Olenko ainoa joka ei puhu töissä mitään?

Tuli mieleen eräs tapahtuma vähän aikaa sitten, kun mut yritettiin laittaa tekemään erään toisen ihmisen töitä ja ensimmäistä kertaa 10 vuoteen mitä olen tässä työpaikassa ollut, uskalsin sanoa vastaan ja sanoin ettei homma kuulu mulle. Tästä oli koko toimiston väki ollut ihmeissään ja ihan ääneen kommentoineet että "mites se Lissu nyt uskals sanoa vastaan, ei suostunu tekemään kun pyydettiin, ennen aina tehnyt kaiken kun sanotaan." (Kuulin tämän jälkikäteen eräältä kollegaltani joka juorusi mulle takaisin ja sanoi että oli hyvä kun sanoin vastaan). Tuli aika hyvä fiilis itselle :D Olen huomannut että hiljaista ja kilttiä luonnettani käytetään myös todella paljon hyväksi ja teen usein myös muille kuuluvia töitä kun en koskaan sano vastaan. Paitsi nyt tuon kerran. Ap

Minullakin on diagnoosina sosiaalisten tilanteiden pelko. Iän myötä olen alkanut puhua enemmän kuin nuorempana, mutta olen edelleen hiljainen. Kahden kesken juttelen työkavereiden kanssa, mutta kahvipöydässä isommalla porukalla jään hiljaiseksi. Oman työporukan kanssa uskallan nykyään puhua oma-aloitteisesti, mutta muiden yksiköiden työntekijöille en kehtaa puhua. Jos joku vieras aloittaa juttelun, saan sanottuakin jotain.

Itsekin olen valitettavasti huomannut, että ujoutta ja kiltteyttä käytetään hyväksi töissä. Tulee itselleen ikävä olo ja tuntuu, että ihmisenä on muita huonompi. Olen ylpeä sinusta, ap, kun uskalsit sanoa vastaan. Sana "ei" on vaikea, mutta se kannattaa opetella.

Tsemppiä kaikille hiljaisille. Olette yhtä arvokkaita ja hyviä kuin kaikki muutkin.

En puhu kuin yhden työkaverin kanssa, paitsi työasioista tietysti. Meillä on pari kaikkien alojen asiantuntijaa, ja oli aihe mikä tahansa, toinen tai molemmat alkaa selittää omaa käsitystään ja siitä ei edetä enää mihinkään.