Lue keskustelun säännöt.
Sinä Helsinkiin opintojen perässä muuttanut ja tänne perheen perustanut - miten olet kotiutunut?
24.05.2018 |
Itse olen nyt 3-kymppisenä akateemisena perheen perustanut pk-seudulle. Kaikki ihan hyvin, mutta nyt on jo jonkin aikaa vaivannut kaipuu kotikaupunkiin, jossa lähisuku asuu.
Tuntuu, etten olisi juurtunut Helsinkiin. Tuntuu kuin olisin ”kylässä” tai matkalla johonkin. Muita?
Kommentit (13)
Eli kysymykseni, onko täällä Helsingissä mitään järkeä asua?
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutin myös opiskelujen perässä tosin en Helsinkiin, mutta pitkä matka on "kotiin". En ole kotiutunut ja ikävyksissäni katselen, kun muut käy esim. kahviloissa tai shoppailemassa sukulaistensa kanssa. Minä olen vain ihan yksin.
Vierailija kirjoitti:
Muutin myös opiskelujen perässä tosin en Helsinkiin, mutta pitkä matka on "kotiin". En ole kotiutunut ja ikävyksissäni katselen, kun muut käy esim. kahviloissa tai shoppailemassa sukulaistensa kanssa. Minä olen vain ihan yksin.
Joo. Juuri tätä tarkoitin (sama se mikä kaupunki kyseessä). Tuntuu, että olisin juureton, ja että tämä kaupunki on oikeasti niiden, joiden suku löytyy täältä.
-ap
Asuin opiskeluaikana Helsingissä muutaman vuoden, mutta valmistuttuani en halunnut jäädä sinne. Koin sen liian isoksi ja sekavaksi kaupungiksi ilman mitään selkeää persoonaa. Monia tämä varmasti kiehtoo. Minä kuitenkin huomasin kaipaavani pienemmille kaupungeille tyypillistä tiivistä ja tuttavallisempaa ilmapiiriä.
En ole kotiutunut, vaikka tänne jäinkin. Vihaan asua täällä. Miehellä vaan sellainen ammatti, ettei muita vaihtoehtoja paljon ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutin Helsinkiin opintojen perässä ja tänne varmaan jäänkin, kun alani töitä on eniten täällä. Mutta miestä ei ole löytynyt, pienemmästä kaupingista varmasti löytyisi helpommin. Helsingissä on naisia enemmän suhteessa miehiin, sen lisäksi vaikea saada laajaa tuttavapiiriä jos ei ole täältä kotoisin, monet syntyperäiset ovat niin sisäänpäin kääntyneitä. Olen minä tinderiä yms kokeillut, mutta pelkkä luu jäi käteen. Kaikkea ei ilmeisesti voi saada. Sekin mietityttää jos hankin lapsen yksin, niin kun ei ole täällä niitä sukulaisverkostoja tms, kukaan ei auta jos minulle vaikka kävisi jotain....
Muuten viihdyn Helsingissä hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Muutin Helsinkiin opintojen perässä ja tänne varmaan jäänkin, kun alani töitä on eniten täällä. Mutta miestä ei ole löytynyt, pienemmästä kaupingista varmasti löytyisi helpommin. Helsingissä on naisia enemmän suhteessa miehiin, sen lisäksi vaikea saada laajaa tuttavapiiriä jos ei ole täältä kotoisin, monet syntyperäiset ovat niin sisäänpäin kääntyneitä. Olen minä tinderiä yms kokeillut, mutta pelkkä luu jäi käteen. Kaikkea ei ilmeisesti voi saada. Sekin mietityttää jos hankin lapsen yksin, niin kun ei ole täällä niitä sukulaisverkostoja tms, kukaan ei auta jos minulle vaikka kävisi jotain....
Muuten viihdyn Helsingissä hyvin.
Totta muuten, en tunne yhtään syntyperäistä Helsinkiläistä, vaikka täällä jo 15-v on asuttu. Lähimmät työkaveritkin on kaikki muuttaneet muualta tänne.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea tänne on loppujen lopuksi kotoutua. Kaikki muualta muuttaneita. Aina lomilla puolikaupunkia tyhjenee, kun lomat vietetään kotikaupungeissa muualla Suomessa.
Helvetin mukavaa ja mahtavaa.
Etenkin vuorotyöläiselle.
Ai niin, miksi ihmeessä perustaisin perheen?
20 vuotta asunut, 44v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opinnot on edelleen kesken, mutta ei mitään aikomusta jäädä tuonne valmistumisen jälkeen. Lapsia on jo, mutta vielä pari vuotta opintoja ja sitten päästään valitsemaan pysyvä asuinpaikka. Eihän tämä mikään lapsiperheen paikka ole.
Kaksikin tutkintoa täällä jo tehtynä ja asunut olen kauemmin kuin siinä entisessä kotikaupungissani. Minnekään en tässä maassa täältä lähde. Täällä on koti ja vapaus. Pikkukaupungit tukahduttavat jo ajatuksena kuoliaaksi. En usko perheenikää sopeutuvan ikinä pienemmille paikkakunnille, heillä kun ei ole sellaisesta mitään kokemustakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskelujen takia minäkin aikoinani jäin Helsinkiin.
Monta vuotta oli kova kaipuu kotiseudulle, mutta nyt kun lapset teini-iässä, niin olen itsekin täysin kotoutunut tänne.
Kiva käydä kotiseudulla, mutta en enää haluaisi muuttaa sinne.
Ja kun järjellä mietin, ei entinen kotikaupunki tarjoaisi minulle/perheelle pakosti edes työtä, mutta näin varsinkin kesäisin olisi kiva olla vain lapsuuden maisemissa. Myös tietyllä tapaa isovanhempien läsnäolo tai pikemminkin niiden puute harmittaa.