Mikä olisi KARMEIN kohtalo joka tulee mieleen jonka voisit kokea?
Ekana tulee mieleen happohyökkäys. Seurauksena muodottomaksi sulaneet kasvot ja raajoihin jopa niin pahat vauriot että amputaatio. Olisi kuin sulanutta vahaa ja fyysinen kunto pahimmillaan mennyttä. Kamalia kuvia näkyy jos googlesta asiaa selvittää.
Sitten elävältä hautaaminen. Ei voi paljoa ahdistavampaa loppua olla. Palaminenkin olisi kamalaa mutta silti nopeampaa.
Tai sitten joku että jäisi jumiin johonkin polttavaan paahteeseen, vähän kuten leffa 127 tuntia. Jos vaikka jäisi johonkin aavikolle jaloista jumiin niin huhhuh...hidas kuolema.
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Ylemmän kirjoitin minä. Kolmanneksi pahin olisi luultavasti se kohtalo, jonka se yksi mies koki. Eli jäi pääalaspäin jumiin luolaan eikä päässyt enää pois. Yritti peruuttaa takaperin pois, mutta jäi ilmeisesti jostain jumiin. Aika tuore tapaus (2010-luvulla?) Kuka muistaa?
Muistan. Vaimo soitettiin paikalle jättämään hyvästit ja ukon kuoltua "hauta" täytettiin sementillä tms.
Sinä et kirjoittanut sitä viestiä vaan minä. Koeta välttää sellaista toimintaa joka aiheuttaa sinulle hallusinaatioita taikka harhakuvitelmia!!!
Vierailija kirjoitti:
Ylemmän kirjoitin minä. Kolmanneksi pahin olisi luultavasti se kohtalo, jonka se yksi mies koki. Eli jäi pääalaspäin jumiin luolaan eikä päässyt enää pois. Yritti peruuttaa takaperin pois, mutta jäi ilmeisesti jostain jumiin. Aika tuore tapaus (2010-luvulla?) Kuka muistaa?
Koko perheesi/kaikki rakkaasi kuolevat kivuliaasti onnettomuudessa, joka on sinun syysi. Itse halvaannut/loukkaannut niin, että joudut olemaan sairaalahoidossa (=ei mahdollisuutta itsemurhaan) loppuelämäsi, mutta aivosi kuitenkin pelaavat entiseen malliin eli ymmärrät ja muistat kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Sinä et kirjoittanut sitä viestiä vaan minä. Koeta välttää sellaista toimintaa joka aiheuttaa sinulle hallusinaatioita taikka harhakuvitelmia!!!
Vierailija kirjoitti:
Ylemmän kirjoitin minä. Kolmanneksi pahin olisi luultavasti se kohtalo, jonka se yksi mies koki. Eli jäi pääalaspäin jumiin luolaan eikä päässyt enää pois. Yritti peruuttaa takaperin pois, mutta jäi ilmeisesti jostain jumiin. Aika tuore tapaus (2010-luvulla?) Kuka muistaa?
:DDD Ante.eksi. Ehdit kirjoittaa väliin viestin.
T: Viestin 40 kirjoittaja
Hitaasti kiduttaen, toivoisi että kuolisi muttei kuole pitkään aikaan.
Olut loppuisi. Tai en saisi enää koskaan naisen paratiisia.
Se, että lapseni katoaisi, enkä koskaan saisi tietää mitä hänelle tapahtui. Oma lapseni kuoli väkivaltaisesti, mutta sain ruumiin ja tiedon. Kadonneesta lapsesta aina miettisin, onko kahlittuna jonkun kellariin vuosien jälkeenkin.
Eipä se oma kokemuskaan kadehdittava ole, mieluummin olisin kokenut vaikka sen happohyökkäyksen itse...
Se, että lapseni katoaisi, enkä koskaan saisi tietää mitä hänelle tapahtui. Oma lapseni kuoli väkivaltaisesti, mutta sain ruumiin ja tiedon. Kadonneesta lapsesta aina miettisin, onko kahlittuna jonkun kellariin vuosien jälkeenkin.
Eipä se oma kokemuskaan kadehdittava ole, mieluummin olisin kokenut vaikka sen happohyökkäyksen itse...
Tein aikoinaan sijaisuuksia hoivapaikassa, jossa oli täysin vuodepotilas nainen johon ei saanut mitään kontaktia. Oli ollut samassa kunnossa vuosia, pahasti jäykistynyt ja raajat veti koukkuun mutta joka päivä "kuntouttavalla työotteella" nostettiin pyörätuoliin istumaan vaikkei siinä kauaa istunutkaan hyvässä asennossa, roikkui aina huonosti... Hän oli tosiaan ollut vuosia tuolla ja huomasin kuinka vakihenkilökunta esim. vaippaa vaihtaessa teki työtä tosi liukuhihnamaisesti ja ronskisti pyöritellen kun ei potilaaseen tosiaan koskaan saanut kontaktia. Naista tunnuttiin pitävän lähinnä jonain elävänä ruumiina, paitsi että ruumiitakin olen nähnyt kohdeltavan hellemmin.
