Olenko uupunut? Tunnen syyllisyyttä, ahkerana ja tehokkaana tekijänä.

Minulla oli pitkään kovasti työmotivaatiota ja halua kehittyä.

Aloitin muutama vuosi sitten pohjalta ja tyhjältä pöydältä, minulle uudessa kaupungissa ja nykyään olen vastuutehtävissä.
Menneisyys oli raju ja päätin tehdä muutoksen ja lähteä töihin toiseen kaupunkiin.

Minusta pidetään kovasti ja pystyn kehittymään firmassa tulevaisuudessakin paljon lisää. Työ on monipuolista.

Palkka nousee vuosittain hieman ja olen jo suht tyytyväinen, että muutamassa vuodessa olen saanut nostettua palkkaa reilu kolme euroa, joka on ihan hyvin tällä alalla.

Kuitenkin tuntuu, että nykyään teen vain rahan takia vaikka en missään nimessä haluaisi. Tahdon omat visioni ja mielenkiinnon takaisin.
Minusta(kin) otetaan kaikki mitä irti saadaan.

Olen kyynistynyt ja väsynyt. Viha-rakkaus suhde on työtäni kohtaan joka päivä läsnä.
Tein myös ilta ja viikonlopputöitä toiselle työpaikalle joitakin viikkoja ja samalla sain lisää vastuuta omassa työpaikassa.

En osaa sanoa laukaisiko se jonkinlaisen työuupumuksen vaikka normaalisti olen innoissani saadessani uusia työtehtäviä.
Tällä kertaa lannistuin.
Sain onneksi puhuttua palkalliset epäkohdat neuvottelussa läpi.
Lähes irtisanoin itseni kuitenkin, sillä mielenkiinto työtä kohtaan oli jo kadonnut.

Lisäksi hyvin nuorena ja kehityskelpoisena ihmisenä minulla on paljon potentiaalia myös muihin asioihin ja voisin lähteä esimerkiksi opiskelemaan.
Toisaalta tällä alalla minulla olisi menestyksekäs tulevaisuus jos vain jaksan.

Vielä olisi kesä tulossa..
Olen jo todella väsynyt. Jopa niin, etten jaksaisi aina kävellä kotiin. Koko kroppa tuntuu painavalta ja ahdistaa.
Sitä vain pohtii mitä tekisin.

Olen luvannut tehdä kesän täyttä päivää, monta sataa tuntia kuukaudessa.
Tiedän tienaavani ja pääsen ulkomaille syksyllä.
Ennen kesää sain luvan pitää viikon lomaa, kerätä hieman voimia.
Kuitenkin uupumus tuli niin yllättäen, en oikein ymmärrä itsekään omaa kroppaani tällä hetkellä.
Ehkä olen sairas muuten, sairastan ainakin kilpirauhasen vajaatoimintaa.
Ehkä se taas reistailee pahemmin.

Olisi pakko vain jaksaa tehdä täysiä hymy huulessa monta kuukautta.
Pelottaa ja väsyttää jo ennen kuin kovin vaihe on alkanutkaan.....
Mutta teen väkisin. Ja toisinaan kaipaankin sitä hullua raatamista.
Siinä on omat hyvät puolensakin ja siitä saa tyydytystä, ainakin jos on suhteellisen voimissaan.
Pelottaa vain jos minun kroppa tai pää pettää mutta toisaalta jaksaahan muutkin ja lisäksi kesä kestää vain pari kolme kuukautta.

Kiitos kun sain kirjoittaa.