Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tulin äidiksi ja oma elämä loppui
26.05.2018 |
Mulla on nyt ihana melkein 5kk vauva mutta äitiys on ollut minulle todella hankalaa. Missä vaiheessa minulla tulee jälleen olemaan aikaa tehdä omia juttujani? Vai muuttuuko sitä äitiyden myötä sellaiseksi, että omat jutut ei enää kiinnosta ja eläminen tapahtuu lapsen kautta? En voi olla ainoa äiti jota ei nappaa ollenkaan kuluttaa päiviään vauvan nukuttamiseen, ja kun se vihdoin nukahtaa, niin ehtii ehkä just käynnistämään sen oman lempiohjelman ja sitten vauva jo herääkin. Missä vaiheessa lapsi alkaa viihtymään omissa puuhissaan tai on sen verran vanha että pystyy osallistuman jotenkin aikuisen puuhiin?
Kommentit (29)
Seiskassa oli juttu että eräs julkkisäiti oli ottanut vauvan kaljoittelureissulle mukaan Helsingissä. Että ei se oma elämä välttämättä siiven vauvan saantiin lopu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seiskassa oli juttu että eräs julkkisäiti oli ottanut vauvan kaljoittelureissulle mukaan Helsingissä. Että ei se oma elämä välttämättä siiven vauvan saantiin lopu.
Hauskaa. Ei minun oma elämä ollut mitään kaljottelureissuja, vaan luonnossa liikkumista, käsitöiden tekemistä ja myös tv-sarjojen katselua. Uskoisin, että kun vauva vielä vähän kasvaa niin hänet voi hyvin ottaa lyhyille luontoretkille mukaan ja kunhan koordinaatiokyky kehittyy syömisen opettelun myötä, niin eiköhän tuo lapsi mielellään myös piirrä tai askartele. Tietenkin lapsen kanssa tekeminen on erilaista kuin ihan itsekseen vapaana meneminen. Onneksi suurin osa vastaajista on ymmärtänyt mitä tarkoitin, kiitos teille omien kokemusten kirjoittamisesta!
-ap
Itse otin vauvavaiheessa omaa aikaa lähtemällä pitkälle vaunulenkille. Vauva nukkui ison osan aikaa, itse kuuntelin puhelimella äänikirjaa kuulokkeilla.
Oma elämä nimenomaan loppuu, kun saa lapsia. Etkö ole lukenut palstaa? Ilmeisesti liian myöhään. Kyllä täällä ollaan siitä varoitettu. Koko mennyt elämä on mennyttä eikä se muutu koskaan. Ihminen lakkaa olemasta ja on vain lapsen palvelija.
Outoa. Olen elänyt 45 vuotta ja siitä ollut 27 vuotta äiti. Elämäni ei ole vieläkään loppu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sinulla ketään joka voisi olla lapsenvahtina? 5kk pärjää varmasti erossa äidistään vähän aikaa (jopa tuttipullo kelpaa yleensä vauvalle kun tarpeeksi nälkä on, eli imettäminen ei ole este).
Myös vauvan kanssa voi harrastaa, tutustu erilaisiin vaihtoehtin, äiti+vauva jumppaa on ainakin tarjolla todella paljon.
Kotiin ei kannata jämähtää, jos aivan pakko ei ole.😉
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se tuota on seuraavat 18 vuotta
No höpö höpö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ekat puoli vuotta esikoisen kanssa menivät aika lailla sumussa, sitten helpotti hieman ja sen jälkeen joka vuosi on ollut helpompaa ja enemmän aikaa omallekin elämälle.
Mutta vauva-aikana kannattaa ihan tietoisesti ottaa sitä omaa aikaa jolloin tekee jotain iitselleen, ettei katoa vauvahuuruun. Mä kavin esikoisen vauvavuoden joka sunnuntai leffassa yksin ja kerran viikossa joogassa, en tinkinyt niistä ikinä. Tekee hyvää muistuttaa itseään että on muutakin kuin äiti, vaikka äitiys onkin maailman ihaninta.
Nyt muksut on jo 14 ja 16 ja itsenäistyvät niin hurja vauhtia että hirvittää.
Tsemppiä
Alue: Aihe vapaa
Minulla on reipas eskari ja olen ollut työelämässä yli viisi vuotta. Edelleen on sama tunne. Tuntuu, että elämä on vain velvollisuuksia täynnä, koskaan ei riittävästi omaa aikaa. Työ vetää ihmisestä kaiken irti, mitä saa. Joka päivä pitää kauhealla kiireellä lähteä töistä, että ehtii hakea lapsen kohtuulliseen aikaa. Kun tulee kotiin, on kaikenlaista huoltamista ja lapsen kanssa olemista ainakin sinne seitsemään saakka, jolloin ehtii pienen hetken, noin puoli tuntia tehdä jotain omaa ennen kuin alkaa iltatoimet nukkumissaikkaukset. Kaikesta huolimatta olen tyytyväinen elämääni, olen saanut kaiken, mistä olen toivonut, mutta huomaan silti usein salaa haaveilevani esim. yksinäisestä viikonlopusta jossakin syrjäisellä mökillä. Olen todella oman ajan ja levon tarpeessa. Ehkä järjestänkin tänä kesänä jonkin pienen retriitin itselleni.