Tein paljon öitä ja tämä nainen valvoi usein läpi yön. Aloin kiinnittää huomiota siihen, että yöaikaan hän tuntui kohdistavan katsettaan ja seurasi silmillään mitä sängyn ympärillä liikuin. Tapanani on puhua potilaille vaikka en vastausta saisikaan ja vähän selittää mitä olen tekemässä ja yhtenä yönä olin saada halvauksen kun kuivittamisen jälkeen kuulin hyvin hiljaa sanan kiitos josta loppua ei kuullut kunnolla. Sinä yönä nainen ei puhunut muuta mutta seuraavan puolen vuoden aikana sain hänet useamman kerran esim. vastaamaan kyllä/ei esittämiini kysymyksiin ja hän puhui muutenkin. Myös toinen pääasiassa yövuoroa tekevä hoitaja sai juteltua hänen kanssaan. Nämä hänen "selvät hetkensä" osuivat aina yöaikaan, joten suurin osa muista hoitajista ei uskonut meitä kun kerroimme mitä oli tapahtunut. En ollut tuolla töissä kauaa, mutta tuttavalta kuulin myöhemmin että oli mennyt yli kymmenen vuotta kun nainen oli lopulta menehtynyt. Eli hän eli miltei kaksi vuosikymmentä kivuliaana, kykenemättä kommunikoimaan ja ilman mitään vaikutusmahdollisuuksia omaan elämäänsä kun miltei kaikki pitivät häntä "vihanneksena"
Kamalin kohtalo, jonka voisin itselleni kuvitella, on päätyä samaan tilaan.
(ja tarina on oikeasti ihan totta ja kyllä, yritettiin vaikuttaa tuon toisen hoitajan kanssa jonka kanssa nainen myös jutteli, tuohon tilanteeseen että hoito olisi parantunut ja että nainen ymmärtää/havainnoi ympäristöään suurimman osan ajasta mutta turhaan... Joskus on myöhemmin sattunut vastaan opiskelijoita tai kollegoita jotka jossain pitkäaikaishoidon paikoissa tuhahtelevat että onko sillä nyt vaikka väliä varoittaa potilasta että nyt käännetään kylkeä "kun ei se mitään tajua". Kyllä se saattaa hyvinkin ymmärtää, ei vaan millään pysty sitä näyttämään...)
kirjoitti:
Tein aikoinaan sijaisuuksia hoivapaikassa, jossa oli täysin vuodepotilas nainen johon ei saanut mitään kontaktia. Oli ollut samassa kunnossa vuosia, pahasti jäykistynyt ja raajat veti koukkuun mutta joka päivä "kuntouttavalla työotteella" nostettiin pyörätuoliin istumaan vaikkei siinä kauaa istunutkaan hyvässä asennossa, roikkui aina huonosti... Hän oli tosiaan ollut vuosia tuolla ja huomasin kuinka vakihenkilökunta esim. vaippaa vaihtaessa teki työtä tosi liukuhihnamaisesti ja ronskisti pyöritellen kun ei potilaaseen tosiaan koskaan saanut kontaktia. Naista tunnuttiin pitävän lähinnä jonain elävänä ruumiina, paitsi että ruumiitakin olen nähnyt kohdeltavan hellemmin.
Tein paljon öitä ja tämä nainen valvoi usein läpi yön. Aloin kiinnittää huomiota siihen, että yöaikaan hän tuntui kohdistavan katsettaan ja seurasi silmillään mitä sängyn ympärillä liikuin. Tapanani on puhua potilaille vaikka en vastausta saisikaan ja vähän selittää mitä olen tekemässä ja yhtenä yönä olin saada halvauksen kun kuivittamisen jälkeen kuulin hyvin hiljaa sanan kiitos josta loppua ei kuullut kunnolla. Sinä yönä nainen ei puhunut muuta mutta seuraavan puolen vuoden aikana sain hänet useamman kerran esim. vastaamaan kyllä/ei esittämiini kysymyksiin ja hän puhui muutenkin. Myös toinen pääasiassa yövuoroa tekevä hoitaja sai juteltua hänen kanssaan. Nämä hänen "selvät hetkensä" osuivat aina yöaikaan, joten suurin osa muista hoitajista ei uskonut meitä kun kerroimme mitä oli tapahtunut. En ollut tuolla töissä kauaa, mutta tuttavalta kuulin myöhemmin että oli mennyt yli kymmenen vuotta kun nainen oli lopulta menehtynyt. Eli hän eli miltei kaksi vuosikymmentä kivuliaana, kykenemättä kommunikoimaan ja ilman mitään vaikutusmahdollisuuksia omaan elämäänsä kun miltei kaikki pitivät häntä "vihanneksena"
Kamalin kohtalo, jonka voisin itselleni kuvitella, on päätyä samaan tilaan.
