Tuntuu etten jaksa enää yhtään vaatimuksia

Lapseni on teini ja olen uusperheessä naimisissa. Hoidan lapseni yksin ja teen enimmät kotityöt. Elämme hyvin erillistä elämää miehen kanssa, emme juuri tee asioita yhdessä enkä edrs usein tiedä, mihin aikaan hän tulee kotiin. Sikäli se ei haittaa yhtään, mutta kuvaan nyt vain tilannetta eli että meitä on kaksi hyvin erillistä aikuista melkein kämppiksinä.
Taloudellisesti kustannan lapseni asiat yksin ja muutenkin on erilliset rahat, jos se mitenkään tähän liittyy jonkun mielestä.
Seksiä meillä on monipuolisilla tavoilla pari kertaa viikossa keskimäärin. Minä en enää sitä oikeastaan jaksaisi, mutta ryhdyn siihen, kun mies tekee aloitteen. Se tuntuu mimusta työltä ja velvollisuudelta.
Lapsi on teininä huonotuulinen ja mieskin valittaa aika paljon. Hänellä on paljon ikäänkuin toiveita minulle, sanoo jatkuvasti haluavansa enemmän läheisyyttä ja huomiota ja ehdotuksia ulkonäkööni jne.
Nukun hirveän huonosti, kävin lääkärissä ja sain unilääkkritä, mutta ne eivät auttaneet juurikaan. Jos onnistun nukahtamaan, herään aamuyöstä miettimään kaikkea tekemätöntä, mitä asioita pitäisi hoitaa.
Tuntuu että minulta vaaditaan liikaa, että annan, mutten itse saa. En edes osaa yksilöidä mitä. Huolenpitoa tai ymmärrystä tai jotenkin tunnetta, ettei ole yksin vastuussa kaikesta. En ole varma, että lisääkö mies velvollisuuksien kokemustani. Toisaalta on joku aikuinen, jonka kanssa puhua, mutta toisaalta koen hänen olevan lapsen ohella pikemminkin ottamassa kuin antamassa energiaani, verottamassa jaksamistani.
En jaksaisi enää yhtään vaatimuksia. Tiedän, että tilanne on monelle tuttu. Kai siitä pääsee jotenkin ylikin, mutta miten? Tämä tunne on jatkunut jo joitain vuosia. Onko joku muu ratkaissut vadtaavan ongelman?