Mitä tehdä kun anoppi..
Anoppi siis koko ajan syyttää minua.
Jos mieheni tekee jonkun yhden huonomman ratkaisun, on se heti anopin mielestä minun vikani vaikken ole tikkuakaan laittanut ristiin päätöksen teossa.
Mieheni laittoi uuden auton vanhan tilalle ja autossa on heti pientä laittamista (jakopää, akku) ja anoppi on siitä minut tuominnut?
Kommentit (43)
No huhhuh! Kutsuuko mies anopin sijaisriitelijäksi? V*ttu mikä suku!
Minä ainakin katkaisisin välit. En edes yrittäis tehdä tai saada mitään rajoja.
Miksi anoppi niitä noudattaisi?
Jos ei aiemmin oman pojan puhe ole tehonnut miksi uskoisi nytkään?
M31
Lähde lätkimään. Kun menette naimisiin ja saatte lapsia, et ikinä pääse anopista eroon.
Vierailija kirjoitti:
Sanooko sulle suoraan, vai mutkan kautta kuulet? Esim tuossa auto-asiassa päivittelisin anopille, miten uudessa autossa paljastuu koko ajan remppaa, että se mies nyt taisi valita vähän hutiloiden.
Ei anopille kannata ikinä haukkua hänen rakasta poikaansa. Sehän olisi kuin heittäisi bensaa liekkeihin. Se saa äidin takertumaan entistä enemmän poikansa avuksi ja tueksi.
Älkää kertoko hänelle riidoistanne tai muistakaan yksityisasioistanne. Varsinkaan mitään negatiivistä mistään asiasta ei kannata sanoa. Vähän välimatkaa, niin menee paremmin.
Miehesi on ihan selvästi äidin poika kun ei edes riitoja pysty selvittämään ilman tätä.
Kannattaisi vain erota.
Ellei mies nyt todella ole muuttunut ja halua parantaa välejä kanssasi.
Minunkin anoppini olettaa, että minä määrään hänen poikaansa aina silloin kun miehen päätökset eivät anoppia miellytä ja joskus vaikka päätökset olisi anopinkin mielestä hyviä mutta mies ei ole kysynyt mammansa mielipidettä.
Taitaa olla kohtuu yleistä, että tämän hetken vanhemmat n. seitsemänkymppiset äidit pitävät pokiaan täysinä ameeboina ja lapasina ilman omaa tahtoa.
Meillä myös miehen sisko on kertonut että anoppi pitää ihan kaikkea minun syynä. Vaikka oma poikansa on todella voimakastahtoinen ja tehnyt uraa minun ollessa vuosia kotona.
Lapselliseksi minua haukkuu anoppi aina kun asiat ei mene hänen pillinsä mukaan. Oli esim.minulta kysymättä sopinut meidän pikkulapsiperheelle kyläilyn mökkinaapuriensa kaupunkikotiin. Sanoin että en yhtään tunne niitä ihmisiä, menkää pienemmällä porukallla, mies, yksi lapsi ja anoppi. Anoppi haukkui lapselliseksi taas kerran.
Mistään ei voi iloita meidän puolesta ja paheksuukin juuri matkoja ja hankintoja ihan kauheasti. Ja haluaa ne minun syykseni, hänen poikansa viekoteltiin " ylelliseeen" elämään. Myös toisen miniänsä, vaatimattoman ja tavallisen naisen, hän on selän takana haukkunut rahanhimoiseksi.
Mitä kadun: että annoin hänen 15 vuotta kiusata ja pompottaa ja vielä menetin mielenrauhani hänen takiaan. Miksi en ottanut etäisyyttä kun hän ei ole muuttunut?! Tosin meillä lasten kasvaminen teki irtiotosta helpompaa: he pitävät itse yhteyttä mummoon ja mies käy mielellään äidillään yksin. Pikkulapsiaika oli ihan kauheaa, mitään en tehnyt oikein.
Vierailija kirjoitti:
Meillä myös miehen sisko on kertonut että anoppi pitää ihan kaikkea minun syynä. Vaikka oma poikansa on todella voimakastahtoinen ja tehnyt uraa minun ollessa vuosia kotona.
Lapselliseksi minua haukkuu anoppi aina kun asiat ei mene hänen pillinsä mukaan. Oli esim.minulta kysymättä sopinut meidän pikkulapsiperheelle kyläilyn mökkinaapuriensa kaupunkikotiin. Sanoin että en yhtään tunne niitä ihmisiä, menkää pienemmällä porukallla, mies, yksi lapsi ja anoppi. Anoppi haukkui lapselliseksi taas kerran.
Mistään ei voi iloita meidän puolesta ja paheksuukin juuri matkoja ja hankintoja ihan kauheasti. Ja haluaa ne minun syykseni, hänen poikansa viekoteltiin " ylelliseeen" elämään. Myös toisen miniänsä, vaatimattoman ja tavallisen naisen, hän on selän takana haukkunut rahanhimoiseksi.
