Oletteko oivaltaneet erään asian loukkaantumisesta?

Vierailija kirjoitti:

Sano nyt tuohon muun skeidan jatkoksi vielä sekin klisee, että jokainen on vastuussa omista tunteistaan. Siinä vastuu sälytetään hassusti loukatulle, ja inhottava k*sipää pääsee kuin koira veräjästä. 

Haista ap v*ttu. Tuntuuko pahalta? No mut se on kuule ihan oma vikasi, kun jokainen on itse vastuussa omista tunteistaan!!!

Haista sinä Jaatinen paska.

ap

Tiedan,hyvin

Mut uhriutuminen on helppoa xD

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sano nyt tuohon muun skeidan jatkoksi vielä sekin klisee, että jokainen on vastuussa omista tunteistaan. Siinä vastuu sälytetään hassusti loukatulle, ja inhottava k*sipää pääsee kuin koira veräjästä. 

Haista ap v*ttu. Tuntuuko pahalta? No mut se on kuule ihan oma vikasi, kun jokainen on itse vastuussa omista tunteistaan!!!

Jokainen on itde vadtuussa tunteistaan ja teoistaan. Niin se vaan on

Eli kuka vaan saa sanoa mitä vaan kenelle vaan, koska sehän on oma moka jos loukkaantuu? Milloin nettitrollien tavoista tuli yleisesti hyväksyttyjä? Tietääkseni ihan lapsillekin opetetaan käytöstapoja ja toisten huomioonottamista. Ja entä se sanojan vastuu teoistaan, eli loukkaavista teoista?

Se on niitten toisten ihmisten oman pään pahaa oloa. Tottakai kannattaa kohdella ihmisiä hyvin ja elää tietoisena, koska tietoisena eläessä et voi tehdä väärin!

Ja jossain vaiheessa sitä vaan kasvaa ihmisenä siihen, että ihmiset voivat puhua ympärilläsi mitä haluavat, ethän sitä voi estää muutenkaan.

Jos et välitä siitä, niin se tarkoittaa iloa ja vapautta! Eikä oo pakko olla ja mennä ihmisten seuraan vapaa aikana, ketkä kohtelee huonosti.

Olen kuullut tämän joskus aiemminkin, mutta vain sellaisten ihmisten suusta, jotka jatkuvasti käyttäytyvät loukkaavasti muita kohtaan.

Veikkaaan että ne ihmiset, jotka joutuvat jatkuvasti miettimään, kuinka muut ihmiset loukkaavat tai vaihtoehtoisesti, kuinka muut ihmiset loukkaantuvat niin näillä on ehkä itsetutkiskelun paikka. Joko omassa tai muiden käytöksessä on vikaa. Jos muiden kätöksessä on vikaa niin voi miettiä miksi vetää tällaisia ihmisiä jatkuvasti puoleensa.

En muista milloin olisin ollut loukkaantunut. Pyrin tarkastelemaan "loukkaavia" kommentteja objektiivisesti.

Mjaa'a, onhan tuossa pointtia. Oli vain aika ylimielisesti ja tökerösti muotoiltu. Tarkoitus lienee ollut olla provokatiivinen?

Joskus ihminen on henkisesti niin verille raavittu, että saa sitä suolaa haavoihinsa niissäkin tilanteissa, joissa kukaan ei sitä ole hieronutkaan. Eli ylitulkitsee ja loukkaantuu varmuuden vuoksi kaikesta mahdollisesta. Siitä mitä sanotaan ja mitä ei sanota, siitä mitä tehdään ja mitä ei tehdä. Tällaisessa tilanteessa tuo ap:n kuvaama ajatus saattaisi olla apu eteenpäin pääsemisessä.

Mä en ole koskaan ollut kovin herkkä loukkaantumaan, tai no, se on väärin sanottu. Mä olen loukkaantunut, mutta en ole tehnyt asian vuoksi mitään. Ns kääntänyt toisen posken. Olen sitten hillonnut niitä loukkauksia sisälläni ja kerännyt niitä sinne "muistolaatikkooni". Tästä on ollut seurauksena se, että olen jossain kohtaa hermostunut kun kuppi on mennyt nurin ja muille on tullut puskista, että mistä tuo nyt sekos? Olen saanut hieman sekopään ja epävakaan maineen. Ikävintä tässä on ollut se, että osa ihmisistä on tullut näin turhaan syytetyiksi, mutta ne ikävimmät ihmiset ovat pitäneet mua kynnysmattoja. En ole osannut asettaa rajojani.

