.

Olen itsekin huono tutustumaan, mutta jostain niitä kavereita lopulta ilmestyi. Olet hirveän nuori vielä! Matkustele nyt kun vielä voit (ilman perhettä), käy vaikka kielikurssi ulkomailla.