Mitä kadun: että annoin hänen 15 vuotta kiusata ja pompottaa ja vielä menetin mielenrauhani hänen takiaan. Miksi en ottanut etäisyyttä kun hän ei ole muuttunut?! Tosin meillä lasten kasvaminen teki irtiotosta helpompaa: he pitävät itse yhteyttä mummoon ja mies käy mielellään äidillään yksin. Pikkulapsiaika oli ihan kauheaa, mitään en tehnyt oikein.
Meidän anopit on veistetty samasta puusta. Tai sitten me ollaan samanlaisia, minäkin kuulemma pakotan poikansa käyttämään rahojaan minun haluamallani tavalla ylellisyyksiin 😂 t. Nro27
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanooko sulle suoraan, vai mutkan kautta kuulet? Esim tuossa auto-asiassa päivittelisin anopille, miten uudessa autossa paljastuu koko ajan remppaa, että se mies nyt taisi valita vähän hutiloiden.
Anoppi syyttelee päin naamaa ja selän takana.
On sanonut muutama kuukausi sitten miehelleni, että olisin huono äiti. (Meillä ei ole lapsia).
Ja päin naamaa hokee "olet lapsellinen",(anoppi ei taida muuta osata) samalla kun osottelee. (Tämäkin jonkun minun ja miehen riidan aikana.)
Aina ottaa siis noissa tilanteissa miehen puolen ja lähtee kunnolla syyttelemään.
Kerran puheeksi tuli mieheni aikaisempi väkivaltaisuus minua kohtaan ja anoppi totesi siihen "no sitten kannattaa katsoa peiliin".
Uskon ettei todellakaan sanoisi noin jos väkivallan kohteeksi olisi joutunut anopin tytär.
Ap
Kamalaa! Nyt hankkiudut eroon sekä miehestä että anopista. Ei ole terve perhe.
Meillä anoppi haluais, että asuttais naapurissa.
Anopista minun ja sukuni tapa elää on niin kamala, ettei siedä meitä.
Minun vanhemmilla siis useampi koira, mitä kohdellaan perheenjäseninä, rahaa säästössä, omakotitalo ja mökki, metsää ja sen mukaiset laitteet.
Kun taas anoppi asuu rähjäisessä kerrostalossa omistusasunnossa.
Anopilla on vissiin mielikuva siitä, että minun sukuni "tuhlaa" rahat, vaikkei se niin ole.
Mieheni on myös kova tuhlaamaan, ja usein saattaa välillä pyytää äidiltään muutaman kympin. Anoppi todennäköisesti ajattelee, että minä käytän mieheni rahat, vaikka olemme sopineet, että kummanki raha asiat on omat.
Miten häät on yleensä onnistunu tälläsissä tilanteissa?
Miniät ei tuu anoppien kans toimee ja toisinpäin?
Onko siellä häissä sitte suku sota?
Vierailija kirjoitti:
Meillä anoppi haluais, että asuttais naapurissa.
Anopista minun ja sukuni tapa elää on niin kamala, ettei siedä meitä.
Minun vanhemmilla siis useampi koira, mitä kohdellaan perheenjäseninä, rahaa säästössä, omakotitalo ja mökki, metsää ja sen mukaiset laitteet.
Kun taas anoppi asuu rähjäisessä kerrostalossa omistusasunnossa.
Anopilla on vissiin mielikuva siitä, että minun sukuni "tuhlaa" rahat, vaikkei se niin ole.
Mieheni on myös kova tuhlaamaan, ja usein saattaa välillä pyytää äidiltään muutaman kympin. Anoppi todennäköisesti ajattelee, että minä käytän mieheni rahat, vaikka olemme sopineet, että kummanki raha asiat on omat.
Eli sinun perhe ostaa kaiken tarpeellisen ja anoppi on pihi ?
Mitenhän kun suvut kohtaavat, tuleekohan tappelu kun ovat niin eri maata keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Miten häät on yleensä onnistunu tälläsissä tilanteissa?
Miniät ei tuu anoppien kans toimee ja toisinpäin?
Onko siellä häissä sitte suku sota?
Eikös se anoppi ole vain vieras muiden joukossa sielä häissäkin?
Näin ainakin muissa sukujuhlissa meillä on ollut, käyttäydyn anoppia kohtaan kuten ketä tahansa miehen kutsumaa vierasta kohtaan ja oletan, että anoppi käyttäytyy kuten kukatahansa vieras.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanooko sulle suoraan, vai mutkan kautta kuulet? Esim tuossa auto-asiassa päivittelisin anopille, miten uudessa autossa paljastuu koko ajan remppaa, että se mies nyt taisi valita vähän hutiloiden.
Anoppi syyttelee päin naamaa ja selän takana.
On sanonut muutama kuukausi sitten miehelleni, että olisin huono äiti. (Meillä ei ole lapsia).
Ja päin naamaa hokee "olet lapsellinen",(anoppi ei taida muuta osata) samalla kun osottelee. (Tämäkin jonkun minun ja miehen riidan aikana.)
Aina ottaa siis noissa tilanteissa miehen puolen ja lähtee kunnolla syyttelemään.