Paljon rakentavampi suhtautuminen sen sijaan on ollut se, että otan etäisyyttä tilanteeseen ja tarvittaessa reagoin nopeammin. Jos en tunnista loukkausta selkeästi vaan vaikuttaa piilokettuilulta niin edelleenkään ei tarvitse heti tehdä mitään. Joskus ihminen voi ajattelemattomuuttaan sanoa tökerösti, turhaa siitä loukkaantuu. Jos niitä rupeaa tulemaan useampia tai selkeä loukkaus, niin tilanne ratkeaa sillä, että heittää yhtä pahasti takaisin tai kysyy ihan suoraan tyynenä mutta pistävän vakavalla sävyllä, että "anteeksi mistä tässä nyt on kyse?". Vastapuoli reagoi sitten sen mukaan, mistä on ollut kyse. En enää hilloa loukkauksia, jos ihminen syystä tai toisesta haluaa oikeasti loukata, niin jatkossa pyrin olemaan olematta sen suuremmin tekemisissä.

Tämä on tuonut paljon tasapainoa elämääni.

Hyvä pointti.

Itse suosittelen hankkiutumaan eroon ilkeistä ihmisistä vaikka kyseessä olisi perheenjäsen.

Jos on haavoittunut pahasti lapsena, ei kykene tuollaiseen mentaaliakrobatiaan.

Osittain totta. Mutta se joka esim toista haukkuu on aina vastuussa omasta käyttäytymisestään ja siitä millätavoin se vaikuttaa toiseen ihmiseen. Henkinen pahoinpitely on ihan yhtä paha kuin fyysinen jos puhutaan kovemman otteen loukkaamisesta. 

Muuten kyllä tiedän et suurin osa ihmisistä loukkaantuvat ihan turhasta ja kaikesta pinestä itketään. Jos joku on herkkähipiäinen vaikkapa isosta nenästään on ihan tyhmä loukkaantua jos joku random lapsi sanoo että onpa iso nenä. Loppujenlopuksi muut eivät voi tietää miten tunnet ja ajattelet. Molemminpuolinen asia enemmänkin on. rajaa on mahdoton vetää koska aiheet on yksilöllisiä. 

Eli siis opettele tuntemaan milloin menee haukkumisen ja neutraalin kommentoinnin raja. Älä käytä voimakkaita negatiivisia sanoja jos kommentoit toisesta jotain. Kyse on enemmän sosiaalisista taidoista loppujen lopuksi myös

Joo, oli vähän provokatiivisesti aloitettu, mutta näin minulle tämä asia esitettiin pari vuotta sitten ja kasvoin todella paljon tuon ansiosta. Siis sen, että kuinka härnäten se oli sanottu ja tunnistin elämässäni ne tilanteet, kuinka olin sätkynuken tavoin sätkinyt muiden ihmisten käytöksen mukaan.

:D

Halusin herättää keskustelua ja ihmisiä ajattelemaan kuinka ulkoaohjatusti voi elää jopa koko elämänsä.

Ja sit olla katkeroitunut vanhus.

Mut eihän kovimmankaan otteen loukkauksesta voi päätellä mitään muuta, kun että sanojalla on todella vaikeaa tai että ite on ensin tehnyt jotain.

Se haluaa vaan sulle pahan olon, vaikka kuinka ikävältä se kuulostaisikin, niin jos tiedät toimineesi oikein, ei loukkauksella ole voimaa.

Hän kertoo itsestään.

Oikeestaan voisin kiteyttää tämän niin, että

Jos todella tuntee ja tietää itsensä ja toimintansa ja olemuksensa, niin ei mikään ulkopuolien asia voi saada loukkantuneeksi.

Millainen olisi se kovimman luokan loukkaus?

Vierailija kirjoitti:

Niin, sitä se elämä on, että vaikutamme muihin ja muut meihin, hyvässä ja pahassa. Jos kasvattaa noin kovan kuoren itselleen, että millään ei ole väliä, ei myöskään hyvällä ole väliä. Ei siinä enää kohta tunnu missään ystävällisyyskääm. Ja se olisi kauhea sääli. Minusta tunteeton möllöttely ei ole mitään elämisen arvoista elämää!

Aivan mahtavan upean hieno kommentti juuri minun elämääni. Auttaa minua ymmärtämään jotain. Kiitos sinulle, kun tulit kirjoittaneeksi tänään tähän!