Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kannattaako minun ottaa tätä ikinä puheeksi ystävän kanssa?
24.05.2018 |
Ystäväni löysi miehen vuosia sitten, on yhteinen talo ja kaikkea. Ystäväni oli aiemmin todella sosiaalinen, harrasti ja kävi töissä. Heti miehen tultua kuvioihin jäi omat harrastukset ja ne vaihtui miehen harrastuksiin, asioihinjoista ystävä ei koskaan aiemmin ollut kiinnostunut. On hän kai sosiaalinen vieläkin, ei omaan kaveripiiriin vaan miehen. Juuri laskin että näinä 7 vuoden aikana ollaan vietetty iltaa tasan 2 kertaa, siis miehet ja naiset yhdessä. Minä olen miestäni menevämpää sorttia ja silloin tällöin olen kysellyt pääsisinkö ystävän ja miehensä mukaan viihteelle, vastaukseksi tulee jotain hirveän ympäripyöreää tai sitten ei edes vastaa ja teeskentelee ettei ole huomannut viestiä.
Emme vietä ystävän kanssa enää juurikaan kahdenkeskistäkään aikaa. Pari vuotta sitten sain kutsun saunaan kun miehensä lähti toiselle puolelle maata reissuun. Yhteinen kahvittelukaan ei sovi jos mies on kotona. Jotenkin kaikki pyörii liikaa miehen menojen ympärillä, koskaan ei voi tavata omia ystäviään jos mies on kotona.
Mulla on huonot fiilikset. Ei siitä niinkään miten ystävä kohtelee ystäviään, ikävä kyllä taidan olla ainoa joka enää edes jaksaa yrittää. En ahdistele, parin kuukauden välein ehdottelen kahvittelua tms. En tiedä jaksanko enää kohta, on niin selkeitä perumista tullut hyvin tekaistuilla tekosyillä.
Tämä ystävä pitää todella tiiviisti yhteyttä, laittelee monta viestiä päivässä, en koe että olisin hälle ”turha”. Mutta parisuhteestaan ei puhu, se on täydellinen. Mitään omaa elämää ei ole, kaikki tapahtuu miehen kautta. Ja mikä pahinta, en usko että ystäväni tätä edes tiedostaa. Joskus tekisi mieli kysyä eikö hän huomaa ettei ole enää ystäviä, ei ole illanistujaisia kaveriporukan kanssa, ei kylätellä pariskunnittain, ei voida tehdä viikonloppuisin mitään kun mies on kotona, meneevät vain miehen haluamiin paikkoihin, ei ole enää omia harrastuksia....
Kuten sanoin, ystäväni kokee elävänsä hyvässä parisuhteessa täydellisen miehen kanssa. Meistä ulkopuolisista tuo näyttää ihan joltain muulta. Pilaanko ystävyytemme jos joskus kysyn minne jäi oma elämä ja omat jutut? Vai onko tuo normaalia? En ole koskaan aiemmin törmännyt tälläiseen, omaparisuhdekkin on jo kestänyt 20 vuotta eikä tuollaista ole ollut koskaan.
Kommentit (3)
Minä taidan olla samanlainen kuin ystäväsi. Viihdyn mieheni kanssa aivan liian hyvin, enkä kaipaa muuta seuraa. Kuulostaa varmaan kamalalta sellaisen korvaan, joka ei ole samaa kokenut, mutta aloituksestasi paistaa huoli ystävästäsi, joten haluan olla täysin rehellinen sinulle. Tiedostan olevani vähemmistössä ja omituinen, mutta haluan oikeasti viettää lähes kaiken vapaa-aikani mieheni seurassa. Jos joku haluaa "väkisin" tavata minua ilman miestäni (ja varsinkin sellaisena ajankohtana, jolloin olisimme muuten yhdessä), ajatus lähinnä häiritsee minua ja yritän parhaani mukaan luistaa tilanteesta. Osa ystävyyssuhteistani on kärsinyt tämän takia, mutta toisaalta vietämme nykyään enemmän aikaa sellaisten ystävien kanssa, joita voimme tavata yhdessä (tosin viihdymme kaikista parhaiten ihan kahden kesken).
Ensi vuonna meillä tulee 20 vuotta yhdessäoloa täyteen, eli suhde ei ole mikään ihan tuore.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva kuulla että asialla voi olla myös positiivinen puoli. Tiedän että noinkin voi olla mutta tästä ystävästä en saa oikein tuollaisia viboja. Hän esimerkiksi haikailee vanhojen rakkaiden harrastusten pariin mutta ei koe ehtivänsä kun on niin paljon muuta. Hänen on vaikea puhua kanssani niistä koska harrastan samoja juttuja ( niiden merkeissä tavattiinkin) ja välillä olen kuulevani piilovittuilua kun iloitsen edistymisestä tai isommista saavutuksista niiden parissa.
Hän myös ihmettelee minne ystävät on hävinneet, eivät käy kylässä eivätkä pidä yhteyttä. Moni jäi kelkasta jo varhain kun joka kutsuun oli vastaus, pitää katsoa onko miehellä mitä muuta mielessä siihen ajankohtaan. Ikinä eivät kuitenkaan mihinkään kutsuun tarttuneet yksin tai yhdessä.
En halua ruotia hänen asioitaan yksityiskohtaisesti mutta kyllä mä olen huolissani. Ehkä eniten siitä että ystävälle kaikki tuo on täydellinen parisuhde. Mies ei ole erikoisen mukava, on juuri sellainen joka haukkuu kaikki selän takana, kukaan ei osaa mitään, on kontrollifriikki ainakin maallisen omaisuuden suhteen, juoruilee ja utelee.
Toivon todella että kyse olisi vain aidosta halusta olla keskenään. Mutta toivon myös että ystävä ymmärtää jos en jaksa loputtomiin pitää yhteyttä pelkän whatsapin kautta kun välimatkaakin on vain 10 km. Meille tuli jo ystävyyteen iso rikko vastattain kun ystävä teki törkeät oharit monta kuukautta suunniteltuun iltaan, mies ei jaksanutkaan lähteä. Meille sen illan järkkääminen oli ison työn takana kun piti järjestää työasiat, lapset ja moni muu juttu että päästiin edes yhdeksi illaksi keskenään lähtemään.
Alue: Aihe vapaa
Miten sä aina jaksat kirjoitella näitä kilsan mittaisia, tylsiä aloituksia?