Kerran puheeksi tuli mieheni aikaisempi väkivaltaisuus minua kohtaan ja anoppi totesi siihen "no sitten kannattaa katsoa peiliin".
Uskon ettei todellakaan sanoisi noin jos väkivallan kohteeksi olisi joutunut anopin tytär.
ApKamalaa! Nyt hankkiudut eroon sekä miehestä että anopista. Ei ole terve perhe.
Siltä minustakin alkanut tuntumaan..
Eihän kellekkään voi sanoa noin.
Jos oma lapseni huitoisi tyttöystävää/avovaimoa/vaimoa kotona nii kyllä antaisin tupenrapinat ja poikani sais siinä vaiheessa katsoa peiliin.
En ole yhdestäkään kolmesta pojastani kasvattanut tai halunnut naisten hakkaajaa.
En lähtisi millään tavalla, missään tilanteessa puolustelemaan, koska lyöminen ei ole oikein missää tilanteessa.
Jos meillä tapahtuisijotain tuollaista, siis auton remonttitarvetta, anopit eivät edes tietäisi siitä. Ja me olemme puheväleissä kummankin anopin kanssa.
Meillä oli viimevuonna aivan ihanat kesä häät.
Anoppi otti liikaa ja meni syyttelemään minun vanhempiani siitä, että eivät ole olleet "tarpeeksi tukena" vaikka soittelemme päivittäin (vanhempani asuvat eri kaupungissa).
Anoppi ilmeisesti luuli, etten ole vanhempiin yhteydessä tai tapaa heitä ollenkaan.
Lisäksi sanoin heitä huonoiksi vanhemmiksi vaikka tiedän, että vanhempani tulisivat vaikka keskiyöllä hakemaan minut kotiin, jos sitä pyytäisin.
Sen myös tiedän, että anoppi ja appiukko eivät oman poikansa takia yöllä aja edes 20 kilometriä..
Siksi loukkaannuin enemmän siitä, että minun vanhempia haukutaan, varsinkin kun on itse paljon huonompi.
Anoppi ei ikinä edes kuuntele poikaansa, jos tämä yrittää jotain kertoa.
Minun vanhemmat kuuntelee hiljaa keskittyneenä joka sanan vaikka puhuisin pölystä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli viimevuonna aivan ihanat kesä häät.
Anoppi otti liikaa ja meni syyttelemään minun vanhempiani siitä, että eivät ole olleet "tarpeeksi tukena" vaikka soittelemme päivittäin (vanhempani asuvat eri kaupungissa).
Anoppi ilmeisesti luuli, etten ole vanhempiin yhteydessä tai tapaa heitä ollenkaan.
Lisäksi _sanoi_ heitä huonoiksi vanhemmiksi vaikka tiedän, että vanhempani tulisivat vaikka keskiyöllä hakemaan minut kotiin, jos sitä pyytäisin.
Sen myös tiedän, että anoppi ja appiukko eivät oman poikansa takia yöllä aja edes 20 kilometriä..
Siksi loukkaannuin enemmän siitä, että minun vanhempia haukutaan, varsinkin kun on itse paljon huonompi.
Anoppi ei ikinä edes kuuntele poikaansa, jos tämä yrittää jotain kertoa.
Minun vanhemmat kuuntelee hiljaa keskittyneenä joka sanan vaikka puhuisin pölystä.
*sanoi* hiton automaattinen tekstinsyöttö
Uoh, aina näitä anoppi/miniä kahnauksia. Sitten kun SINÄ saat miniän, niin katkaise välit häneen jo heti alkajaiseksi, ihan vain varmuuden vuoksi.
Joudut kuitenkin väkisin jollakin tasolla tekemisiin anoppisuhde kanssa. Kuka välien katkaisemisesta eniten kärsii ? Miehesi ja lapsesi. Anna pölyn laskeutua, ota happea, mieti hetken ja älä katkaise välejä. Nimittäin voit todellakin itse olla joskus samassa tilanteessa, miniä kävelee sun yli ja mitäs sitten ?
Itse olen kertonut itselleni, että tekipä minun miniäni mitä tahansa, sanoipa mitä tahansa, olen hiljaa. En kommentoi. Kyllä sitä niskojen nakkelua ja mielenosoitusta olen saanut niskaani usein, mutta olen ajatellut, että sen edestään löytää mitä taakseen jättää. Minähän en ole miniää valinnut enkä hänen kanssaan naimisissa. So, what ever.
Vierailija kirjoitti:
Jos meillä tapahtuisijotain tuollaista, siis auton remonttitarvetta, anopit eivät edes tietäisi siitä. Ja me olemme puheväleissä kummankin anopin kanssa.
Anoppi kyselee maat ja taivaat ku sitä näkee.
Ja lisäksi myös "keskustelee" poikansa kanssa "hiillostamalla" ja kuulustelemalla.
Anoppi pusertaa pojastaan kaiken ulos.
Olemme riidelleet kahden kesken, mutta mies on kutsunut anopin meille sitten.
Ja anoppi ei ole sitten lähtenyt kulumallakaan. Ainoastaan kannustanut meitä eroon siellä.
Ap