(ja tarina on oikeasti ihan totta ja kyllä, yritettiin vaikuttaa tuon toisen hoitajan kanssa jonka kanssa nainen myös jutteli, tuohon tilanteeseen että hoito olisi parantunut ja että nainen ymmärtää/havainnoi ympäristöään suurimman osan ajasta mutta turhaan... Joskus on myöhemmin sattunut vastaan opiskelijoita tai kollegoita jotka jossain pitkäaikaishoidon paikoissa tuhahtelevat että onko sillä nyt vaikka väliä varoittaa potilasta että nyt käännetään kylkeä "kun ei se mitään tajua". Kyllä se saattaa hyvinkin ymmärtää, ei vaan millään pysty sitä näyttämään...)
Melkein itku tuli, aivan hirveä kohtalo ollut tuolla naisella 😭 tuo olisi minun painajainen! Kävikö hänellä omaisia katsomassa häntä?
Joutuminen naimisiin Li Anderssonin tai Tarja Halosen kanssa.
Ensin joutuisi muutamaksi tunniksi kauppakeskukseen esm. Jumboon, senjälkeen vietäisiin Thaimaahan lähtevään koneeseen. Joutuisi olemaan 2vkoa kys paikassa. Tunnustaisin mitä vain tämän käsittelyn jälkeen.
Leijumien avaruudessa kuolemattomana ikuisuuteen asti. Eli teräsmiehenä galaksien läpi. Harmittais varmaan parin miljoonan vuoden jälkeen :)
Vierailija kirjoitti:
Joutuisit ihmiskaupan uhriksi, kun matkustaisit normaalille lomareissulle ulkomaille. Joku sieppaisi sinut ja yht´äkkiä olisit jossain toisessa vieraassa maassa, josta ei ole mitään ulospääsyä. Sinua pidettäisiin kauheana seksiorjana surkeissa oloissa ja pahoinpideltäisi jatkuvasti. Hyi kamala, mieluummin kuolisin tuskaisen hitaasti, kun joutuisin ihmiskaupan uhriksi.
Mieluumminkin valitsen itse tämän kohtalon, kuin että lapseni kaapattaisiin ja hänestä tulisi ihmiskaupan uhri. Se on ajatus, jota en kestä.
Lapsen katoaminen. Kuolemakin olisi hirveää, mutta siinä tietäisi mitä on tapahtunut. Katoamisessa raastavan surun rinnalla olisi raastava epätietoisuus ja toivo, josta ei pystyisi päästämään irti.
Putoavassa lentokoneessa tai uppoavassa laivassa oleminen. Kaaos, huudot, lähestyvän lopun tiedostaminen.
Tuo Junko Furutan tapaus oli kyllä jäätävää luettavaa mitä monesta lähteestä luin. Ja mitä niillä pojillakin ollut päässä kun useassa jutussa luki että kuvitteli että tyttö esittäisi että sattuu tai pyörtyy tms. Kokeilisi itse tuommoista kohtaloa että poltetaan ja silvotaan jatkuvasti, mutta silti pysyy elossa yli 40 päivää. Ja kuka ihme haluaa raiskata ihmistä joka on tuossa kunnossa?? Tuomiot tässä tapauksessa oli naurettavan pieniä vaikka alaikäisinä kaikki taidettiin tuomita.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Junko_Furutan_murha
Tuo yöhoitajan tapaus myös kamala. Juuri eilen tuli joku criminal minds missä yksi kommunikoi räpsyttelemällä silmiään ja onhan niitä muutenkin että ihmiset pystyy kommunikoimaan mm juurikin räpsyttelemällä vaikka muuten mikään raaja ei toimi.
Hihnalla vaan hoidetaan eikä mitään inhimillisyyttä. Varmana tämäkin olisi tykännyt ja vähän kuntoutunutkin jos joku olisi yrittänyt kommunikoida ja jutellut ja esim lukenut kirjaa tai soittanut musiikkia.
Nuo elävältä/luolaan hautautuminen, elävänä vihanneksena oleminen ja toisaalta sitten erilaiset kidutusmenetelmät. Itselle kylmiä väreitä aiheuttaa Juudaksen tuoli... Roikut siis kolmiteräisen tuolin päällä käsivoimin niin kauan kuin jaksat ja kun käsivoimat ehtyvät niin pakostikin laskeudut peräaukko edellä terään.... https://fi.wikipedia.org/wiki/Juudaksen_tuoli
Ylemmän kirjoitin minä. Kolmanneksi pahin olisi luultavasti se kohtalo, jonka se yksi mies koki. Eli jäi pääalaspäin jumiin luolaan eikä päässyt enää pois. Yritti peruuttaa takaperin pois, mutta jäi ilmeisesti jostain jumiin. Aika tuore tapaus (2010-luvulla?) Kuka muistaa?