Haluaisin tappaa itseni
Olen 22v nainen. Koko elämäni on ollut yhtä helvetin sinnittelyä. Rahaa ei ole ikinä ollut. Vanhempani ovat kouluttamattomia (siivoojia), eivät eikinä tsempanneet minua tai sisaruksia koulunkäynnissä. Koskaan ei kysytty miten menee, tarvitaanko apua ja mitä halutaan olla isona.
Olen itse aika taiteellinen ja ajattelevainen persoona. Minä olen vielä kaikenlisäksi ollut ilmeisesti se perheen musta lammas, koska olen uskaltanut nousta vanhempiani vastaan. Minua pahoinpideltiin, laiminlyöntiin ja rankaistiin. Haukuttiin ja syntymistäni on myös kaduttu ääneen. Minua myös raahailtiin kaiken maailman sossutapaamisiin ihmettelemässä mikä mua vaivaa ja miksi olen tällainen ja tuollainen. Nämä tapahtuivat äitini toimesta. Koskaan ei sossussa kyseenalaistettu äitini toimintaa, koska eihän lasta edes uskota, kun kerrotaan, että äiti on aivan sekaisin ja pahoinpitelee.
Kaikki vika ja oireilut olivat täysin omaa syytäni. On siis sanomattakin selvää, että välit vanhempiini ovat äärimmäisen huonot. Erityisesti äitini ei enää jälkeen päin halua muistella menneitä ja on kehitellyt oman kuplansa, jossa kaikki on muka aina ollut hyvin, eikä ole valmis muuttumaan, myöntämään virheitään tai käsittelemään asioita. Uhriutuu yleensä ja itkien ihmettelee, miksi emme pidä hänestä.
Kasvoimme myös sisaruksien kanssa koko lapsuutemme ilman muita sukulaisia. Kotona oli aina ahdistunut tunnelma ja isäkin vietti aikaa omassa tietokonehuoneessaan mutustellen herkkuja ja kuunnellen radiota. Rakkautta ja välittämistä ei tietyllä tavalla ollut ollenkaan. Sen sijaan kiusallinen, vihamielielinen ja väkivaltainen ilmapiiri jylläsi kodissamme AINA.
Olen koko elämäni ajan kannatellut itseäni pystyssä, olen käynyt koulua ja työskentelen, mutta nyt riitti. Laskujakin satelee, eikä kukaan kysy miten voin.. ;( Äitini haamu seuraa jatkuvasti, eikä jätä minua rauhaan. Tätä noidankehän kaltaista kierrettä on vaikea lopettaa. Miten muka saan paremman elämän tällaisilla eväillä? Tämä vaatii vaan ihan helvetisti voimaa ja kylmyyttä, etten jaksa enää. Alkoholia en juo, enkä ole eläissäni käyttänyt huumeita, eli en ole edes ollut mikään ongelmateini. En ole tehnyt mitään normaalista nuoruudesta poikkeavaa tai pahaa.
Aion riistää itseltäni hengen, nyt riitti. Tätä taakkaa ja itsensa psyykkaamista ei vaan enää jaksa.
Kommentit (8)
Vierailija kirjoitti:
No hyvä. Tule sitten huomenna kertomaan miten meni.
Sinähän empaattinen ja älykäs ihminen olet. Varmaan entinen koulukiusaaja. Hyi.
Hanki ammattiapua, olet vielä nuori ja moni asia on mahdollista korjata.
Tsemppiä, katse eteen ja suupielet ylöspäin, teet vastoinkäymisistä voimaa.
Uskon, että hyötyisit psykoterapiasta, tai ensi alkuun ylipäänsä keskustelu-avusta. Älä lannistu, jos ensimmäisen ihmisen kanssa ei vaikka onnaa, kyllä jokaiselle lopulta tuppaa löytymään se oikea auttaja, kunhan vaan jaksaa etsiä ja kokeilla.
Etkä tapa vaan soitat häkeen tai menet päivystykseen, tai huomenna soitat terkkariin. Voimia! Sun elämä voi muuttua vielä hyväksi, olet hyvin nuori.
Toivon, ettet tee sitä, koska sitten et saa koskaan tietää, miten sinun olisi käynyt.
Ainakaan sinun ei ole pakko enää olla tekemisissä vanhempiesi kanssa. Ota ihan iisisti, hae itsellesi apua, ja päätä, että menet elämässä eteenpäin heti, kun olet saanut käsiteltyä lapsuutesi niin, ettei se pomppaa heti seuraavien vaikeuksien sattuessa tiellesi.
Apua ja lohtua saa myös lukemalla kaunokirjallisuutta. Taloushuoliinkin on saatavissa apua. Joillekin on myös tärkeää saada lukea sossun kirjauksia heistä, ja vaikka niitä ei enää voitaisi oikaista, voi olla puhdistava kokemus keskustella asiakirjoista jonkun kanssa, joka osaa selittää, miten ja miksi on menetelty niin ja lapsen hätä jäänyt näkemättä.
Sinusta voisi joskus olla vielä apua jollekin samanlaiselle pienelle tytölle, joka elää samanlaisessa tilanteessa kuin sinä lapsena. Sitä ennen sinun on kuitenkin huolehdittava itsesi kuntoon. Siinä saa olla itsekäs. Sinun ei tarvitse huolehtia kenestäkään muusta kuin itsestäsi nyt.
No hyvä. Tule sitten huomenna kertomaan miten meni.